lauantai 28. helmikuuta 2015

Susikortti

Miljardien hanke SOTE uhkaa nostaa elinkustannuksia kautta maan. Pienen ihmisen turvattomuus maassa kasvaa. Hallitus on halvaantunut katastrofaalisen taloudellisen tilanteen edessä. Verot ja säännöt ovat jähmettämässä kuoliaaksi lopunkin toimeliaisuuden maastamme. Uskonnollinen fanatismi heräilee. Isot herrat leikkivät tulella maailmanpoliikassa. Mitä tekee maan ensimmäinen nainen? Hän nostaa päänsä satukirjasta ja toteaa, että susia kohdellaan kaltoin.

Constantin Stoiloff (1850-1924)Pferdeschlitten von Wölfen verfolgt.
KUVA Wikimedia Commons


Väittely oikeasta petoeläinkannasta on toki aiheellinen, mutta eliitin moinen ulostulo juuri tällä hetkellä kuvaa hyvin elämistä ulkona reaalitodellisuudesta. Sukupuutto tuskin uhkaa sutta, mutta ihmisten elinmahdollisuudet ja -oikeudet syrjäseuduilla sen sijaan ovat vaaravyöhykkeellä johtuen monista taloudellisista syistä. Ison Pahan Suden ja Walt Disneyn vetäminen mukaan keskusteluun vaikuttaa joko lapsellisuudelta tai taitavalta hämmentämiseltä. Vanhan kansan susiasenteet ovat kyllä ihan karun kokemuksen tuomaa.

Mitä me nykyään elävät tiedämme olosuhteista 1800-luvulla, jolloin susia viimeksi vaelsi yli kahdenkymmenen yksilön laumoissa samaan aikaan kuin pienet pojat ja tyttöset paimensivat talojen karjoja? Tuona aikana ei tunnettu petokorvauksia, ja lehmän tai lampaan menetys oli kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Pienen ihmisen pelko synkän tien poskessa on yhtä suuri nyt ja kaksi vuosisataa aiemmin. On totta, etteivät sudet ole aiheuttaneet kaikkein ikävimpiä uutisia 1880-luvun jälkeen. Niitä kuitenkaan ei ole liikkunutkaan metsissämme vielä tuollaista määrää kamppailemassa rajallisesta riistasta, jolloin väistämättä kilpailu on koventunut ja kelvannut on myös saalis, joka normaalisti on jätetty rauhaan.

Euvostotaivas pitää luonnosta, kovinkin paljon. Silti pistää yhä uudestaan miettimään, kuinka itsetietoisesti ihmiset kirjoituspöytiensä takaa määrittelevät syrjäseutujen ihmisten elämää ja pelkoja. Pujotellessa talvisten jalkakäytävien koiranpaskojen lomassa pohtii, miten luonnoton suhde eläimiin nykyihmisellä onkaan.

torstai 26. helmikuuta 2015

Synnin numerot


Uusi Suomi kirjoitti tiistaina Keskuskauppakamarin ikkunaan ilmestyneestä velkakellosta, jonka kylmät numerot ilmoittavat Suomen valtionvelan määrän.


Meidän on tarkoitus kauhistua. Kalmankauhun on määrä hiipiä kaulukseemme. Meidät tahdotaan ajaa kuin lampaat hyväksymään hyvinvointiyhteiskuntamme rippeiden romuttaminen. Kuoro huutaa tarvetta ”laittaa julkinen puoli kondikseen”. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä meille on tapahtunut eläessämme holtittomasti?

Lehtijutun kirjoittaja toteaa nykyisen velan olevan yli 95 miljardia ja vuoden 2008 potin liikkuneen alle 55 miljardissa. Vaikuttava summa, kieltämättä. Mitä samaan aikaan meille on tapahtunut? Poliisilaitoksia on yhdistelty, hälytyskeskuksia on lakkautettu, valtionhallintoa on myllerretty isolla luudalla. Julkinen terveydenhoito on romahtamispisteessä, ja poliitikot veistelevät väkisin kasaan SOTE:ksi kutsuttua ihmeidentekijää. On keksitty lukemattomia uusia nykymaailman aneita eli ympäristöveroja, joilla uskotellaan säädeltävän maapallon lämpötilaa. Samaan aikaan vaietaan muun muassa Tyynenmeren jätepyörteistä, joissa laskemattomat määrät muovipuseeja, hammasharjoja ja pulloja lilluu päätyen merieläimiin ja merenpohjaan.

