torstai 31. maaliskuuta 2016

TUNNUSTUS: Terrori väline liittovaltion rakentamisessa!


Moni meistä on jo vuosia päivitellyt Brysselin keskushallinnon sangen päättömiä toimia suhteessa vasallivaltioihinsa. Kriisi on seurannut toistaan. Perustavaa laatua olevia sopimuksia on venytetty katkeamispisteeseen, eikä niillä ole hätätilanteessa ollut mitään merkitystä. Poliittisen valuutan avulla jäsenmaat on sidottu mitä monimutkaisemiin velka- ja takausjärjestelmiin. Muistaako kukaan, milloin Euvostoliittomme olisi elänyt päivän ilman jotain kriisiä? Kriitikot ovat oivaltaneet tämän humpan tahdin, mutta vähitellen totuuden hiveniä alkaa pusertua esille. Nyt Gianni Pittella, Euroopan parlamentin sosialistiryhmän johtaja on lausunut totuuden Euroopan terroritilanteesta: he ”tienaavat” tällä!

Nyt politrukit ovat jo niin ylimielisiä, etteivät häpeile tilanteen
tarkoitusperiä. Toivottavasti britit seuraavat tilannetta tarkoin ja
vetävät tarvittavat johtopäätökset.
Luonnollisesti moinen avomielisyys on nostattanut vihamielisiä reaktioita. Eihän suurta suunnitelmaa toki sovi tuoda noin julki; syy- ja seuraussuhteet ovat vaarassa valua pois foliohattujen ja salaliittohörhöjen ”leikkikehästä” yleiseen tietoisuuteen. Fanaattisimmat euvostopolitrukit puhkuvat kuitenkin nyt omaa tärkeyden täyteyttään vakaasti uskoen jakavansa pelastussanomaa tyhmälle rahvaalle. Meillä ylimielisyyttä ovat edustaneet viime aikoina selvimmin tietyt Stubbin lausunnot. Rinnalla säestää sanomaa häntäänsä heiluttava valtamedia.

Liittovaltion rakentaminen on koko Euroopan kattava vallankumous, joka toteutetaan vähitellen näivettämällä kansallisvaltiot toimintakyvyttömiksi. Voimme todeta kehityksen edenneen erittäin pitkälle. Likaisen työn saattavat tehdä keskiaikaansa elävät uskonnolliset fanaatikot, mutta samalla Pittellan kaltaiset MEPit saattavat vaatia ”Euroopalle” omaa CIA:n kaltaista laitosta kamppailemaan äärimmäisyysaineksia vastaan. Täytyy huomata, että vastaisuudessa ”äärimmäisyydeksi” voitaneen tulkita kaikki euvostovastainen liikehdintä Brysselin keskushallinnon muuttuessa yhä totalitaarisemmaksi ja epäsuositummaksi. Jokainen itsenäistymisprosessihan on ollut alkujaan emämaan kannalta laiton.

Lääkkeeksi EU:n itsensä kehittämään kaaokseen Pittella tarjoaa euvostodogmin mukaan ”lisää Eurooppaa ja poliittista Eurooppaa”. Saman hokeman olemme kuulleet tietyiltä muiltakin politrukeilta, jotka ovat sisäistäneet liittovaltion ohjekirjan. Paradoksaalista on kehdata tyrkyttää tapaansa ”suojella” kansalaisia itse ensin oltua mukana riistämässä heiltä turvallisuutta ja syntyperäistä kansalaisuutta luonnollisissa yhteisöissä jonkin utopistisen ja keinotekoisen kokonaisuuden vuoksi. Avoimilla rajoilla on huolehdittu epäjärjestyksen ja inhimillisten tragedioiden syntymisestä tavalla, jonka tulisi johtaa rikostuomioistuimeen sen sijaan että pääsisi kaavailemaan uutta maailmanjärjestystä.

Hyökätessään Trumpia vastaan Pittella on todennut tämän haittaavan terrorismin vastaista yhteistyötä ja väittää "eräiden hallitusten yksipuolisia toimia hyödyttömiksi. Samalla hän käyttää hyväkseen tosiasiaa, että suuri osa terroristeista on ollut toisen polven maahanmuuttajia; notkeasti hän sivuuttaa tämän osoittavan maahanmuuttopolitiikan löysyyden ja integroitumisen olemattomuuden. Lukijalle saattaa selkeästi nousta kysymys nykyisten tulijoiden lasten tulevasta suuntautumisesta. Ihmisten mukana astuvat sisään myös aatteet ja ideologiat. Sinänsä mielenkiintoista on se, että juuri Brysselin alta yksipuolisesti vääntäytyneiden maiden toiminta on saanut aikaan joitain muutoksia ja ainakin hiukan jarruttaneet tulevan kesän kaaosta.

Toivoa sopii, että itsenäisyyttä ja oikeata Eurooppaa arvostavat eurooppalaiset havahtuvat viimein vastustamaan liittovaltiota ennen kuin on myöhäistä. Brexit kasvaa symbolina ja vastarinnan ilmentymänä päivä päivältä. Euvostopolitrukkien viimeaikaiset lausunnot ovat ilmaisseet varsin selvästi, miten keinoja kaihtamatta he ovat valmiita ajamaan aatettaan ylitse eurooppalaisen kulttuuriperinnön. Voimme ainakin kiittää Pitellaa ja kotoista Stubbiamme siitä, että he ovat tuoneet prioriteettinsa selkeästi esille.


Ohessa Stubbin hyytävä liittovaltiopuhe vuodelta 2008. Todella ylimielinen suhtautuminen euron ulkopuolisiin maihin pistää selkeästi esille, samoin viha kansallisvaltioita ja Euroopan kansallista perintöä kohtaan. Pyrky on hirmuinen luomaan uutta imperiumia. Tällaisen henkilön suomalaiset sallivat asettua ilman uusia vaaleja pääministerikseen!




