maanantai 28. marraskuuta 2016

Väyrynen ja kerettiläiset ajatukset


Tähän mennessä yleisessä tiedossa lienee jo se, että PaavoVäyrysen kansalaisaloite eurosta eroamiseen liittyvästä kansanäänestyksestä on tyssännyt kalkkiviivoilla perustuslakivaliokuntaan. Juuri päättyneessä Ylen Aamutelevision haastattelussa hän tuli johdonmukaisesti luetelleeksi sekä Suomen että koko Euroopan nykyisten ongelmien ytimen.

Läntisen eliitin kaksinaismoraalin suhteessa ´maailman
diktatorisiin ja korruptoituneisiin hallintoihin 
pitäisi olla yleisessä tiedossa. Samoin tiedetään
hyvin yleinen epäluulo muun muassa TTIP-sopimusta
kohtaan. Siksi onkin merkille pantavaa, kuinka meillä
on tahdottu sivuuttaa Ukrainan levottomuuksien
leimahtaneen pahimmilleen juuri Ukrainan nyttemmin
kaadetun hallinnon päätettyä jäädyttää niin kutsutut
vapaakauppaneuvottelut Euvostoliiton kanssa.
Oikeastaan koko haastattelun lähtökohta oli tahattoman koominen. Toimittaja aloitti miten tässä nyt tällä tavalla kävi -tyyliin. Kun haastateltava totesi ainoaksi umpikujan ratkaisumalliksi nyttemmin jälleen edes ajatuksena tyrmätyn euroeron, toimittelija jatkoi inttämällä keinoja pelastaa tilanne niin sanotusti entisillä kiskoilla jatkaen. Nythän on niin, että Väyrynen kuuluu siihen joukkoon, jonka mukaan todellinen talouskasvu alkaisi vasta erottuamme poliittisesta valuutasta tai ainakin ottamalla sen rinnalle oman kansallisen valuutan. Samalla toki ongelmamaat eroaisivat kokonaan tuosta ideologisesta pakkopaidasta. Olennainen asia Väyrysen sanomasta onkin, että Suomi kuuluu tuohon nykyisestä järjestelmästä erityisesti kärsineiden maiden joukkoon, mikä luonnollisesti on establismenttimme perusdogmia vastaan.

Osa eliitistä näyttäisi valinneen viivytystaktiikan, jossa vedotaan eroamisen olevan vähemmän haitallista kuin epäonnistuneessa järjestelmässä pysyttelemisen. Samalla se kantaa huolta itse Euvostoliiton säilymisestä niin kuin se olisi jokin pyhä jumalallisen ilmoituksen tuotos eikä ihmisen laatima hallintomalli, joka joutaa romukoppaa ellei ole hyödyllinen. Kyse onkin siitä, että tavalliselle kansalle valtaideologian epäkohdat alkavat näyttäytyä yhä selvemmin, mutta viivytetty ero nostaa toki kustannuksia, joita uhkaa kaatua myös eliitin niskaan.

Ylen toimittelija otti ovelasti esille niin kutsutun venäjämielisyyden, johon Väyrynen vastasi tyynen asiallisesti pyrkien kääntämään näkökulmaa kauemmaksi kuin muutaman kuukauden päähän. Ehkä kaikkein kerettiläisin toteamus oli ottaa esille Venäjän joutuneen puolustuskannalle jo ennen Krimin tai Ukrainan tapahtumia. Euvostoliitolla ja lännellä yleensä esiintynyt laajentumishalu on tallonut Kremlin etuja. Tässä yhteydessä toki jäi nyt leijumaan lausumattomana se tosiasia, ettei euvostopoliitikkojen ja heihin liittyneiden piirien toimintaa esimerkiksi Ukrainassa ennen niitä levottomuuksia ole puolueettomasti käsitelty. Etenkin Clintonin kannattajien jenkeissä' masinoivat mellakat ovat pistäneet ainakin minut jälleen pohtimaan, mitä globalistit ovat voineetkaan häärätä maassa, joka ei ole Yhdysvaltain tavoin ollut jatkuvan erittäin laajan kansainvälisen tarkkailun alla. Tosiasiahan on, että väkivaltaisuudet Ukrainassa repesivät sen ilmoitettua jäädyttäneensä neuvottelut vapaakauppa- ja yhteistyösopimuksesta EU:n kanssa. Ylen uutisessa vuodelta 2013  todetaan muun muassa: "Ukrainan presidentti Viktor Janukovits ilmoitti tiistaina, että Ukraina harkitsee sopimuksen allekirjoittamista sitten, kun sopimuksen ehdot täyttävät maan tavoitteet ja tyydyttävät sitä." Kyse ei siis itse asiassa ollut edes sopimuksen täydestä hylkäyksestä.

