keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Mikä intifada meille nyt on iskemässä?


Tämä nostaa mieleen syviä kaikuja nuoruudesta, jolloin vietin jonkin aikaa Lähi-Idässä. Eri puolilta maailmaa tulleiden työtovereitteni kanssa olin menossa viettämään iltaa läheiseen pikkukaupunkiin, johon piti tulla jopa jonkinlainen tivoli. Joltisenkin metsäpolkujen kapuamisen jälkeen meitä odotti hiljainen pikkukaupunki eikä jälkeäkään tivolista. Paljastui, että joku palestiinalainen oli tarttunut Jerusalemiin vievällä tiellä väkivalloin ohjauspyörään ja suistanut ajoneuvon kymmenine matkustajineen rotkoon, varmaan kuolemaan. Koko maa oli typertyneen surun vallassa, vaikkei tapaus valitettavasti ollut ainutlaatuinen.



Kuvaamanani aikana Suomemme oli yhä jokseenkin turvallinen paikka, eivätkä kansainvaellukset olleet vielä koskettaneet meitä. Itse asiassa idänkauppakin vielä veti, eikä pankkikriisin varjolla ollut ajettu maatamme eurokuntoon. Loimaan tai Uuraisten tapausten kaltaiset välikohtaukset olisivat tuolloin tuntuneet mahdottomilta; samoin se tosiasia, että jo pelkästä otsikosta on saattanut vetää ennakoivia johtopäätöksiä hyökkääjien etnisestä alkuperästä. Ylen uutista hiukan eteenpäin lukiessa sitten selviääkin tavanomaisen varovaisesta käsittelystä, että tekijöiksi ”epäillään ulkomaalaistaustaista miestä”. Mikäli tekijät todella ovat olleet ulkomaalaisia tai vastikään kansalaisuuden saaneita lähi-itäläisiä, löperö unelmaväki puolueissamme on suoraan osasyyllinen näihinkin tapahtumiin. Kummassakin tapauksessa hyökkääjät ovat olleet noin 30-vuotiaita miehiä eli juuri sitä ryhmää, joka viime vuosina on sankoin joukoin marssinut keskuuteemme ”turvaa” ja elatusta hakemaan.


Alkamatta tässä yhteydessä sen tarkemmin pohtia Lähi-Idän konfliktin syitä tai seurauksia on epäilemättä mielenkiintoista, että kulttuurivaihto tässä tapauksessa näyttäisi merkinneen enemminkin väkivallan vastaanottoa kuin tulijoiden kotoutumista. Vaikuttaa sangen merkilliseltä tulijoiden taholta syyllistyä rankkoihin väkivallantekoihin ja itsemurhapommittajamaisiin toimiin sellaisen maan kansalaisia kohtaan, joka on joka käänteessä osoittanut asettavansa tulijat oman kansansa edelle. Eikö mikään riitä? Onko joku lammasmaisessa viranomaiskoneistossamme erehtynyt lausumaan poloisille maahantunkeutujille poikkipuolisen sanan vai alkaako jossain moskeijassa julistettu jihad meitä pottunokkia vastaan laman (ja taikaseinän ehtymisen) ensi merkkien kajastaessa taivaanrannassa? Munattomasti tulijoiden edessä antautunut Euvostoliitto on hiljaisesti hyväksynyt betoniporsaat toreillaan ja kirkkojensa edessä. Jopa ruokavaliota julkisissa tiloissa on pyritty muokkaamaan tulijoita vähemmän loukkaavana pidetyksi. Aiotaanko myös alistua erityisiin turvamiehiin kaikissa kulkuvälineissä siltä varalta, että joku saattaa matkalla kilahtaa vääräuskoisia vastaan?

Vielä yksi erityistä huomiota vaativa seikka on suuren salamyhkäisyyden vallitessa valmisteltu GCM, josta tihkuneiden tietojen mukaan jopa maahanmuuttoteollisuuden arvostelu tehtäisiin lähtökohtaisesti rikolliseksi. Tämä siis samaan aikaan, jolloin Euroopan kulttuurillisessa Baabelintornissa väkivallanteot kiihtyvät, mantereen sydänalueilla mellakat pauhaavat yhä voimallisempina ja uskomaton raakuus ja attentaatit leviävät myös Suomeen. Päätäjämme kilvan uskottelevat, etteivät he muka ymmärrä ongelmien lähtökohtia. Näin ollen ikävä kyllä heidän "järkytyksensä" vaikuttaa tekopyhyydeltä, koska ratkaisut sotisivat heidän kiiltokuvamaista ideologiaansa vastaan. Alkusyiden arvostelu ja löperön maahanmuuttopolitiikan kannattajien vastustaminen siis pyritään tukahduttamaan vaikka väkivalloin välittämättä yhä korkeammalle iskevistä liekeistä. Koko GCM-sopimuksen henki tässä suhteessa on kuin heittäisi bensiiniä liekkeihin viestittäen muukalaisille, että heidän rikoksillaan on euvostohallitusten erityinen suojelu.

Näissä oloissa vihainen puhe ei kuitenkaan tule laantumaan. Päinvastoin edessä siintelee Euvostoliiton horisontissa ikioma vankileirien saaristo eli poliittisten vankien säilytyspaikka. Hallitusten on päätettävä, sijoittaako Tanskan aikeiden mukaisesti eristyksiin lukuisilla identiteeteillä rikoksia tehtailevat muukalaiset vai poliittisiksi rikoksi julistettuihin vastapuheenvuoroihin uskaltautuneet omat kansalaiset. Valitettavasti ainakin toistaiseksi kuplaväki olisi potkimassa aitojen sisään ennemmin oman syntyperäisen väen.

Olemme jälleen hiljentymässä kohti itsenäisyydenmuistopäivää. Siinä sivussa on syytä uhrata jokin ajatus myös sille, mitkä puolueet ovat alistumassa esimerkiksi GCM-sopimukselle ja kieltäytyneet tiukentamasta maahanmuuttoapolitiikkaa tai asettamasta muukalaisia täällä tarkempaan valvontaan. Meillä on kohta edessä vaalit. Jälleen olisi mahdollista rajoittaa jo aikaansaatuja tuhoja ynnä kielteisiä vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteemme.