Only Electricity We Trust – Sähkön herruus

”Only God We trust”. Yksi jos toinenkin on varmaan joskus törmännyt nuoruutensa viihtyisän kapakan seinälle tuijottaessaan edellä mainittuun toteamukseen siitä ainoasta, jolla on ollut varaukseton luotto. Nykypäivänä tosin mielipiteiden muokkaajat voisivat vaihtaa tunnuslauseen muotoon ”Only Electricity We Trust”. Niin hyödyllisiä ja tarpeellisia kuin sähkövempaimet nykypäivinä ovatkaan niitä ei olisi syytä nostaa millekään jalustalle tai itsetarkoitukseksi.

Vanha kymppi ajalta, jolloin asointi ei ollut riippuvaista
sähköstä tai tietoverkoista. Kansa luotti paasikiviinsä ja
rakensi kehittyvää maatansa.
Kuva Wikimedia Commons

Vuositolkulla mediamme on julistanut esimerkiksi käteisen rahan katoamista. Jälleen kerran esimerkiksi Helsingin Sanomat on lähtenyt julistamaan tätä muutosta. Meille on noussut jo sukupolvi, joka on tuskin kahisevaa käsissään nähnyt. Heidän varallisuutensa on vain sähköä pistokkeesta, näkymätöntä ja nappia painamalla hävitettävissä. Samalla saatetaan heidän työnsä tulokset mitätöidä milloin tahansa. Rahan kantaminen taskuissa pyritään esittämään typeräksi ja aikansa eläneeksi. Päätyessään ravintolapäivien kaltaisiin lyhytkestoisiin tapahtumiin, asemien vessoille ja raha-automaateille tuo nuori polvi on ihmeissään. Toisaalta kehitellään kaikenlaisia laitteita, joilla tehdään mahdolliseksi bittien siirtely kenttäolosuhteissa. Luonnollisesti samalla kuluttajat alistuvat elättämään povellaan kokonaista välistävetäjien leegiota ja kasvattavat elinkustannuksiaan (esim Mobile Pay tai iZettle). Entäpä pitkäaikaisen sähkökatkon koittaessa? Ellei pidä tiettyä summaa käteistä jatkuvasti taskussaan ei kykene yllättävissä tilanteissa joustavasti hankkimaan palvelua tai hoitamaan pienimuotoista kaupankäyntiä. Itse liikkeissä sulkeutuvat kassakoneet ja ovet lakkaavat toimimasta.

Kun Neuvostoliitto aikanaan romahti, kerrottiin kaikenlaisten hyödykkeiden kananmunista autonrenkaisiin tulleen vaihdantavälineiksi. Vaikka vanhanaikainen kunnon rahakin saattaa menettää tyystin arvonsa, silti se on paljon konkreettisempi väline säilöä työnsä tuottoa kuin bitit avaruudessa. Nykyaikainen tietotyöläinen työskentelee lähes yksinomaan sähköisessä maailmassa. Niinpä kärjistäen hänen koko olemassaolonsa voidaan yhdellä magneettipiikillä pyyhkäistä pois.

Ennen aikaan uskottiin turvattavan omistusta sijoittamalla maahan ja kiinteistöihin. Asiakirjojen muuttuessa biteiksi on täytynyt kehittää vankkumaton luottamus tietokonejärjestelmien kykyyn keskustella keskenään ja viranomaisten taitoon säilöä sähköisiä aineistoja. Miten käy omistusoikeuden todentamisen? Tarkkaan asiaa pohtien voi kuitenkin esittää omat epäilynsä esimerkiksi aktiivikäytöstä poistuneiden järjestelmien ylläpidosta. Kuinka käyttökelpoisina säilyvät noiden ikääntyneillä formaateilla tuotetut tiedot? Eikö ole inhimillistä keskittää voimavarat ja aika uusien uljaiden järjestelmien sisäänajoon?