Kuka oikeastaan voisi väittää tietävänsä kaikki tuohon sopimukseen liittyvät yksityiskohdat? Ajatellaanpa vaikka omia pelkojamme TTIP:stä, Clintonin ryhmittymän suhdetta vapaakauppaan ja globalismiin sekä sitä raivopäistä intoa, jolla huippupolitrukkimme ovat tuota nk. vapaakauppasopimusta läpi ajaneet. Ukrainaan liittyen olen kirjoittanut muun muassa Monsantosta [Siemenet-oikeus ruokaan, Rikkaruohojen valtakausi]. Syksyllä ilmoitettiin Bayerin ostavan Monsanton, joten itse kukin voi arvioida kulissien takaista kuviota Monsanton investoitua jo aiemmin Ukrainaan.

On aivan eri asia tunnustaa ja ottaa esille vallanahneiden ja ameeban lailla laajentumaan pyrkineiden euvostopolitrukkien omat virheet kuin yksioikoisesti muka hyväksyä kaikki Venäjän toimet. Silti pitäisi olla realisti ja hyväksyä, ettei maailmanhistoria ole alkanut Krimin liittyessä tai tullessa liitetyksi takaisin Venäjään.

Olennainen osa Väyrysen sanomaa oli myös sodanuhan käyttäminen euvostoalamaisten hallitsemiseen. Anakin jokainen 30-40 vuotta sitten koulunsa käynyt varmaan muistaa sen historiantunnilta opetuksen, että murtuvat hallinnot ovat käyttäneet ulkoista uhkaa hyväkseen kääntääkseen katseet pois omista epäonnistumisistaan. Viime kuukausina selkeä pyrkimys valtamediallakin on ollut nähdä Venäjä ja Putin joka puolella. Milloin Venäjä on sen mielestä ollut sorkkimassa Britannian äänestystä, milloin Putinin on sanottu ohjailleen Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Yhtä jalkaa euvostoalamaisten tuskastumisen kanssa eliitti on tahtonut väittää kaiken pahan lähtevän juuri Venäjältä ja Brysselin päätösten vastustamisen olevan yhtä kuin putinismia.

Brysselin pikkuapulaiset Helsingissä ovat siis tyrmänneet kansanäänestyksen, joka olisi ollut selkeä voitto kansanvallalle. Samalla voimme odottaa, milloin ruutuun taas marssitetaan joku kirjanoppinut ihmettelemään kansan vieraantumista politiikasta. Juuri Väyrysen aloitteen kokema kohtalo on osa sitä prosessia, joka nostaa eri puolilla Eurooppaa esille ääriryhmiksi kuvattuja tahoja. Mikäli kuulin oikein, Väyrynen totesi myös perussuomalaisten olleen torjumassa kansanäänestystä. Koska persujen kannatusnousun taustalla olivat aikanaan etenkin nykyiseen korruptoituneeseen järjestelmään kyllästyneet ja oman äänensä kuuluville tahtovat, moinen käyttäytyminen on sinetöimässä koko perussuomalaisen ryhmän ajautumista poliittiseen perikatoon. Kansat ovat nousemassa kapinaan, mutta Soinin joukot ovat kumartuneet vanhojen puolueiden kuormajuhdiksi.

Väyrysen aloitteen kaltaiset pyrkimykset kansan äänen tuomiseksi julki voidaan toki väliaikaisesti tyrmätä, mutta sillä ei pelasteta läpimätää euvostojärjestelmää.



tiistai 22. marraskuuta 2016

Sharia-partioilla kotoutumista vastaan


Onko Saksan oikeuslaitos aseeton islamistivyörytystä vastaan?


Pari vuotta sitten äärikonservatiivinen muslimiryhmä herätti suuttumusta järjestäessään saksalaisen salafisti-käännynnäisen Sven Laun johdolla Sharia-katupartion Wuppertalin kaupungissa. Ihmisiä kehotettiin lopettamaan alkoholin juominen, uhkapeli ja musiikin kuunteleminen. Varsinkin musiikin kuuntelemisen kielto tuo vahvasti mieleen Afganistanissa taannoin vallinneen uskonnollisen hallinnon. Saksalainen oikeusistuin on juuri antanut päätöksen, ettei seitsenmiehinen katupartio ole rikkonut lakia [ Guardian , Digital Journal ].

Olennainen osa syytettä oli Saksassa vallitseva kielto käyttää poliittisia univormuja, mikä tietenkin juontaa juurensa natsismin vastaisesta kamppailusta. Sharia-partion asuja ei kuulemma koettu uhkaaviksi. Ilmeisesti tapaus ei ole kuitenkaan vielä loppuunkäsitelty, mikä on luonnollista. Ovathan toiminnan takana radikaalit salafisti-ryhmät, joita on liikkunut myös muissa eurooppalaisissa kaupungeissa, kuten Lontoossa, Kööpenhaminassa ja Hampurissa.