Nämä "opastukset" mielessämme voimme ryhtyä  itsenäistymisemme 100-vuotismuistopäivän valmisteluihin.





tiistai 29. maaliskuuta 2016

Uppiniskaiset saksalaiset tahtovat pitää rahat taskuissaan


Käteisen rahan katoamista on kuulutettu lähes yhtä antaumuksella yhä uudestaan kuin paperisen kirjan kuolemaa. Tästä bittirakkaudesta olen kirjoittanut jo viime keväänä tekstissä Only Electricity WeTrust – Sähkön herruus. Tämä lähes uskonnollisen vakaumuksen mitat saanut luottamus jonkun toisen ylläpitämän sähköverkon ja laitearmeijan takana lymyileviin nolliin ja ykkösiin on saanut taas uuden näytöksen saksalaisten rimpuillessa maksukortteja vastaan  . 


Näpit irti! Saksalaiset tahtovat sivulliset eroon rahoistaan.
He tahtovat vastaisuudessakin maksaa käteisellä.
Saksalaisten voi olettaa käyttäneen rahaa jo kauan ennen kuin täällä pohjoisessa sellaisesta mitään tiedettiin. Siksi heidän tahtoaan pitäytyä vanhassa fyysisessä maksuvälineessä on syytä lähestyä pohtimalla rahan olemusta niillä avuilla, joita jonkinlainen perspektiivi nykyisen digiajan taakse suo. Periaatteessahan tuntemamme paperiraha on ollut alun perin vain kuitti tiettyä viranomaisen hallinnoimaa varallisuutta vastaan. Kolikko puolestaan on toisinaan ollut jopa plootuaikana metallimääränsä suora vastine. Tuota kuittia olemme siis käyttäneet luovuttamamme työpanoksen korvauksena yhteiskunnan siirryttyä pois luontaistaloudesta. Digiaikana luottamus vallanpitäjiin on saanut meidät joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina luovuttamaan kuitit varallisuudestamme sähköverkon armoille. Siirryttäessä tyystin sähköiseen ”rahatalouteen” elinikäisen uran saavutukset voidaan mitätöidä yhdellä napin painalluksella. Äkkiä sinulla ei olekaan hallussasi kuitteja saamisistasi eikä siihen tarvita valtion vararikkoa. Lisäksi kaikki toiminta seisahtuu sähkökatkon aikana.

Toki luottamus saattaa nykyisinkin tyystin romahtaa ja paperiraha menettää arvonsa. Silti hetken poloinen alamainen saattaa koettaa fyysisesti tyhjentää tilinsä. Bittejä ei voi tunkea taskuihinsa. Koska yhä useampi työ modernissa yhteiskunnassa on aineetonta, sähköjen sammuessa korttiveijari päätyy hankaluuksiin. Ei ole kenkiä tai nuttua vaihdettavaksi puurokattilalliseen.

Direktiivimestarit ovat perustelleet sotaansa käteistä vastaan kamppailuilla terrorismia ja korruptiota vastaan. Vaikka selitys kuulostaakin jollain tasolla järkeenkäyvältä, se tarkemmin katsottuna ontuu. Terrorismin kannalta käteisestä luopuminen on vain hidaste, sillä uinunut solu saattaa toimia täysin laillisesti odottaen aktivointikäskyään. Sen jälkeen mahdolliset seuraamukset ovat jokseenkin toisarvoisia. Korruptio puolestaan vakavasti otettavana on sen verran suurisuuntaista, ettei siinä olettaisi kanniskeltavan satalappusia sinne tänne. Rikollinen mieli keksii keinonsa peitellä toimintansa.

Ratkaisevampi selitys käteisen teurastamiselle paljastuu yksilön halusta kätkeä järjestelmältä ja yleensä sivullisilta oma rahankäyttönsä, mikä on ilmennyt myös saksalaisten argumenteista käteisen puolesta. Tietosuoja on ilmeisesti nähty oleellisena käteisen etuna. Samalla käteinen raha on konkreettinen henkilökohtaisen varallisuuden mittari kulutustilanteissa. Kortin käyttämisen jokaiseen vaiheeseen on lisäksi mahdollista liittää lähes mielivaltaisesti erilaisia väliportaan maksuja, koska kokonaisuutena struktuuri on jonkun muun tahon omistuksessa kuin kauppaliikkeen tai asiakkaan. Ylen saksalaisten asenteita käsittelevässä jutussa viitataan kokemuksiin DDR:stä ja Natsi-Saksasta. Siihen voisi aivan hyvin liittää myös yhä kasvavan epäluottamuksen pankkiirivetoista Euroopan Unionia kohtaan. Käteisen symboliarvo holhousta ja vapauden rajoittamista vastaan täydentyy jonkinlaisella vakuutuksella tekniikan pettämistä vastaan.

Meillä Suomessa intoudutaan sangen kritiikittä kaikesta uudesta. Siksi on aika hyvin linjassa, että korruptiota vastaan taistelevan kansainvälisen järjestön - ja samalla digitalisoituvaa rahataloutta lobbaavan - Transparency Internationalin saksalaisella haarakonttorilla on suomalainen toiminnanjohtaja Anna-Maija Mertens, joka ei ymmärrä vanhoillisina pidettyjen saksalaisten uppiniskaisuutta. Nyt esitetty 5000 euron käteismaksukatto vaikuttaa ruhtinaallisen löysältä, ja lobbari jaksaa toki sitä korostaa. Mennessään lävitse ja astuessaan voimaan rajoitusta koskeva direktiivi kuitenkin olisi ratkaisevan kynnyksen ylitys. Kuka takaa, mikä tuo rajasumma olisi kymmenen vuoden kuluttua? Rahapiireillä olisi joka ikinen hetki näppinsä kaikkien eu-alamaisten kukkarolla aivan kuin käsi jalkovälissä. Kaikki rahaomaisuus olisi enää eräänlaisen käyttöoikeuslisenssin alaisuudessa – 24/7.

Muoviraha on toki monissa tapauksissa käytännöllistä, mutta sen haitat korostuvat oitis poikkeusolosuhteissa. Tämäkin kyseessä oleva pyrkimys muokata vuosisatojen käytäntöä on ainoastaan osoitus siitä, kuinka idealistit kammioissaan kuvittelevat reaalimaailmaa stabiileiksi laboratorio-olosuhteiksi ja avaavat tiet kylmäverisille, ahneille rahapiireille.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

EU-Star Wars?


Is Juncker Supreme Chancellor Palpatine who calls for a mighty EU-army to oppress any opposition or rival separatists? The very of its own has made European Union more and more despised and weak in front of its subjects and neighbours. In EU they don't bother to ponder, what has been the role of its own inept policy in the East within the difficulties with Russia. The idealism of naive humanism has open the borders for invaders. Once built that army could be an essential istrument against any separatist movement in Europe.