Yhä kasvava joukko toimittajakunnasta on niin nuorta polvea, että heidän näköalansa ulottuu ainoastaan 2000-luvulle. Siksi vertailu vuosien 2008 ja 2015 välillä on ymmärrettävää. Paljastavinta olisi silti kääntää katse takaisin vuoteen 1990. Se on ensimmäinen vertailuvuosi, joka tilastokeskuksen taulukosta löytyy. Se on kaikuja ajalta ennen Euvostoliiton perustamista vuonna 1993 ja poliittisen valuutan euron kyhäämistä vuonna 1999. Vilkaisu tuohon taulukkoon osoittaa, että valtionvelka 1990 oli vaivaiset 9,1 Mrd. euroa, mikä vastasi 10,2 % BKT:sta. Julkisyhteisöjen velka jäi 12,5 miljardiin euroon, joka oli 14,0 % BKT:sta. Bruttokansantuotteeksi laskettiin 89,3 Mrd euroa.

Entäpä 4.4.2014 päivätyn ennakkotiedon mukaan? Vuoden 2013 valtionvelaksi on arvioitu vuonna 2014 89,7 Mrd euroa eli 46,4 % BKT:sta. Julkisyhteisöjen velka oli kohonnut 110,2 Mrd euroon eli 57,0 % BKT:sta. Itse bruttokansantuote arvioitiin 193,4 miljardiksi euroksi. Ei ole ihme, että vuosien 2012-13 lukuja ei ole vieläkään vahvistettu! Samaan aikaan kaikkien verojen summa on kasvanut vuoden 2005 69 230 miljoonasta eurosta vuoden 2013 arvioituun 88 589 miljoonaan euroon. Kuvaavaa kyllä tätä kirjoitettaessa veromäärätkin kahdelta viimeiseltä vuodelta on merkitty yhä arvioiksi.

Otanta tilastokeskuksen sivuilta 26.2.2015 klo 14:18.
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html

Mitäpä nämä koruttomat numerot kertovatkaan muuta kuin poloisen maamme eu-taipaleen hinnan, byrokratian kasvun ja tukipakettien ennakkotuleman. 1980-luvun lopussa päästettiin irti voimia, jotka ovat runnelleet vanhan sivistysmantereen moraalisen voiman. Ikkunalle nostetut numerot ovat totta toki syntiemme hinta, mutta niillä myös tahdotaan ohjata mielipidettä kuristamaan viimeisiäkin toimineita vanhan tasavallan rakenteita. Meille on tuotu ylikansallinen terveydenhoito, joka tutkii ensin lompakkosi ennen kuin vilkaisee, mistä vuodat verta. Raaka-ainevaramme tarjotaan pilkkahinnalla ulkomaalaisille. Teollisuutemme on ohjastettu siistissä järjestyksessä ulkomaille. Syyllisyytemme taakkaa pyritään kasvattamaan kantamaan kaikkiin maan ääriin ja yhä uusia tukipaketteja on kyhätty muualle kuin oman kansan hyväksi. Vanhuksemme lojuvat miltei heitteillä rapistuvissa laitoksissa tai kotonaan ellei heillä ole paksua rahamassia, josta varallisuuden rippeet sopii lypsää. Koulut homehtuvat. Sotaveteraani odottaa päivystyksessä tuntikaupalla, nuori tyttönen häädetään terveyskeskuksen sulkiessa kylmään, vieraaseen kaupunkiin ilman kortteerinsa avaimia, hälytyskeskukseen soittaessa saa pelätä, tunteeko se osoitteen toiselta puolelta maata ja milloin poliisi ehtii paikalle.

Infrastruktuuri on hajoamassa. Työttömyys syvenee ja tarpeettomien ihmisten määrä lisääntyy. Samalla valtaapitävät tarjoavat velkaisille kunnille (velka)rahaa, jotta ne ottaisivat vastaan muukalaisia, joiden vastainen työllistyminen (?) ja elättäminen jää toki kuntien itsensä niskoille. Kuin kesäkissoja noita muukalaisia tyrkytetään pitkin maata.

Tiedän monen kivahtavan, että ihmisiä tulisi auttaa. Parasta apua olisi kuitenkin sanoutua irti liittokunnista, jotka viemällä pakolla omaa ideologiaansa rajojensa ulkopuolelle synnyttävät uusia konflikteja. Edellä mainittujen lukujen pitäisi havahduttaa huomaamaan, ettei komissaarien euvostoaika ole ollut Suomelle siunaukseksi. Kuinka paljon halveksittua byrokratiaa direktiivit tarkastajineen ovat tuoneetkaan!