Meillä Suomessa on viime aikoina noussut keskusteluun joidenkin turvapaikanhakijoiden kääntyminen kristinuskoon. Islamilaisesta maailmasta on selviä tietoja toiminnasta, jolla nimenomaan sharia-oikeudet ovat niin ruumiillisin tuomioin kuin sakoinkin rankaisseet uskostaan luopuneita ynnä alunperinkin vääräuskoisiksi koettuja. Kansanryhmien keskinäisen integraation kannalta edes puheet sharian sallimisesta ovat kuin strykniinin syöttämistä potilaalle. Lähtökohtaisesti tiettyä ahdaskatseista puhdasoppisuutta varjelemaan luodun järjestelmän ei vain voi kuvitella soveltuvan maailmaan, jossa erilaista maailmankatsomusta edustavat ja eri uskomuksia omaavat yksilöt toimisivat tasa-arvoisina keskenään ja valiten vapaasti oman jumalakäsityksensä. Näin ollen sharia-oikeuksien tai -partioiden salliminen on selkeätä maahantulijoiden kotoutumisen vastustamista. Islamististen katupartioiden selkeänä tehtävähän on juuri estää länsimaisten tapojen ja ihmiskäsitysten omaksuminen. Samalla annetaan avaimet uuden, eurooppalaisille vieraan monokulttuurin väkivaltaiselle istuttamiselle.

Kauhistellessamme muun muassa Ranskan levottomuuksia meidän tulisi muistaa, että juuri salafistit on liitetty moskeijoista takavarikoitujen aseiden taustalle. Ranskassa on sanottu olevan noin 2500 moskeijaa ja rukoushuonetta, joista suunnilleen 120 on arvioitu levittävän radikaalia salafismia. Aseiden löytämisen yhteydessä on suljettu ainakin kaksikymmentä moskeijaa. Helsinkiinkin on suunnitteilla suurmoskeija, jonka taustatahot lienevät vähintäänkin epämääräiset. Samaan aikaan kun harjastukkien mahdollisia vihapuheita kammataan täikampaakin tiuhemmalla hangolla vahvistuu epäillys, että kielimuurin suojassa meitä kantaväkeä voidaan solvata miten tahansa ja ties mitä päämme menoksi voidaan julistaa.


Shariasta aiemmin tekstissä Kun ehtoollisviini todella muuttuu vereksi.



torstai 17. marraskuuta 2016

Kun ehtoollisviini todella muuttuu vereksi...


Viime toukokuussa Britannian nykyinen pääministeri kohahdutti väittämällä Sharian ”hyödyttävän suuresti” brittejä. Sittemmin ottaessaan vastaan virkansa pääministerinä hän joutui puolustamaan ja tarkentamaan kantaansa. Erityisen kiusalliseksi olivat nousseet kyseisen uskonnollisen oikeusjärjelmän käsitykset naisten asemasta. Länsimaalaisten sinisilmäisyyttä kuvastelee kritiikin muotoileminen joksikin tasa-arvokysymykseksi, vaikka taustalla on kiitotie takaisin erittäin brutaaliin tuomitsemiskäytäntöön ja yksilöiden uskonnolliseen kontrolliin. Kun suvaitsevaistomme vaahtoaa Trumpin valinnasta paluuna vuosikymmeniä taaksepäin, se samalla sivuuttaa sharia-oikeuksien sallimisen olevan syöksy suoraan keskiajalle.

Sharian hallitessa ehtoollisviinikin muuttuu vereksi
ruoskan tanssiessa selässä ja henkikin saattaa mennä.
Vallitsevien kansainvaellusten yhteydessä on toistuvasti otettu esille etnisen epäjärjestyksen lisäksi väestön uskonnollisen muutoksen pelätyt seuraukset. Länsimaat leikkivät tulella kuvitellessaan voivansa hallita voiman, jonka ovat antaneet marssia kaupunkeihinsa. Viime kesänä Turkissa vallankaappausyrityksen seurauksena maassa alkaneet puhdistukset ovat jonkin verran hätkähdyttäneet ihmisiä. Euvostopolitrukit ovat päätyneet kiusallisen ongelman äärelle tunnettuaan vuosikausia kiihkeätä tarvetta liittää Turkki Euvostoliiton kansojenyhteisöön. Turkissa saatetaan pitää kansanäänestys euvostojäsenyydestä, johon liitettäisiin mukaan myös kuolemantuomion palauttaminen. Eurooppa on pitänyt yhtenä periaatteena, että kuolemantuomion salliminen estäisi jäsenyysneuvottelut. Vasallivaltiot näyttäisivät kuitenkin olevan valmiita luistamaan tuostakin kannasta. Pääpropagandatoimistomme Ylen mukaan Suomen kanta on, että neuvotteluja tulisi jatkaa.