Juncker is calling army for breaking and artificial
Union. Is he just a real life Palpatine who is searching
the ways to carry out New World Order? Now he has an
execuse in the European chaos.
During the current affairs program of the Finnish Broadcasting Corporation the experts recently asked themselves about the measures to increase the common European identity of young Europeans rather than their national values, the legacy of their homelands. In the background were the Brussels blood work, so the ultimate content of the words could go unnoticed from viewers. Our free trade area has digressed too far from its original values in seeking to create a continent-wide federation. The Union has the gallant dreams of a new human being, for which the hometown or province means nothing. The only religion for that new European human would be to serve the commercial needs and megatrends.

Acting for its goals Unionists forget the basic elements of human nature and needs. Atheists refuse to recognize the power of religions, because they do not mean anything to them. Striving for the creation pan-European human or ethos just in few decades is violence and doomed to failure. The EU is not going to be the new religion. The religious groups fighting each others would not be able to forced fit together by the directives. The very nature of the religions is to be the group against the others. The belief itself is something else but that individual element does not mean the whole group.

As we remember Palpatine spoke about peace and democracy when he was taking the absolutic power. Same way have our unionists repeated time to time how nice time of the peace we have lived in Europe. In fact that peace time saga is false. We have had wars in Balkan. European countries have taken part to colonial wars and campaigns against the terrorism. Dictators worldwide have been as targets to kill, not without wars. The consepts of front or home front have altered since WWII. Uncontrolled immigration and especially the arrival of strange religious community representatives swarms into our continent is a violently shaping European societies, way of which previously required open war. We can legitimately ask whether this is just a case of another kind of warfare than before. For example, in Finland it was found as early as a couple of years ago that the economy has not been equally poor condition ever since the war than it is now.

EU leaders will see nightmares about Brexit, as it threatens to open the road of discontent and yearning for freedom of discharge. As I mentioned at the beginning of television programs were found, the pan-European identity is nothing more than empty political mantra. Selfish individualistic opportunism does not create any cohesion forces, because living in the world of the success every man next to you is essentially a competitor. Who can guarantee what kind of leaders in the current EU crisis in Brussels will lift for us? What desperate measures bankers are willing to use in order to maintain artificial and increasingly unpopular Union? Few of us are able to say or understand those papers, which are undersigned by the leaders of the Member States on behalf of their citizens? Receiving the military force Brussels will be able in the future to suppress all independent peoples. The actions will be easy to justify by various agreements .

The threat is clearly visible. Staying under the authority of Brussels is an unprecedented risk. The Federal Government is a lot more than which was presented during the accession negotiations to the public. Is a real life Palpatine himself now calling for the army?


torstai 24. maaliskuuta 2016

Ultrakorrektia kulttuurirevisionismia


Erilaisilla keskustelupalstoilla toisinaan törmää ivallisiin kommentteihin, joissa perätään esimerkkejä uhanalaisesta länsimaalaisesta kulttuurista. Eurooppalainen elämäntapa ja perinneilmasto on kuitenkin vääjäämättä muuttumassa erinäisten kieltojen ja vapaaehtoisten luopumisten kautta. Nyt The Telegraph on tuonut julki, että pääsiäisperinteeseen on puututtu. Itse pääsiäispupu on joutunut tähtäimeen ja jopa pääsiäinen sanana on alkanut kadota.

Nyt  kristinuskon pääsiäinen häiritsee ultrakorrekteja.
Väestörakenteen muuttiminen ja sekularisaatio ovat tuoneet esille yliherkkyyden elämänpiiriimme kuuluneita nimityksiä ja tapoja kohtaan. Siinä missä muukalaisten tapoja ja uskontoa on pyritty korostamaan ovat selkeän kristilliset tai länsimaiset sanat ja menettelyt tahdottu häivyttää. Jopa riippumatta itse maahanmuuttajien mielipiteistä tärähtäneistö on pyrkinyt kieltämään muun muassa Suvivirren koulujen päättäjäisistä. Rahamassiaan hypistellen liike-elämä on alkanut poistaa perinteisiä tuotenimiä. Tämän pääsiäisen alla on Britanniassa herännyt keskustelu Pääsiäismunien korvautumisesta ”suklaamunilla” tai karusti pelkillä ”munilla”. Tärkeänä on koettu poistaa ilmeisistä korrektiussyistä kammottava sana pääsiäinen kauppojen hyllyiltä. Tämä liike-elämän osallistuminen uskonnottomien ja eriuskoisten miellyttämiseen alleviivaa taannoin julkituotua julistusta, ettei Britannia ole enää kristitty.

Pääsiäiskortti vuodelta 1915. Vielä tuolloin nimen
pääsiäinen esilletuonti ei Euroopassa ollut ongelma.
Kuva Wikimedia Commons
Pääsiäisen päätyminen hävetyksi ja epäsuotavaksi markkinointisanaksi kuvastaa symboliarvioltaan huomattavasti käytännön toimintaa merkittävämpää muutosta eurooppalaisessa kulttuurissa. Sitä ei voi perustella millään ”rasisminvastaisuudella” niin kuin meillä esimerkiksi vakiintuneen lakritsipaperin vaihtamista tai Neekerinsuukoista luopumista, vaikka niistäkin rohkenisin väittää, ettei keskimääräinen asiakaskunta ajatellut hiventäkään mitään rodullisia näkökohtia. Kyse on lähes naurettavasta kumartelusta ja selkärangattomuudesta, joka ilmentää rappeutuneen länsimaisen kulttuurin antautumista vieraiden vaikutteiden edessä. Samalla menetetään kyky puolustautua muukalaisten fundamentalististen pyrkimysten edessä. Vain pieni yskähdys moskeijan suunnalta estänee korrektineistoa katkaisemasta esimerkiksi vihasaarnaajien pääsyn maahan. Pelko mielipahan ja seksuaalisten ärsykkeiden synyttämisestä on jo nostanut esille vaatimuksia muun muassa naistemme pukeutumisen ja yleisillä paikoilla liikkumisen suhteen.