Jos numerot ikkunassa huutavatkin omaa tylyä sanomaansa, meidän on syytä pohtia, mitä meidän halutaan tekevän ja missä kulkee raja. Euvostoliitto on näyttänyt selkeästi imevänsä kansojensa henkiset ja taloudelliset voimavarat puhuen samalla lipevästi rauhasta ja hyvinvoinnista. Vaaliuurnat ovat hyviä paikkoja pohtia, ketkä ovat törsänneet isänperintömme, terveen maan.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kreikka-zorbaksen päättymättömät tahdit

Euroopan kansat ovat joutuneet syrjästäkatsojiksi ja maksumiehiksi politrukkiensa piiritanssissa pyhän euronsa ympärillä. Kun varallisuuden musta aukko alkaa viimein sokeimmillekin paljastua on helppohintaista syyllistää Kreikan kansaa. Syytettyjen penkille tulisi viedä ne piirit, jotka ovat junailleet mentaliteetiltaan niin kovin erilaiset kansat saman valuutan ikeeseen. Euroopan painajaisen takana on idealistinen ajatus sulattaa vuosituhansien muovaama erilaisten kansojen kenttä yhden hallinnon alle, maksamaan yhdessä ja hyppimään epädemokraattisesti valittujen pankkipiirien määrittämässä tahdissa.

Kuningas Yrjö II:sta kannattava
propagandajuliste Kreikan sisäl-
lissodan ajoilta 1946. Mainittu
sisällissota on paljolti häipynyt
mielistä toisen maailmansodan
jälkimainingeissa. Syttyykö maa
uudestaan tuleen?
Kuva Wikimedia Commons

Arkielämä on aina jotain muuta kuin taloususkovaisten oppikirjojen sivuilta ulkoa opeteltavat kaavat. Välimeren rannoilla peltojen kasvukausia on useampia kuin Jäämeren rannalla. Oliivien tuotannon ongelmat ovat akuutimmat Espanjassa ja Italiassa kuin Suomessa. Mielipuolista on koettaa hioa erilaiset ja eri tapoja noudattavat kansat yhteen euvostoliittolaiseen kansojen liittoon 10-20 vuodessa.

Suomen lehdistö ei ole enää aikoihin ollut kovinkaan antoisa väline sille, joka tahtoo tutkailla maailman mielipiteitä tai ihmisten ajatuksia. Vasta kirjoitusten synnyttämissä kommenteissa pääsee irti vakava pohdiskelu ja kyseenalaistaminen. Sen ovat toki vallanpitäjätkin huomanneet ja kehittäneet käsitteen trolleista aivan kuin propaganda eri tiedotusvälineissä olisi jotenkin uusi keksintö. Suomen kannalta surullisinta on, että koko lehdistö on ollut niin yksipuolinen Euvostoliiton viime aikaisten tavoitteiden ajamisessa, että monet asiallisetkin kyseenalaistukset on pyritty tuomitsemaan tylysti trolleiksi.

Kreikan velkaneuvottelut ovat toki olleet Euvostoliiton äpärälapsen euron puolustustaistelua ja Pohjois-Euroopan maksavien lammaslaumojen tyynnyttelyä. Lehdistön kirjoittelu asiasta on siis tarkoituksellisen monotonista ja kyseenalaistamatonta. Vaan mitäpä löytyy pienellä vaivalla kurkistamalla ?

Eilen julkistettiin teatterin uusimman näytöksen lopputulema eli lainaohjelman neljän kuukauden jatkoaika. Euvostotaivas selasi Ekathimerini.com -verkkolehteä ja sen kommentipalstaa. Siellä vaikutti olevan varovaisen toiveikas katsanto korruption kitkemisen suhteen. Toisaalta muuan kirjoittaja oli pannut merkille Euvostoliiton toiminnan [eurovaluutan], rahakriisin ja kaiken sen tuoman vaikutukset tavallisen kreikkalaisen kansan elämään. Siihen vastannut kirjoittaja totesi kreikkalaisen elämäntyylin kohtaaman muutoksentarpeen luonnottoman vauhdin. Niin, eihän kvartaalitalous ole ensinkään inhimillistä, vaan jonkinlainen paholaisen keksintö.

http://www.ekathimerini.com/4dcgi/_w_articles_wsite3_1_23/02/2015_547552

Syrizan haasteina ovat muun muassa

- Veropolitiikka
- Julkistalouden hallinnointi
- Tulojen hallinto
- Julkiset menot
- Sosiaaliturvan uudistukset
- Rahoitusjärjestelmän vakaus
- Kasvu edistäminen politiikan
- Työmarkkinauudistukset
- Humanitaarinen kriisi


Helmikuussa 2012 käydyissä neuvotteluissa Kreikalta vaadittiin ilmeisesti lähinnä vain heikennyksiä minimipalkkoihin ja lomarahoihin sekä eläkkeisiin aivan kuin pelkkä silppuri synnyttäisi mitään uutta ja korjaisi mitään vikoja. Vilkaisu vanhoihin artikkeleihin (kuten Tagespiegel 28.04.2011) osoittaa, että jo tuolloin tiedettiin jouduttavan leikkaamaan Kreikan velkasummaa. Tuolloin Euvostobyrokraatit ja rahapiirit pelkäsivät reaktioita Portugalissa ja Irlannissa.