Kesän aikana on todettu Turkin olevan liukumassa islamisaatiossaan entistä lähemmäksi Irania. Viimeksi mainittu puolestaan on tahdottu nähdä etenkin Obaman hallinnon suunnalla siirtymässä lähemmäksi länsimaiden hyväksyttävissä olevia linjauksia, muuttumassa entistä hyväksyttävämmäksi kumppaniksi. Juuri Iran on kuitenkin edelleen yksi selvimmistä esimerkeistä, mitä tiukka islamin ja sharian tulkinta merkitsevät – sivuuttamatta toki saudeja tai pieniä emiirikuntia, jotka kuitenkin ovat olleet vuosikausia Yhdysvaltain käymien sotien jonkinasteisia liittolaisia. Siksi onkin syytä nostaa esille Iran äskettäin julki tulleen uutisen valossa. Kuten tiedetään hengellinen kääntymys uskosta on muslimille vakava paikka ja todennäköisesti myös hengelle hupaa. Äskettäin pienessä, ilmeisen suljetussa piirissä nautittu ehtoollinen on koitunut Iranissa joukolle kristinuskoon kääntyneitä entisiä muslimeja ruoskintatuomioksi, viini on heidän kohdallaan kirjaimellisesti muuttunut selästä vuotavaksi vereksi. Express on julkaissut ainakin kaksi tapaukseen liittynyttä juttua: ”Christians sentenced to 80 lashes by Sharia court for drinking communion wine” ja hiukan aiemmin ”BRUTALITY IN IRAN: Four charged with‘threatening national security’ by BEING CHRISTIAN”.

Indonesiakaan  ei ole tahtonut pehmoilla  rangaistessaan kurittomia.




Sharia ei ole pelkästään jotain merkillistä ”avioliittoneuvontaa”, jonka kaltaisen kuvan on esimerkiksi joistain kirjoituksista ollut lukevinaan. Saadessaan lukumääränsä kautta entistä enemmän vaikutusvaltaa tietyt uskonnolliset käsitykset alkavat vaatia entistä enemmän tilaa. Tällöin kyse ei ole enää joistain pahastuttavista sanoista tyyliin joulu. Silmä silmästä ja rankin tuomio tietyille vähemmistöille ovat vain tulkintakysymyksiä järjestelmässä, joka pidäkkeettömästi toimiessaan heittää happoa silmille, silpoo jäseniä ja suistaa homoseksuaaleja katoilta alas.

Suuri paradoksi suvaitsevaistomme keskuudessa on ollut sokeus uhalle, jonka uskontosuhteiden muutos
merkitsee erilaisille vähemmistöille.

Britanniassa sharia on jo yleisesti tunnustettu tosiasia. Saksasta on tullut julki erityisten sharia-partioiden toiminta. Ruotsissa on niin kutsutuille NO GO -vyöhykkeille vaadittu voimaan shariaa. Tuossa naapurimaassa maahantunkeutujien suhteellinen osuus väestöstä onkin jo todella huomattava, joten heidän keskuudessaan vaatimusten shariasta kerrotaan lisääntyneen. Meillä ovat sinnikkäästi ollut tarjolla rahoitusta arabimaista Helsingin suurmoskeijaa varten. Kielimuuri estää tehokkaasti saarnaajien sanoman ymmärtämisen kohderyhmän ulkopuolella. Mainittakoon, että ainakin tätä kirjoitettaessa adressit.com -sivustolta löytyy vielä seuraava teksti:

Sharia laki suomeen

Sharia on Jumalan ihmisille antama muuttumaton laki.

Kuufassa syntyneessä hanafilaisessa koulukunnassa puolestaan on viitteitä Persiansassanidiperinteestä. Koulukuntien väliset tulkintaerot ovat kuitenkin yleisesti ottaen varsin pieniä.

Nykyisin islamissa vaikuttaa viisi pääkoulukuntaa, joiden katsotaan olevan keskenään yhdenvertaisia. Nämä koulukunnat ovat:

  • Hanafilainen koulukunta, perustaja Abu Hanifa
  • Malakilainen koulukunta, perustaja Malik ibn Anas
  • Shafi'lainen koulukunta, perustaja Muhammad ibn al Shafi'i
  • Hanbalilainen koulunta, perustaja Ahmad ibn al-Hanbal
  • Ja'farilainen koulukunta, peruistaja Ja'far al-Sadiq

Laki sopisi suomeen kun kondomi penikseen,

Imaami Khodr Chehab


Silmä silmästä. Tulevaa lainkäyttöä Euroopassakin?
Laajemmin ajatellen tietyn uskonnon edustajhilla
vaikuttaisi olevan perverssi taipumus turvautua
happoon vaatiessaan hyvitystä loukatuiksi kokemiinsa
tunteisiin.
Aloitteen saamat kommentit toki näyttäisivät olevan vähemmän mairittelevia. Merkille pantavaa kuitenkin, että julistuksessa mainittu koulukuntien tasa-arvoisuus keskenään. Tarkoittaisiko tuo sitten tien silaamista ruumiinrangaistuksille ajan koittaessa? Olikohan muun muassa Kimmo Sasi vuonna 2010 silloisena eduskunnan perustusvaliokunnan puheenjohtajana tutustunut tarpeeksi kannattaessaan sharia-lain osittaista käyttöönottoa? Aivan kuin sharialle kelpaisi mikään vääräuskoisten määrittelemä osittainen kevytversio!

