lauantai 28. helmikuuta 2015

Susikortti

Miljardien hanke SOTE uhkaa nostaa elinkustannuksia kautta maan. Pienen ihmisen turvattomuus maassa kasvaa. Hallitus on halvaantunut katastrofaalisen taloudellisen tilanteen edessä. Verot ja säännöt ovat jähmettämässä kuoliaaksi lopunkin toimeliaisuuden maastamme. Uskonnollinen fanatismi heräilee. Isot herrat leikkivät tulella maailmanpoliikassa. Mitä tekee maan ensimmäinen nainen? Hän nostaa päänsä satukirjasta ja toteaa, että susia kohdellaan kaltoin.

Constantin Stoiloff (1850-1924)Pferdeschlitten von Wölfen verfolgt.
KUVA Wikimedia Commons


Väittely oikeasta petoeläinkannasta on toki aiheellinen, mutta eliitin moinen ulostulo juuri tällä hetkellä kuvaa hyvin elämistä ulkona reaalitodellisuudesta. Sukupuutto tuskin uhkaa sutta, mutta ihmisten elinmahdollisuudet ja -oikeudet syrjäseuduilla sen sijaan ovat vaaravyöhykkeellä johtuen monista taloudellisista syistä. Ison Pahan Suden ja Walt Disneyn vetäminen mukaan keskusteluun vaikuttaa joko lapsellisuudelta tai taitavalta hämmentämiseltä. Vanhan kansan susiasenteet ovat kyllä ihan karun kokemuksen tuomaa.

Mitä me nykyään elävät tiedämme olosuhteista 1800-luvulla, jolloin susia viimeksi vaelsi yli kahdenkymmenen yksilön laumoissa samaan aikaan kuin pienet pojat ja tyttöset paimensivat talojen karjoja? Tuona aikana ei tunnettu petokorvauksia, ja lehmän tai lampaan menetys oli kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Pienen ihmisen pelko synkän tien poskessa on yhtä suuri nyt ja kaksi vuosisataa aiemmin. On totta, etteivät sudet ole aiheuttaneet kaikkein ikävimpiä uutisia 1880-luvun jälkeen. Niitä kuitenkaan ei ole liikkunutkaan metsissämme vielä tuollaista määrää kamppailemassa rajallisesta riistasta, jolloin väistämättä kilpailu on koventunut ja kelvannut on myös saalis, joka normaalisti on jätetty rauhaan.

Euvostotaivas pitää luonnosta, kovinkin paljon. Silti pistää yhä uudestaan miettimään, kuinka itsetietoisesti ihmiset kirjoituspöytiensä takaa määrittelevät syrjäseutujen ihmisten elämää ja pelkoja. Pujotellessa talvisten jalkakäytävien koiranpaskojen lomassa pohtii, miten luonnoton suhde eläimiin nykyihmisellä onkaan.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Brysselin perintö

Tämä päivä on käännekohta. Euvostotaivas luki Suomen Uutisista, kuinka edustaja Maria Lohela ihmetteli  Euvostoliiton kehitysapua Zimbabwen hirmuhallitsijalle. Merkillistähän moinen toiminta onkin. Afrikalla ja Brysselin herroilla  on kuitenkin pitkä ja synkkä yhteinen historia, johon Euvostotaivas tulee vielä palaamaan saatuaan jostain kaivettua vanhat muistiinpanonsa esille. Alkajaisiksi esille tulee kirjoitus, joka ei suvainnut läpäistä Suomen Uutisten seulaa.

"Pehmeällä linjallaan EU ja sen jäsenmaat antavat avun kohdemaidensa ymmärtää, että avun saamisen perusteeksi määritetyt arvokriteerit ovat vain sananhelinää. Suomen hallituksen velvollisuus on valvoa, että kehitysyhteistyövaroistamme vuosittain EU:lle kanavoimamme noin 150 miljoonaa euroa käytetään omien periaatteidemme mukaisesti." (Lohela)

Euvostoliiton johtajien eri yhteyksissä vuodattamat krokotiilinkyyneleet on tarkoitettu vain euvostokansalaisten lammaslaumoille. Brysselin ja sen takana olevien piirien pitkän ajan taloudelliset tavoitteet ovat ihan muuta kuin eu-uskovaiset tahtovat edes kuulla. Euvostoliitto on varallisuuden siirtämistä pois euvostotasavalloista niin kuin Suomi. Jospa tätäkin Euvostoliiton  Zimbabwessa harjoittamaa toimintaa peilattaisiin sitä vasten, kuinka hankalaa monelle on ymmärtää, että Brysselin toiminnalle Ukrainassakin saattaisi olla vähemmän valoa kestäviä taka-ajatuksia. Raha on se yksinomainen jumala, jota Brysselissä tunnustetaan.

Orjalaivan kannella Kongon alueella, noin vuonna 1900. Wikimedia Commons

Sinänsä nyt Afrikan noustessa otsikoihin on ironista, että Belgian kuninkaan  entinen yksityinen liiketoimi eli Belgian Kongo kädenkatkomisineen ja kumibisneksineen kantoi samanlaista sinistä tähtilippua kuin Euvostoliittokin - pääpaikkanaan Bryssel, jossa kuulemma taannoin oli vielä ihan museokin.


"Leopold II luopui omistuksestaan Kongon vapaavaltioon, kun tieto hänen hallintonsa julmuudesta levisi halki Euroopan. Kongon vapaavaltio liitettiin emämaahansa 18. marraskuuta 1908. Kongoon määrättiin kenraalikuvernööri hoitamaan siirtomaan asioita, ja Brysseliin perustettiin siirtomaaministeriö."


"Kuningas Leopold II varmisti vuonna 1885 petoksen avulla saavansa Kongon hallintaansa. Pian hän muutti koko maan suureksi työleiriksi. Asukkaita ruoskittiin, silvottiin ja surmattiin, elleivät he keränneet kuninkaalle tarpeeksi kumia. Sata vuotta sitten maailma teki lopun Kongon kumiterrorista."


Brysselin veijareiden tarinat ovat pitkiä ja synkkiä. Ne eivät taida olla vieläkään päättyneet, hiukan vain muotoaan muuttaneet. Euvostoliitolla on vain tarkoin harkittu fasadi, jonka takaa vilahtelee yhtä sun  toista, jota moni ei vain tahdo uskoa.