Nyt vain voimme aprikoida joulupukin kohtaloa. Milloin hänen alkuperänsä yhtymäkohdat kristittyyn pyhimyskulttiin aletaan oivaltaa ”häiritseviksi”. Tokihan joulupukkikin tulisi poistaa mainoksista pääsiäispupujen lailla? Näin tapojemme ja perinteidemme muovaaminen etenee pienin nykäyksin.



tiistai 22. maaliskuuta 2016

Sotatila!


Euvostounelma, Eurooppa-projekti on saanut iskun suoraan sydämeensä. Huolellisesti uraansa rakennelleet ja häikäilemättömästi synnyinmaitaan pyrkimystensä kauppatavaroina pitäneet politrukitkin ovat nyt saaneet havahtua kuoleman kosketukseen, muutaman minuutin merkitykseen liikuttaessa pommien uhkaamilla liikenneasemilla. Sitä elämää on saatu Lähi-Idässä viettää jo vuosikymmeniä. Itsekin olen aikoinaan juossut suojaan asemalta löytyneen hämäräperäisen laukun vuoksi. Onneksi mitään ei tapahtunut. Nyt siis Eurooppa on lopullisesti ”rikastunut”. Asiaa ei sovi enää kierrellä tai kaunistella, Eurooppa on sotatilassa.


Entinen supersankari maassa. Euroopan nykytilan koko
kuva. Joko olisi aika nousta jaloilleen ja puolustautua?
Tässä sodassa ei ole kiinteitä rintamalinjoja, vaan kamppailua käydään kotikaupungeissamme niin kujilla ja porteilla kuin liikenneasemillakin. Pitkin talvea on puhuttu, että viranomaisilta on kateissa tuhansia ihmisiä. Lisäksi kymmenien tuhansien identiteetti on vähintäänkin kyseenalainen. On myös tihkunut tietoa, että samalla identiteetillä on liikkunut väkeä eri puolilla Eurooppaa. Ristiriita politrukkien ruusunpunaisen unelmamaailman ja reaalitodellisuuden välillä on ratkennut jälleen entistä ammottavammaksi. Jalkaa polkeva itkupotku ei tässä tilanteessa auta.

Anarkia ja kehittynyt, teollistunut yhteiskunta eivät oikein sovi yhteen. Esimakua mahdollisista haasteista on saatu Belgiassa, jossa kaksi Doelin ydinvoimareaktoria on joutunut evakuointitoimien kohteiksi, Meillä Ilta-Sanomat mainitsee asiasta sangen ylimalkaisesti, mutta Express toteaa selvästi energiateollisuuden olleen poliisin ja armeijan turvatoimien kohteina viikonlopusta asti. Voimme vain arvailla, millainen iskujen taustalla vallinnut kokonaiskuva laajuudeltaan onkaan ollut. Väistämättä mieleen nousee toivoton kilpajuoksu viranomaisten ja terroristien kesken. Aivan ilmeisesti tietoa on ollut tulevista iskuista, mutta pelikenttä on ollut vain niin laaja, ettei sitä ole kyetty turvaamaan kokonaan, koska vihollinen on päästetty sisälle varustuksiin. Jerusalem Postin mukaan kolmas lentokenttäpommi on räjäytetty hallitusti.

Suvaitsevaisto kauhistelee asioiden puhumista oikeilla nimillään tällaisellakin hetkellä. Toki ikävästi puhuminen ja kirjoittaminen suruaikana on rumaa, mutta kyse on hevoskuurista silmien aukaisemiseksi. Itse muistan lukeneeni aikanaan päivittäin Lähi-Idän matkallani uutisia Beirutin tykistöpommituksista. Järjestäytyneen yhteiskunnan romahdus ei ole mukavaa seurattavaa. Nähtäväksi jää iskujen seuraukset Euvostoliiton valtaeliitissä. Tähän asti he ovat saattaneet käpertyä jokseenkin turvassa hallintokortteleihinsa ja korkeintaan pahoitella vasallivaltioissa tapahtuneita murhenäytelmiä. He ovat ummistaneet korvansa varoituksilta koskien väestösuhteiden, uskontojen ja kulttuurien halllitsematonta sekoittamista. Pelättävissä toki on, että terävin johto kaivautuu entistä syvemmälle bunkkeriinsa. Kykenevätkö nämä päivät avaamaan edes muutaman poliittisen broilerin silmät näkemään, että niin kutsuttu Eurooppa-projekti on suuri kusetus? Se on sortunut täyteen sotaan.

Tärkeintä olisi saada heidän tajuntansa oivaltamaan, ettei mitään loisteliasta Unionin tuomaa rauhanaikaa Euroopassa ole koskaan ollutkaan. Ensiksikin Euroopassa ei ole avointa sotaa käyty, koska kylmän sodan blokeille oli edullisinta ulkoistaa konfliktit kolmansiin maihin. Toiseksi rahaeliitti on jo vuosikausia käynyt tosiasiallisesti sotaa eurooppalaisia kansoja kohtaan taloudellisin asein pakottaen ne myönnytyksiin, jota varten ennen olisi tarvittu veriset sodat. Vuosi pari sitten Suomessakin todettiin talouden olevan huonoimmasa kunnossa sitten sodan. Aseellinen sodankäynti on vasta alistamisen viimeinen, brutaali vaihe.

Liikehdintä ja sotaretket Euroopan lähialueille ovat saaneet herkän tasapainon järkkymään. Vuonna 2011 oli yllättäen erittäin tärkeätä kaataa Gaddafi, vaikka hän oli juuri vuosikausien boikottien jälkeen saamassa jonkinlaista taloidellista asemaa, ja muun muassa öljy-yhtiöt olivat täyttä päätä neuvottelemassa uusia sopimuksia. Libyassa oli tuhansia kiinalaisia vierastyöläistä. Myös väkeä kaikkialta Afrikasta oli siellä elantoaan hankkimassa. Silloisen ulkoministeri Hillary Clintonin ynnä muiden länsimaalaisten johdolla diktaattori oli pakko kaataa ja suistaa jonkinlaisessa järjestyksessä ollut maa täyteen kaaokseen. Euroopan pakolaisongelma oli polkaistu toden teolla käyntiin.