Viime vuonna jopa Helsingin Pravda julkaisi uutisen, jossa täkäläiset muslimit ilmaisivat huolensa sharia-lain puolesta vannovista ”valeimaameista”.

Ateistit tahtovat tuoda julki maailmalla kokemiaan epäkohtia. Erityisesti he ovat kuitenkin panneet merkille Iranin synkän historian, ihmisoikeusrikkomukset jo Yhdysvaltain tukemasta vuoden 1953 vallankaappauksesta ja vuoden 1979 kumouksesta lähtien, vahvan teokraattisen puolikapitalistiseksi kuvatun Vallankumouskaartien järjestelmän vallitessa. Sekä islaminuskoista että toisuskoista väkeä on tuomittu sharia-lain nojalla kuolemaan uskostaluopumisen pykälien mukaan. Protestanttisia pappeja on raa´asti teloitettu . Sharia-lain puitteissa on myös pantu toimeen murhia, joista ei ole julkistettu. Nuoren ja koulutetun sukupolven on sanottu olevan havahtumassa, mutta mitäpä se kykenee tekemään vahvasti kontrolloidussa yhteiskunnassa.

Sharia-partio Saksassa syksyllä 2016.
Olen jo aiemmin viitannut Lähi-Idän varhaisempaan historiaan aikana, jolloin muslimivalloitus hyökyi ensimmäisten kristillisten seurakuntien ylitse [Kun kristittyjen kodit palavat]. Aluksi valloittajauskonto vaikutti ellei edulliselta niin ainakin siedettävältä vallanpitäjältä. Balkanillakin alkuperäisväestö kääntyi joukoin islamiin saaden veroetuja ja entistä paremman yhteiskunnallisen aseman. Historia on kuitenkin osoittanut, kuinka agressiivisesti islamistit ovat puolustaneet uskontulkintojaan. Eurooppalaisten yhteistoiminta-henkilöiden ei ole syytä unohtaa, että heidän valitsemansa tie on yksisuuntainen ja sitoo heidän jälkeläisiäänkin.










perjantai 11. marraskuuta 2016

Trumpetti soi, euvostopolitrukit kauhuissaan


Euvostopolitrukkien painajaisissa soi nyt Trumpetti Brexitin sävelin. Liittovaltiorakennelman ylle on alkanut kasaantua uppiniskaisten alamaisten protestin synkkiä pilviä. Kumu kantautuu vähitellen mannulta toiselle. Ideologia kamppailee reaalimaailmaa vastaan. Sylikoiratoimittajat itkeskelevät ruudussa kuin ydinsodan syttyessä. Läntinen maailma on rikki, mutta se ei suinkaan ole Trumpin syy vaan Trump-ilmiö on syntynyt juuri siksi, että läntisten yhteiskuntien on annettu luisua sosiaalisen jakautuneisuuden ja jakomielitautisen unelmahötön syöksykierteeseen.


Trump on jälleen uusi aallokko, joka heittelee pahasti
vuotavaa Euvostoliiton purtta. Joko kansojen alkaa
murtua Brysselissä kehitelty kansojen pakkoavioliitto?
Nyt on saatu Euroopassakin jokunen päivä nikotella Yhdysvaltain vaalien tuloksen aikaansaamaa hyperventilaatiota. Eri puolilta on ollut mielenkiintoista seurata selityksiä ja selitysten selityksiä tapahtuneelle. Päivän paperi-Iltis julistaa pääkirjoituksessaan, ettei populismi ole kirosana. Edistystä sekin toki lienee, mutta näennäisen avarakatseinen hyytyneen talouskasvun, talouskriisin, suurtyöttömyyden ja eriarvoisuuden luetteleminen ei enää valitettavasti riitä. Mielenkiintoinen piirre mainitussa kirjoituksessa kuitenkin löytyy: harvoin nimittäin viime aikoina on pyritty tapahtunutta lähestymään myös Clintonin tekemien virheiden ja hänen kiistattomien puutteidensa kautta. Tekstissä jopa uskaltaudutaan toteamaan Clintonin ylenkatsoneen työttömiä, työläisiä ja alemman keskiluokan pienituloisia äänestäjiä eli väkeä, jolla ei ole ollut sanansijaa suvaitsevaiston unelman hahmottelussa.