Tietoyhteiskunnan elämän estettä, verisuonistoa. Krusebergin muuntamoasema heinäkuussa 2002.
Kuva Wikimedia Commons

Käteisen katoamisen ohella toimittajat ovat puuhailleet kuluneina vuosina ahkerasti sähköisten kirjojen lobbareina. Toistaiseksi kuluttajien into ei ole ollut järin pontevaa. E-kirjojen kehittelyn sivussa on pystytetty erinäisiä pilvipalveluja. Yhä enemmän materiaalia siirtyy tuonne jonnekin, mistä niiden yhteydet käyttäjiinsä on persoonattomasti ja pikaisesti katkaistavissa. Kuka takaa sen tekstin pysyvyyden, joka kerran toisensa jälkeen on ladattavissa luettavaksi ja ainoastaan luettavaksi vedoten monimutkaiseen tekijäinoikeusjärjestelmään? Vanha kunnon kirja on esine, josta on selkeästi luettavissa julistetun sanoman ajankohta. Painettukaan sana ei ole aina ehdottoman totta, mutta jopa valheellinen sanoma on siitä ajoitettavissa ja todennettavissa. Historian uudelleenkirjoittaminen ja yksinoikeus tietoon on hankalammin toteutettavissa painetussa sanassa kuin istumalla sähkökatkaisijan äärellä. Emme siis saa ihastua liiaksi käyttämiemme verkkojen vaivattomuuteen ja nopeuteen. Parhaimmillaan verkoissa leviävät tiedot kiertävät viranomaisten pystyttämät sensuurimuurit, mutta samalla ne ovat poikkeusoloissa äärimmäisen haavoittuvia ja heikkoja pitkäaikaisessa tiedonsäilyttämisessä. Lyhytkäyttöinen bulkkiteksti soveltuu hyvin sähkölle, mutta tieteellinen tutkimus ei saisi pohjata yksinomaan verkkoihin.

Lopuksi koetan hahmottaa sieluni silmiin erään historiaa ja fantasiaa yhdistelleen kirjailijan lukijan eteen levittämää aistimaailmaa. Modernista ajastamme menneisyyteen tempaistu päähenkilö seisoi keskellä maisemaa, jossa oli tietty lähes musertava piirre: lähes rikkumaton hiljaisuus. Nykypäivän luonnon taustalla humisee etenkin asutuilla alueilla Keski-Euroopassa alituinen liikenteen humina. Parisen sataa vuotta aiemmin satunnaista villieläimen huutoa lukuunottamatta maisema oli äänistä autio ennen kuin kulkija päätyi vaikkapa kosken partaalle. Oman kolkkoutensa ympäristöömme iskisi myös kaikkien sähkölaitteiden seisahtuminen.

Uusi jumalamme kuolisi.

Siemenet - oikeus ruokaan?

Monsanto kaltaisineen alkaa olla yhä laajemmin maailmalla voimakas kirosana, ihmisten ylle langennut vitsaus. Siementen jalostus on synnyttänyt ihmiskunnalle vakavan ongelman tekijänoikeuksien muodossa. Mikäli ruoankasvattamisessa aletaan laajasti noudattaa tietotekniikasta tuttua lisenssijärjestelmää, käytäntö muuttuu vakavaksi ihmisoikeusrikokseksi.

Fields in Berezhany, Ternopil oblast, western Ukraine. Berezhanyn peltoja, Temopilin Oblast, Ukraina.
Kuva Wikimedia Commons

Ajatellaanpa köyhää maanviljelijää, joka esi-isineen on vaivoin elättänyt perheensä karusta maastaan. Ajoittain hänen olisi suosuisina vuosina mahdollista omalla ahkeruudellaan saada tavallista runsaanpi sato. Arkijärki toki sanoo, että hänen olisi mahdollista säästä ylijäämä ja yrittää seuraavana vuonna vaikkapa kylvää hiukan enemmän kuin aiemmin. Nytpä se ei sitten enää kävisikään. Paikalle marssisivat ylikansallisten yritysten lakimiehet, eikä siinä armoa tunnettaisi. Suuryritykset saattavat jopa kehittää sellaisia lajikkeita, joiden tuottamat siemenet eivät enää idä. Puutarhakasveissa sellaisia taitaa jo ollakin olemassa.