Tietyltä kannalta katsoen kolmansien maiden ihmisillä on ollut selkeää kasvualustaa pyrkiä rahastamaan ja lypsämään Eurooppaa. Se ei kuitenkaan oikeuta eurooppalaisia itseään ottamaan kantaakseen menneiden polvien ja parasiitteina rahakeskuksissa lihonneiden johtajiensa syntejä. Sota on vyörymässä portaillemme. Asiaa ei käy enää kaunisteleminen; se viimein tekisi tämänkin päivän kuolonuhrit merkityksettömiksi.

Vandaalit ryöstelemässä. Elinvoimansa ja -halunsa menettäneiden kulttuurien kohtalona on ollut aina
päätyä viriilien laumojen teurastamiksi.
Kuva Wikimedia Commons.



Parasta vainajien kunnioittamista olisi ottaa takaisin terve itsekunnioitus. Isäntinä eurooppalaisilla kansoilla on oikeus ja velvollisuuskin asettaa rajat mukautumiselleen. Etenkin heillä on oikeus määrittää, ketkä ja milloin tänne saapuvat. Euroopan suurkaupunkien kerrotaan varautuvan pahimman varalle. Kaikki se on turhaa ellei meidän sallita avoimesti määrittää, minkä puolesta kamppailemme. Islamilta ei tule enää sallia muuta kuin selkeätä irtisanoutumista radikaali-imaamien vihasanomalta. Karkotus mantereelta ja yhteyksien katkaiseminen ovat vähimmäisvaatimuksena. Hiljainen myötäily ei enää saa mennä lävitse. Meille on tuotu sota kotiportille. Veräjät on avannut idealistinen Euroopan Unioni, joka on luotu rahan tekemistä eikä kansojensa suojelua varten.

Tuhoudumme, mikäli jatkamme Brysselin vasalleina. Kansanäänestykseensä valmistautuvat britit ovat onnellisessa asemassa voidessaan itse havainnoida Euroopan Unionin ”saavutuksia”. Pysytteleminen Unionissa on perikatoon vihkiytymistä.

Trump Brysselin hyökkäysten jälkeen. Hän ainakin ilmaisee asian suoraan ja kaunistelematta!


Alkuviikon häiritseviä ajatuksia


Eräs juuri lukemani blogi herätti pohtimaan viime päivien Euvosto-Suomen  puheenaiheita. Kokonaisuutena täkäläisen huolestuneiston mielenmaisemaa tarkastellessa ei voi välttyä hämmentymästä siitä luovasta maatamme ympäröivän ja rajoiltamme sisään marssivan kaaoksen kieltämisen eetoksesta.

Tämä "korkeasti koulutettujen" työvoimapulan paikkaajien
ammattitaitokysely jäänee pysyvästi historiaan esimerkkinä
siitä, kuinka jokin ideologia hämärtää täysin yhteiskuntaa
ohjailevien virkamiesten tajunnan. Seuraukset koettaneen
tulevaisuudessa.
Euvosto-osavaltiotamme on järisyttänyt muuan kiusaamistapaus. Presidenttiä myöten on järkytytty Valtteri-nimisen pojan tapauksesta. Olen seurannut sitä vain kursorisesti silloin kun asiaa on väkisin eteen tuotu. Jotenkin mieleen nousee, ettei ole edes välitetty pohtia, mikä osuus tapahtumissa on ollut lasten  keskuudessa iät ajat rehottaneella sinänsä tuomittavalla joukkokiusaamisella ja mikä oikealla rasismilla. Eniten näissä trendikkäissä r-talkoissa ärsyttää, että täysin sivuutetaan värillisten rasismi valkoisia kohtaan, josta on esimerkkejä maailmalta.

Maahantunkeutujien nimittäminen pakolaisiksi on härskiä petosta. Kun parhaassa asekunnossa oleva mies ilmoittaa Kreikassa menevänsä tavalla tai toisella Saksaan, ei mieleen nouse muu kuin invaasio. Eurooppalaisten infantiilia hyväuskoisuutta kuvastaa se, että marssin pystyy jo tekemään ilman aseita.

Vihreiden ynnä muiden "edistyksellisten" suhtautumista suomalaiseen maanviljelykseen ei voi kuin ihmetellä. Varakaanikin jo edellä viittaamassani blogissaan toteaa ihmettelevänsä äärimmäisesti luonnonvaroja kuluttavan elintarpeiden pitkänmatkankuljetusten nielemistä. Niin olen ällistellyt itsekin. Maanviljelijöitä kurittamaan mielivät kaupunkilaiset ovat aktiivisesti unohtaneet tukiaisia arvostellessaan sen keskeisen roolin, joka Euvostoliitolla eurooppalaisen liittovaltion ihanteensa pohjalta on ollut kaikkinaisiin maantalouden epäterveisiin ilmiöihin. Mainittakoon aatemaailman symbolina vaikka sitten kuuluisat kaskut käyristä kurkuista. Kaikilla pöhköillä sanonnoilla on ollut selkeät lähteensä Brysselin federalistien käytävillä.

Oma lukunsa on tietenkin tapaus Esko Aho. Hänen kytköksensä venäläispankkiin ovat herättäneet suurempaa kohua kuin pitkälliset kontaktit Yhdysvaltoihin. Eilen televisiossa todettiin suoranainen itsestäänselvyys eli suomalaisten venäjätietämyksen heikkous. Uskoisin jopa välttämättömien, vain vuosien kautta rakentuneiden henkilökontaktien rapautuneen. Väistämättä viime vuosina on tullut mieleen, että jonkinlainen säällinen kanssakäyminen itäisen naapurin kanssa on meillä oletettu liian yksioikoisesti kaikkien Venäjän toimien kannattamiseksi. Trumpista voimme olla monta mieltä ilmiönä, mutta hänen visionsa Yhdysvaltain roolin muutoksesta Natossa on kouluesimerkki siitä, ettei Washingtonin kumarteleminen ja Moskovan unohtaminen tai sivuuttaminen ole järin viisasta politiikkaa. Elämä venäläisten naapurina on kaupankäyntiä, joka usein äityy kuolemanvakavaksi. Kahdenväliset suhteet ovat välttämättömyys. Suomen euvostojäsenyys on vahingoittanut vakavalla tavalla hienovaraista ja rankkojen kokemusten  kautta vuosisatojen kuluessa kokoon kasattua vuoropuhelua. Suomen Brysselille luovutettu itsenäisyys konkretisoituu pakotepolitiikassa. 