Ensireaktioissa vaalituloksen jälkeen on yhä pyritty alleviivaamaan kouluttamattoman valkean väestön protestia. Heti alkuun tuossa vedetään kuilu rannikon juppi-hipsteriväen ja sisämaan kansan välille. Taustalla värisee lausumattomana ajatus, että kasvukeskusten teknologisten propellipajojen nörtit olisivat jotenkin arvokkaampia kehitellessään uusia bittisovelluksia puhelimiin tai keskenään keskustelevia kodinkoneita kuin taantuvien paikkakuntien hoitajat kaitsiessaan vanhuksia tai monenlaisten vanhojen kädentaitojen osaajat tai roskakuskit vailla komealta kalskahtavia korkeakoulututkintoja. Yksi selkeä jakolinja on ollut nähtävissä lokalistien ja globalistien välillä. Ääni väristen lausutut uhkaukset muuttaa maasta epämieluisen äänestystuloksen jälkeen ovat nekin selkeä osoitus elitistisestä etuoikeudesta aikana, jolloin köyhimmät ja heikoimmat ovat sidottuja maahan jalkojensa alla.


"Koulutetut" ja suvaitsevaiset ovat olleet kykenemättömiä kunnioittamaan demokratiaa. Kuka heitä
ohjailee? Onko sanoma kuitenkin suunnattu lukuisiin vaaleihin valmistautuvaa  Eurooppaa varten?

Jossain on sanottu, että poliitikko tai aate todistaa kypsyytensä ja arvonsa vastoinkäymisten hetkellä. Parisen päivää ennen äänestystä media oli saanut tilanteen näyttämään Clintonin voitolta. Trumpin lausumista irrotettiin mahdollinen epäily epäsuotuisan tuloksen hyväksymisestä. Asiasta nostatettiin täkäläisisssä toimittelijapiireissä melkoinen mekkala. Nyt olemme saaneet seurata, kuinka demokraattiväki on masinoinut mellakoita eri puolille Yhdysvaltoja bussien kuljettaessa väkeä kokoontumispaikoilleen. Spontaanin mielipahan sijasta kaikesta tuosta saa kuvan tarkoin ennalta suunnitellusta vastatoimesta huonon vaalituloksen koittaessa. Vaalien jälkeiseen liikehdintään on ottanut jopa muun muassa englanninkielinen Aljazeera kantaa hemmotellun väen itkupotkuna. Samankaltaista liikehdintää on ollut havaittavissa myös Brexitin yhteydessä. Kaikki mulle nyt -sukupolvi on kiihotettu osoittamaan mieltään demokraattista vaalitulosta kohtaan, mikä ei anna mairittelevaa kuvaa heidän taustaryhmiensä pohjimmaisesta suhtautumisesta kansanvaltaan.

Hiukan hämmentävä pääkirjoitus antaa populismille
jopa osittaisen synninpäästön. Tässäkö syy, etten
toistaiseksi ole tekstiä verkosta löytänyt? Vai
onko sitten syynä Clintonin kiiltokuvan säröjen
huomioiminen?
Liikkuessani äänestystuloksen selvittyä kaupungilla sain kuulla keski-ikäisen väen keskuudessa ääniväristen lausutun, että ”täytynee katsoa taivaalle, jos kohta alkaa ohjuksia lentää”. Mielenkiintoinen ilmiö onkin mediamme rummuttama kuva Trumpista sotahaukkana, vaikka hän on nimenomaan alleviivannut edeltäjänsä suhteen toisenlaista suhtautumista suurvaltasuhteisiin. Clintonista on pyritty tuomaa julki jonkinlainen harha pullantuoksuisesta täti-ihmisestä, vaikka hänen osuutensa Libyan pommittamisessa Isis-kaaokseen on ollut aivan olennainen. Viha Gaddafia kohtaan on sanottu olleen jotain henkilökohtaiseen viittaavaa. Gaddafin ajan Libyan sosiaalisista kokeiluista on ollut monenlaisia kirjoituksia, mm sen terveydenhuollosta ja koulutuksesta tai ilmaisesta sähköstä. Gaddafin kaatamisen yhteydessä koko järjestelmä luonnollisesti demonisoitiin ja saavutukset kiistettiin. Joka tapauksessa kyseessä on täytynyt olla rakennelma, joka länsieliitin oli pakko yhtäkkiä tuhota, vaikka Gaddafi oli juuri saavuttamassa jonkinlaista asemaa neuvottelukumppanina lännen kanssa. Suurimpana sotakirveenä näyttäisi heiluneen juuri Hillary Clinton. Tuloksena oli Afrikan johtavan vierastyöalueen (mm. 30000 kiinalaista) muuttuminen ihmiskauppiaiden temmellyskentäksi ja Eurooppaan suuntautuneen laittoman siirtolaisuuden pumppuasemaksi. [EU sätkii Välimeren aalloilla]

Lukiessani edelle linkittämääni vierastyötekstiä huomioni kiinnittyy seuraavaan kohtaan:

Although Gaddafi has opened the tap of migrant labor when it has served his political and economic purposes, variously invoking Pan-Africanism and Pan-Arabism, he has also cracked down hard on illegal migrants when the political winds have shifted. In recent years, the Libyan government has amped up the threat of deportation and randomly rounded up undocumented migrants or contract workers who have not renewed their licenses. Once rounded up, they are taken to one of at least ten known detention centers, where, according to Human Rights Watch, they have limited access to food, water, and sanitation. Detainees interviewed by Human Rights Watch report numerous instances of physical and sexual abuse, as well as accounts of detainees being unloaded into the desert or directly to human smugglers.