Suomenkin euvostokansalaiset ovat saamassa tasan sitä mitä ovat tilanneet antaessaan edustuslaitoksensa hyväksyä vuonna 2011 Kreikan tukipaketit röyhkeiden pankkien pelastamiseksi oman ahneutensa loukusta. Kysymys nyt kuuluukin, millainen sekasorto Kreikassa nousee, mikäli Syriza epäonnistuu ohjelmassaan ja kansa pettyy viimeiseen toivoonsa?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Brysselin perintö

Tämä päivä on käännekohta. Euvostotaivas luki Suomen Uutisista, kuinka edustaja Maria Lohela ihmetteli  Euvostoliiton kehitysapua Zimbabwen hirmuhallitsijalle. Merkillistähän moinen toiminta onkin. Afrikalla ja Brysselin herroilla  on kuitenkin pitkä ja synkkä yhteinen historia, johon Euvostotaivas tulee vielä palaamaan saatuaan jostain kaivettua vanhat muistiinpanonsa esille. Alkajaisiksi esille tulee kirjoitus, joka ei suvainnut läpäistä Suomen Uutisten seulaa.

"Pehmeällä linjallaan EU ja sen jäsenmaat antavat avun kohdemaidensa ymmärtää, että avun saamisen perusteeksi määritetyt arvokriteerit ovat vain sananhelinää. Suomen hallituksen velvollisuus on valvoa, että kehitysyhteistyövaroistamme vuosittain EU:lle kanavoimamme noin 150 miljoonaa euroa käytetään omien periaatteidemme mukaisesti." (Lohela)

Euvostoliiton johtajien eri yhteyksissä vuodattamat krokotiilinkyyneleet on tarkoitettu vain euvostokansalaisten lammaslaumoille. Brysselin ja sen takana olevien piirien pitkän ajan taloudelliset tavoitteet ovat ihan muuta kuin eu-uskovaiset tahtovat edes kuulla. Euvostoliitto on varallisuuden siirtämistä pois euvostotasavalloista niin kuin Suomi. Jospa tätäkin Euvostoliiton  Zimbabwessa harjoittamaa toimintaa peilattaisiin sitä vasten, kuinka hankalaa monelle on ymmärtää, että Brysselin toiminnalle Ukrainassakin saattaisi olla vähemmän valoa kestäviä taka-ajatuksia. Raha on se yksinomainen jumala, jota Brysselissä tunnustetaan.

Orjalaivan kannella Kongon alueella, noin vuonna 1900. Wikimedia Commons

Sinänsä nyt Afrikan noustessa otsikoihin on ironista, että Belgian kuninkaan  entinen yksityinen liiketoimi eli Belgian Kongo kädenkatkomisineen ja kumibisneksineen kantoi samanlaista sinistä tähtilippua kuin Euvostoliittokin - pääpaikkanaan Bryssel, jossa kuulemma taannoin oli vielä ihan museokin.


"Leopold II luopui omistuksestaan Kongon vapaavaltioon, kun tieto hänen hallintonsa julmuudesta levisi halki Euroopan. Kongon vapaavaltio liitettiin emämaahansa 18. marraskuuta 1908. Kongoon määrättiin kenraalikuvernööri hoitamaan siirtomaan asioita, ja Brysseliin perustettiin siirtomaaministeriö."


"Kuningas Leopold II varmisti vuonna 1885 petoksen avulla saavansa Kongon hallintaansa. Pian hän muutti koko maan suureksi työleiriksi. Asukkaita ruoskittiin, silvottiin ja surmattiin, elleivät he keränneet kuninkaalle tarpeeksi kumia. Sata vuotta sitten maailma teki lopun Kongon kumiterrorista."


Brysselin veijareiden tarinat ovat pitkiä ja synkkiä. Ne eivät taida olla vieläkään päättyneet, hiukan vain muotoaan muuttaneet. Euvostoliitolla on vain tarkoin harkittu fasadi, jonka takaa vilahtelee yhtä sun  toista, jota moni ei vain tahdo uskoa.