Missään nimessä etumme ei voi olla Venäjän suistuminen täyteen kaaokseen, joten luulisi päättäjiemme olevan varovaisia toiveissaan.
 
Koko Euvostoliitto on fataalin mullistuksen edessä. Brittien Brexit on vääjäämättä kasvattamassa suosiotaan.  Jopa talouselämä on on joutunut ottamaan sen huomioon, vaikka mediamme on keskittynyt lähinnä uutisoimaan toinen toistaan järkyttävimpiä tulevaisuudenkuvia eu-eron seurauksista. Pelottelukampanja näyttäisi olevan käytännössä miltei kampanjointia Brexitin puolesta, sillä ihmiset ovat kyllästyneitä Euvostoliiton jatkuviin kriiseihin ja vuotaviin rajoihin. Työpaikkojen katoaminen ja synkkenevä väestökatastrofi saavat epäilemättä pohtimaan, miten jättäytyminen Brysselin armoille muka parantaisi tilannetta tai estäisi itse kunkin henkilökohtaisen elämäntilanteen kurjistumista.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Halpuutus ja sairaan yhteiskunnan ahdistus


Aamulla oli televisiossa vakavailmeinen ministeri, joka selitteli sellaista virhettä, joka saisi missään olosuhteissa rauhan aikana tapahtua. Ruoantuotanto on vakavasti vaarassa. Sitä on täysin turha kierrellä tai koettaa vähätellä. Keskustelun kärjessä ollut keskustelu maatalouden tuottaja- ja kuluttajahinnoista on ainoastaan keihäänkärkenä eläessämme härkissä halpuutusyhteiskunnassa.

Aamulla televisioruutuun astui vakavailmeinen ministeri.
Kuluttajalle on toki houkuttelevaa tarjota elintarvikkeiden halpuutuskampanjoita, sillä jokainen säästetty sentti on kuin nektaria kiihtyvästi köyhtyvälle kansalaiselle. Tätä taustaa vasten on toki hankalaa ja kiusallista todeta, ettei kehitys ole tervettä. Olen aiemmissa yhteyksissä viitannut väliportaan eli jakelijoiden ja myyjien välistävetoon ja kotimaisten keskusliikkeiden prameisiin kulisseihin. Sopii asettaa kyseenalaiseksi, kuinka keskusliikkeiden harvainvalta on saattanut syntyä. Halpuutus on jonkinlainen silmänkääntötemppu, jonka olemassaolo on sinänsä jo todiste epäterveestä yhteiskunnallisesta rakenteesta.

Globalisaation huumaaman kansalaisen on helppoa olettaa, että laivat ja junat tuovat meille jatkossa ja aina halpoja, terveellisiä elintarvikkeita seuduilta, joilla ruoantuotanto on helpompaa. Olen myös lukenut kommentteja, joiden mukaan alasajettu maanviljely olisi noin vain mahdollista polkaista pystyyn huoltoketjun etelästä katketessa. Tuon kaltaiset väitteet ovat maanviljelijöiden ammattitaidon räikeätä aliarviointia. Ruoan tuottaminen on todella paljon muutakin kuin vain siemenien piilottamista maan sisään. Pelkkä infran ylläpito maksaa, mutta sen rakentaminen uudestaan vasta hirmuisesti ponnisteluja vaatiikiin.

Viime syyskuussa sateisen syksyn kourissa kirjoitin lähinnä luonnonolosuhteiden uhkasta maamme ravintotuotannolle [Nälänhätä Suomeen?]. Mielessäni oli myös huoltovarmuutemme kriittiset pisteet. Hätkähdyttävää oli tänään huomata, että myös ministeri viittasi huoltovarmuuteen kohdistuviin uhkiin. Meidän olisi syytä muistaa, mitä on tapahtunut esimerkiksi sähköalan siirtyessä keinottelijoiden hallintaan. Kuka voi rehellisesti sanoa peilin edessä, että halpa ulkomaalainen ruoka odottaa lähimarketissa kotimaisen tuotannon loputtua? Ilman sähköä ihminen sentään jollain tavoin elää – uskokaa tai älkää – mutta pettu ja kasvienjuuret sulavat huonosti vatsassa. Ruoantuotannon siirryttyä tyystin ulkomaille Carunan, Elenian ja muiden sähkönsiirtohinnoilla kansaa ruoskivien alueensa monopoliyhtiöiden toiminta alkaa näyttää pyhäkoulutoiminnalta. Katoaikoina kaukomaille lähtevät ruokakuljetukset toki seisahtuvat ensinnä.

Syksyn ja talven aikana käyty pakkolaki- ja yhteiskuntasopimus farssi on selkeä osoitus siitä, että suomalaiset itse ovat joutuneet halpuutuskampanjan kohteeksi. Koska johtajamme ovat houkutelleet, lahjoneet ja petkuttaneet kansalaiset aikanaan suostumaan liittymään Euvostoliittoon, rahapolitiikka on muuttunut kansakuntaa järsiväksi syöpäpesäkkeeksi.joka ei suinkaan rakenna Suomea, vaan pönkittää euvostounelmaa. Samaan aikaan verotus ja kaikkinaiset sen kaltaiset hyvänomantunnonmaksut puhumattakaan eurotukiaisista ovat tärvelleet menneiden sukupolvien työn ja taistelujen tulokset. Terveessä yhteiskunnassa perushyödykkeillä ei kyettäisi säätelemättä keinottelemaan eikä tarvittaisi mitään keinotekoista halpuuttamista. Epäikeudenmukaisen riistotalouden ja sosialismin välissä tulisi sentään olla vaihtoehtona markkinataloutta, joka ottaisi huomioon ihmiset ja heidän hyötynsä ja tulevaisuutensa. On täyttä henkistä laiskuutta ja epärehellisyyttä väittää hallituksen ajamien leikkausten pelastavan tilanteesta, jonka perusyihin eli euvostopolitiikkaan ja -jäsenyyteen ei tahdota puuttua.

Suomalaisten kohtelu on kuin esineiden halpuuttamista varastohyllyllä. Valitettavasti yhä useampi meistä on kuin yli viisitoisrta vuotta vanha tietokoneen käyttöjärjestelmä tai kone, johon ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen ollut saatavilla varaosia. Yhteiskunta koneiston vipuja vetelevät toimivat kuin jonkinlaisessa juovukkeessa kuvitellen ulkoa tuotavien halpisvaraosien tai piraattikoneiden korjaavan tulehtuneen ja vararikkoisen kriisin.