Jos asiasta kehittää salaliittoteorian Euroopan väestön pakotetusta hämmentämisestä, mieleen nousee lännen selkeän talouspoliittisen hegemonian varmistelun ohella siirtolaisaallon tulpan poistaminen. Kirjoittajan viittaamille salakuljettajillehan sen sijaan ovat koittaneet kulta-ajat.


Valtamedia meillä on tahtonut luoda Trumpista sotaisan ja arvaamattoman kuvan, vaikka nimenomaan
Hillary Clinton oli haukkana runnomassa Gaddafia päiviltä ja Afrikan tärkeintä vierastyöläisaluetta
sekasortoon.


Tietyssä vaiheessa ainakin osa eurooppalaisista olisi
tahtonut kokeilla toista tietä. Kabineteissa oli silti
päätetty eliminoida Gaddafi. Jälkeen päin on selkeösti
nähtävissä yhtymäkohtia Syyriaan. Minkälainen
tulevaisuus olisikaan Syyriassa ollut luvassa
Clintonin istuessa presidenttinä?
Hillary Clinton nimenomaan on edustanut viime vuosina maailmaa kaaokseen ajanutta valtaryhmittymää. Äänestäjien suunnatonta aliarvioimista on ollut rakentaa hänestä jonkinlainen ensimmäisen naispresidentin toteemi. Paketin kääriminen naiseuden käärepaperiin on ollut vain myyntikikka, johon täkäläisetkin feministit myötäilijöineen vaahtosuin tarttuivat. Clintonin valinta presidentiksi olisi ollut viime vuosien synkimmän valtapolitiikan palkitsemista. Umpikujaan ajautuneita idänsuhteiden kannalta uskoisi olevan eduksi, mikäli näppinsä Lähi-Idän ja Ukrainan energiateollisuuteen sotkeneiden taustavoimien vaikutus hallinnossa heikkenee. Olen jo usemman kerran viitannut Biden nuoremman touhuihin Ukrainassa.

Trumpin vaalivoitto soittaa luonnollisesti hälytyskelloja Brysselissä ja Berliinissä. Pelätyn populismin nousun päivittely kuvastelee sitä samaa ylimielisyyttä, jota eliitti on noudattanut niin Brexitin alla kuin valmistauduttaessa Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Euvostoliiton globalistisen ideologian kansoille vihamielinen perusta on taattu maaperä protesteille. Suostumatta ottamaan taka-askelia euvostopolitrukit vaativat lisää integraatiota ja neuvottelevat salaisia vapaakauppasopimuksia, joista tavallinen kansa ei muuta ymmärrä kuin niiden yksilöille ja kansakunnille mitä todennäköisemmin hyvin epäedulliset seuraukset. Asiaa eivät muuta politrukkien väitteet sopimusten ”välttämättömyydestä”.

Merkel on hiljakseen hirttäytymässä pakolaispolitiikkansa seurauksiin. Meillä Suomessa näytettiin jokin aika sitten seisahduttava dokumentti kansaneläkeläisten tilanteesta, jossa poliitikot selittivät pienimpien eläkkeiden alentamisen tarvetta, jottei valtio menisi konkurssiin. Katkeruuden ilmeneminen on ymmärrettävää VOK-bisneksen samaan aikaan kuitatessa avoimella piikillä suunnattomia summia laittomasti maahan saapuneiden elättämiseen. Jotta saisimme jotain perspektiiviä edellä mainittujen presidentinvaalien henkilöasetelmiin, on vielä syytä toistaa, että Hillary Clinton on kuulunut kiinteästi nykyisen pakolaiskriisin luoneeseen establismenttiin ajaessaan demokratiakäsityksensä savuverhossa muun muassa Libyan ja Syyrian hallintojärjestelmien kaatamista kaaokseen. Sekä aikanaan käyty keskustelu Libyan rauhan edellytyksistä että nykyään Assadin väistymisestä ennakkoehtona rauhalle ovat olleet silmiinpistävän samankaltaisia. On taatusti totta, etteivät Gaddafin tai Assadin järjestelmät ole täyttäneet länsimaisia arvomääritelmiä, mutta eipä noita kansoja hallitsevat kulttuuri- tai uskontoarvotkaan edusta länsimaisia standardeja. Vai voiko joku väittää eri puolilla Britanniaa vaikuttavat shariaoikeudet jotenkin moderniin länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluviksi?