Tämä on geenimanipulaation huomattavimpia seurauksia. Vaikka tuotteet osoittautuisivatkin vaarattomiksi, ihmisiltä varastetaan teikijänoikeuksiin vedoten vapaus. Ruoantuotanto on kaiken elämän perusta. Sen kahlitseminen lisensseihin tuo mukanaan orjuuden. Aivan samoin kuin hengittämiselle säädettäisiin vero. Kasvien perimän sorkkimista on perusteltu maapallon kasvavan väestön ruokkimisella. Lähtökohta on perustavalla tavalla väärä, sillä vain syntyvyydensäännöstely tuottaisi ratkaisun liikakansoitukseen.

Viime vuosina niin sanottu puhdas tuotanto ja luomu ovat olleet jonkinlaisena trendinä. Vähintäänkin omalaatuiseen valoon ne asettuvat, mikäli ylikansalliset viljayhtiöt pääsevät valtaamaan markkinat siemenillään, joihin ne myöntävät ainoastaan käyttöoikeudet. Pienviljelmät pyritään tappamaan markkinoilta, jolloin tuotanto keskittyy. Koska haavoittuvuus kasvitautien osalta näin kasvaa, on sitten löydetty perustelu yhä pidemmälle viedylle geenimanipulaatiolle. Koska joissain maissa on siementen säästäminen tullut jo rikolliseksi toiminnaksi, ei ole vähäisintäkään epäselvyyttä, etteikö Monsantolla kumppaneineen olisi globaaleja tavoitteita. Ahneus on vienyt agribisneksen vakavien ihmisoikeusrikosten tielle, vaikka monet saattavat siis yhä oikeuttaa itselleen tuon toiminnan kasvitautien ja nälän voittamisella.

Suurilla viljajäteillä on mahtavat resurssit edistää tuotteittensa menekkiä. Monsantolla on vahvasti näppinsä mukana myös Ukrainassa. Se ei ole mitenkään ihmeellistä, sillä Ukrainan suurin rikkaus on sen pellot. Jo ensimmäisen maailmansodan aikaan Saksa havitteli Ukrainaa nimenomaan vilja-aitakseen. Harva varmaan nykyään oivaltaakaan, kuinka oivallinen Brest-Litovskin erillisrauha vastasyntyneen Neuvostoliiton kanssa Saksalle olikaan antaessaan Ukrainan sen käyttöön. Tuo rauha vain tuli saksalaisten kannalta liian myöhään. Kun nyt toisaalta Euvostoliitossa on runnottu läpi jäsenmaiden vapaa suhtautuminen GMO-tuotteisiin eli siis mainittujen suuryritysten lanseeraamiin ja tekijänoikeuksin valvomiin lajikkeisiin ja toisaalta Ukraina halajaa väkisin mukaan Euroopan ”kansojen liittoon”, kuvio alkaa selvitä, mikäli tarkkailija vain kykenee hyväksymään lukemansa ja näkemänsä. Periaatteessahan Ukraina siis tulisi olemaan Euvostoliitolle päättymätön rahareikä, huikea musta-aukko. GMO-tuotteiden pumppaamiseksi eurooppalaisille markkinoille tuo vilja-aitta olisi sen sijaan pitelemätön.

Toivoa siis sopii, että yksilönvapautta ajavat tahot eri puolilla maailmaa havahtuisivat entistä enemmän huomaamaan sen suunnattoman vaikutusvallan, jota Monsanto kumppaneineen on kaappaamassa maailmassa. Enää ongelma ei tule jäämään muun muassa niille intialaisille maanviljelijöille, jotka ovat joutuneet lakimiesten jyrän alle naapuripeltojen GMO:n pölytettyä omaa satoaan. Lisenssien tekijänoikeudet suuryritysten käsissä eivät tunne mitään inhimillisyyttä tai sääliä.

Geenimanipulaation ei siis tarvitse sinänsä olla terveydelle vaarallista tuhotakseen tulevaisuutemme. Se on avaamassa ovet hirviömäiselle ahneudelle.

Lisää luettavaa muun muassa:

http://elamakasissamme.blogspot.fi/2010/08/geenimanipulaatiosta-roundupista-ja.html