Tulevaisuuttamme halpuutetaan nyt kautta Euvosto-kommuunin rankalla kädellä, läpi koko yhteiskunnan.



tiistai 8. maaliskuuta 2016

Ne väkivaltaiset katupartiot


Viime kuukausien aikana on valtamedia äyskinyt Soldiers of Odinin kaltaisista kaduilla partioivista miehistä. Jostain syystä se on tyystin vaiennut jo hyvän aikaa Euroopassa liikkuneista pukeutumisen ynnä muun käyttäytymisen valvojista, joiden silmätikkuna olevista asioista monet ovat olleet viime vuosikymmeninä Euroopassa täysin normaaleja. Äkkiä meillä Euroopassa onkin esimerkiksi määrättyjen pukeutumiskoodien käyttäminen jälleen jopa fyysisen terveyden kannalta äärimmäisen tärkeätä. Tätäkö on Euvostoliiton tavoittelema ”yksilönvapaus” 2010-luvulla?

Wuppertalin kaupunki Saksan Nordrhein-Westfalenin
osavaltiossa sai jo 2014 tutustua katupartioiden
toimintaan. Jostain syystä meillä valvonta ei saanut
juuri huomiota ennen kuin joukko kantasuomalaisia
päätti lähteä itse kaduille ennalta ehkäisemään
häiriöitä.
Sosiaalisessa mediassa onkin jo levinnyt tieto niin kutsutun Sharia-partion toiminta Wienissä. Vastaavaa on esiintynyt niin Saksassa kuin muuallakin Euroopassa. Sharia-tuomioistuimien toiminnasta Britanniassa on myös kirjoitettu. Nyt esille noussut tapahtumasarja Wienissä on sikäli hyytävän mielenkiintoinen, että siihen liittyvästä tsetseeni- ja afganistanilaisongelmasta on kirjoitettu ainakin vuosi sitten niin kuin Die Presse osoittaa. Huolimatta ilmeisistä vaaroista ja selkeistä seuraamuksista Merkel seuraajineen meni kuitenkin lupaamaan pääasiassa muslimitulijoille vapaan pääsyn Eurooppaan muka yllättyen hyökyaallon mittasuhteista.

Wienin tapauksessa Sharia-partio oli mennyt ojentamaan tsetseenivaimoa ja tämän tytärtä epäasialliseksi kokemastaan käytöksestä. Asiasta sydämistynyt aviomies hakattiin sairaalakuntoon. Euvostopolitrukit hehkuttavat avoimia rajoja ja vapaata liikkuvuutta luoden samalla piittaamattomalla asenteellaan Eurooppaan yhä useampia alueita, joille normikansalaisen ei ole syytä erehtyä ja missä värillä ja asulla todella on väliä. Kehityksestä huolestuneet kansalaiset sen sijaan on pyritty leimaamaan rikollisiksi, ja Soldiers of Odinin tapauksessa media on kaivellut esille taustoja osoittaakseen näiden epäluotettavuuden. Yhä uudet ”hyvät ihmiset” ovat kiiruhtaneet osoittamaan pelkoaan kaduille lähtenyttä kantaväkeä kohtaan. Minkä sille mahtaa, jos perin juurin nuhteettomana eläneet eurooppalaiset ovat ilmeisesti pohjimmiltaan enemmän lampaita kuin ne, jotka ovat päätyneet aikanaan tavalla tai toisella poikkiteloin esivallan kanssa? Olennaista lienee kuitenkin se, millaista elämää katupartiot nykyään viettävät.

Valtamedian sokeutta on osoittanut taannoin muun muassa Osloon perustetun ”Allahin sotureiden” kommentointi. Islamistien väitteet vastavaikutuksesta Odineita kohtaan on nielty siimaa myöten, vaikka muslimien katupartion taustalla vaikuttavat samat tahot kuin jo kauan Keski-Euroopassa toimineiden Sharia-partioiden. Jos islamistien katutoimintaa käsiteltäisiin puoliksikin samalla tarkkuudella kuin kotoperäisten ryhmittymien liikehdintää, oslolaisten islamistien ryhmittymä olisi kielletty jo kättelyssä pelkästään kansainvälisten kytkentöjen perusteella.

Pariisin terrori-iskut eivät avanneet oikeita silmiä. Vaikka niin kutsuttujen turvapaikanhakijoiden osuus terroristien joukossa on todisteiden kasaantuessa täytynyt valtamediassakin myöntää, täytyy valitettavasti olettaa, että Euroopassa on koettava paljon laajempi väkivaltaisku ennen kuin todellinen uhka otetaan todesta. Aidalle hilatut lapsoset ovat pettämätön propaganda-ase tiettyjä piirejä kohtaan. Tällä hetkellä Euvostoliitto käy kauppaa Turkin kanssa, vaikka mitään takeita ei ole, että se täyttäisi oman osuutensa sopimuksesta. Joka tapauksessa muslimeille on vain yksi islamin usko niin kuin baijerilainen imaami on todennut. Tämä kaikki tuo meille eurooppalaisille vain lisää shariaa ja eriyttää syntymämantereellemme alueita, joille meidän itsemme ei ole syytä harhautua.

Ollaan vain huolissamme katupartioista, mutta katsokaamme, minkä lipun alla ne marssivat.


maanantai 7. maaliskuuta 2016

Makkarasota osana kulttuurillista alistumisprosessia


Me muistamme täältä Suomesta, kuinka taannoin kouluista tahdottiin kieltää perinteinen Suvivirsi koulujen kevätjuhlista, etteivät toisuskoiset tai uskonnottomat loukkaantuisi. Sadoista tuhansista Saksaan vyöryneistä maahanmuuttajista suurin osa on muslimeja. Heidän mahdollista mielensäpahoittamista on lähdetty torjumaan ajamalla sianlihakieltoa sikäläisiin kouluihin, kahviloihin ja kanttiineihin. Jopa perinteinen Oktoberfest on taannoin tahdottu oluen ja makkaran osalta saattaa vaakalaudalle. Monikulttuurisuuden karvaisen kouran nimeen vannovat ovat nyt jo siksi rajusti ravistelemassa saksalaista ruokavaliota, että itse Merkelin on täytynyt ottaa kantaa ihmisten oikeuteen syödä mitä he haluavat. Nyt kiistellään ruoasta. Mistä seuraavaksi?

Morteau-Wurstspezialität.
Eurooppalainen makkaraperinne on vanhaa ja moninaista.
Tahdotaanko ihmiset nyt siitä vieraannuttaa?
Kuva Wikimedia Commons



Kyseinen naispoliitikkohan on sama, joka taannoin katsoi parhaaksi lakeijoineen kutsua kaikki paikalle kykenevät Eurooppaan. Vieraskoreus on edennyt uhkaamaan saksalaisille pyhää ja vakavaa makkarakulttuuria. Jotenkin asioiden luonnolliset suhteet vaikuttavat menneen sekaisin nykypäivän eurooppalaisessa todellisuudessa. Vuosisatainen ruokaperinne asetetaan vaakalaudalle maanosallemme alun perin vieraan ja tyystin toisenlaisissa olosuhteissa syntyneen uskomusjärjestelmän vuoksi. Mikä pahinta, ajattelun taustalla on perusolettamus, että isäntäväen odotetaan luopuvan tärkeästä osasta perinnäistä ruokakulttuuriaan tänne vapaasta tahdostaan rynnineen muukalaislauman mielenrauhan vuoksi. 

Lähtökohtana pitäisi olla tulijoiden sopeutuminen ja täällä vuosisatoja vallinneen tapakulttuurin säilyttäminen. Ellei täällä tarjottava ruoka kelpaa, tulisi muukalaisten huolehtia ravitsemuksestaan jollain tavoin itse tai jättää saapumatta. Nurinkurista on toisaalta eurooppalaisten itsensä huoli tulijoiden mieliharmista. Euroopassa nyt vain on vuosisatoja nautittu sianlihasta silloin kun sitä on ollut saatavilla. Juutalaisetkaan eivät mainittua ravintoainetta harrasta, muttei heidän vuokseen kokonainen ruokahuolto ole mennyt sekaisin. Nykyinen, suvaitsevaiston omaehtoinen nöyristely maahanmuuttajien erityistarpeiden edessä kuvasteleekin ratkaisevaa eurooppalaisen omanarvon tunteen puutetta, kohtalokasta alistumista oman kulttuurin laimenemiseen vieraiden vaikutteiden ja vaatimusten edessä.

Toki ruokapoliittiset linjanvedot ovat synnyttäneet myös vastareaktioita. Muun muassa Die Welt on käsitellyt ristiriitaista suhtautumista sianlihaan eri maissa. Iskiessään makkaroita ja sianlihaa vastaan ruokavaliointoilijat tietävät varsin, kuinka intohimoja nostattavaan, pyhään asiaan he kajoavat. Muun muassa pari vuotta sitten Beliinissä järjestetyssä ”In Wurst We Trust” -symposiumissa käsiteltiin tämän saksalaisille pyhän ruoka-aineen olemusta. Ironista sinänsä, että tuolloin hiukan pelättiin makkaran suosion laskua. Kuluttajien ei uskottu tarpeeksi tietävän eri makkaralajeista ja niiden koostumuksesta. Lähtiessään kieltämään sianlihaa ja makkaroita maahanmuuttajiin vedoten päättäjät ovat nyt nostamassa perinteisen makkaran jällee yhdeksi kulttuurin symboliksi, jota näivetetään monikulttuurisuuden Baabelintornin rakentajaisissa. Sianlihan käyttäminen nostattaa ilmeisesti tunteita eri puolilla, muun muassa Schleswig_Holsteinissa.

Muun muassa Schleswig-Holsteinissa sianliha on ollut kiistakapulana.
Kuvakaappaus.


On syytä tässä yhteydessä huomata, kuinka ideologiat yhtyvät tässä makkarasodassa. Kolmisen vuotta sitten Aamulehti kirjoitti muun muassa, että ”jo yhden makkaran syöminen päivittäin lisää riskiä kuolla ennenaikaisesti, kertoo Zürichin yliopistossa Sveitsissä tehty tutkimus. Tutkimuksen mukaan yli 40 grammaa lihajalosteita, kuten erilaisia makkaroita, leikkeitä tai savustettua kinkkua syövän ihmisen riski kuolla ennenaikaisesti on kolme prosenttia suurempi kuin ihmisen, joka nauttii jalosteita alle 20 grammaa päivässä.” Sanomaa on säestänyt myös Yle välittämällä sanomaa: "WHO: Makkara aiheuttaa syöpää, punainen liha aiheuttaa sitä todennäköisesti". Tämä antaa sopivasti sivustatukea kieltolinjan kannattajille, vaikka kyseessä on nimenomaan jalosteiden mahdolliset terveyshaitat. Suurteollisuus, pitkät kuljetusmatkat yhdistyneinä kasvaneisiin säilytysaikoihin viittaavat nimenomaan raaka-aineen jatkokäsittelyyn varsinaisen lihan asemesta.

Kiistat sianlihasta ovat vain yksi merkittävä oire Euroopan väestön uskonnollisen koostumuksen keinotekoisesta muokkaamisesta, jolloin perinnäiset tavat joutuvat väistymään uusien tieltä. Sikäli asian esille nostaminen on ollut varmaan hyväkin, että esim. kouluruokailun toteutus ja tilanne on nousut ilmeisesti esille Saksassakin. Vegetaristi saattaa vähät välittää pekonikiistoista, mutta hän kenties törmännee tulevaisuudessa joihinkin muihin kieltoihin, jotka ovat enemmän omakohtaisia. Itseään kunnioittava ja omaa kulttuuriaan arvostava eurooppalainen ei menisi naurettavuuksiin asti tahtoessaan miellyttää vieraita tapoja noudattavia tulijoita. Pakon ja lainsäädännön tietä luonnollisempi keino olisi noudattaa ikiaikaista kulttuurivaihdon tietä, jolloin lopputulos tosin saattaisi olla hiukan toista kuin nykypäivän ADHD-sukupolvet malttamattomina odottavat. Tällöin säilyisivät ne tavat, jotka luontaisesti ovat elinvoimaisia.