Yhdysvaltoihin masinoiduilla levottomuuksilla on todennäköisesti tavoitteena viestiä Eurooppaan pelolla. Eliitin tahdon vastaisesti äänestäminen on saatava näyttämään mahdollisimman paljon yhteiskunnallista levottomuutta synnyttäväksi. Kiihkoton tarkastelu kuitenkin osoittaa, että sekä Britannian että Yhdysvaltain rettelöiden takana ovat juuri ne piirit, joilta kansa on tahtonut viedä lelut kädestä. Euroopassa on lähestymässä sarja tärkeitä vaaleja, muun muassa Itävallan presidentinvaalien uusinta ja Italian perustuslakikansanäänestys. Myös Romaniassa, Alankomaissa, Ranskassa, Tsekissä jne äänestetään. Kaikkiaan kaksitoista äänestystä vuoden sisään. Kansoilla on mahdollisuutensa ottaa oppia Brexitistä ja Trump-ilmiöstä. Euvostopolitrukit ovat syystä paniikissa. Alamaisten ylimielisen käskyttämisen ajan pitäisi olla ohitse.


perjantai 4. marraskuuta 2016

Olisi kenties kannattanut huolehtia rajoista


Tunne on jokseenkin samankaltainen kuin paskat housuissa valittelisi, ettei olisi kannattanut syödä sopimatonta ruokaa vaikka se olikin niin kultturellia pupeltaa muiden mukana. Niin kutsuttu hyvän ihmisen sädekehä ei poista huonoja pöksyistä. Pakkanenkin alkaa jo perskarvoja purra. Nyt on siis kuulemma vallan Oulun poliisipäällikkö havahtunut huomaamaan, että ”nehän sitten jäävät tänne” eli ei-toivotut muukalaiset viis välittävät isäntien kainoista poistumiskehotuksista [mainittu blogi].


Jälleen painiskellaan sellaisen ongelman kanssa, jonka jokainen ajatteleva kansalainen on voinut oivaltaa ilman korkeakoulututkintoa tai auktorisoitua puoluekirjaa. Tosiasian julkituominen on vain tuonut esittäjälleen synkeän rasismileiman, eivätkä seuraamukset ole jääneet moralistien sormenheristelyyn. On täytynyt polkaista pystyyn ajatusrikollisuuden eli vihapuheen käsite. Korkeata poliittista tasoa myöten on esitetty, että puheissaan poliittisen korrektiuden dogmista lipeävät olisivat oitis tarttumassa vähintään talikkoon tai lapioon ja mäiskimässä vastustajiaan. Siitähän tuossa puheen ja teon yhdistämisessä on ollut kyse.

Julkisuudessa vedotaan usein viime syksyn poikeuksellisen suuriin maahanmarssijoiden määrään seliteltäessä muukalaisvirran aikaansaamia ongelmia. Kuitenkin jo vuonna 2013 olivat tiedossa turvapaikanhakijoiden palautusten hankaluudet ja henkilöllisyyden selvittämisen ongelmat. Viime vuonna YLE puuttui niiden käännytettyjen tilanteeseen, jotka eivät palaa kotiinsa. On enää turha puhua jälkiviisastelusta, mikäli joutuu toteamaan varoitusten kantautuneen kuuroille korville jo parisen vuotta ennen varsinaista maahantulijoiden ryntäystä. Monet varmaan vielä muistavat uutiskuvat, joissa varusmiehet kanniskelivat muukalaisten matkatavaroita. Valtiojohtajat Merkelin johdolla toivottivat saapujat tervetuilleiksi, Sipilä jopa höpötteli asuntonsa luovuttamisesta, mikä tietenkään ei sitten lopulta tapahtunutkaan. Kuka jaksaa toivoa poliitikkojen päätyvän edesvastuuseen löysistä puheistaan?

Poliittiset päättäjät ja viranomaiset kykenevät tahtoessaan toimimaan hyvinkin nopeasti – varsinkin pyrkiessään vaientamaan kiusallisia soraääniä. Plogissaan poliisiviranomainen ottaa esille kirkon ja SPR:n toiminnan. Hyväuskoisuuttaan kirkko on mennyt heittämään hiekkaa koneiston rattaisiin asettumalla voimakkaasti tukemaan paperittomia muukalaisia, mikä vaikuttaisi selkeästi hankaloittavan esivallan toimintaa. SPR puolestaan näyttäisi harjoittaneen erittäin tuottoisaa bisnestä vähät välittäen sen vaikutuksesta imagioonsa suomalaisten auttajina. Tulevaisuudessa ei käyne kateeksi lipaskerääjiä heidän kerjätessään almuja. Äskettäin nousseen lisäverosotkun luulisi viimein avanneen monen uinuneen tarkkailijan silmät. Kuinka pyyteetön auttamistoiminta voisi olla sellaista liiketoimintaa, jonka rahavirrat päätyvät ristiriitaan verottajan kanssa?

Suomesta on annettu maailmalle selkeä kuva, jossa jokainen tänne asti jaksava on oikeutettu vaatimaan lähes samoja etuja kuin ikänsä tätä maata rakentanut. Itse asiassa yhteiskuntamme murroksessa toimintakyvyttömäksi jauhautunut kansalainen on ainakin jatkuvassa uhassa joutua massiivisen syyllistämis- ja kurjistamislampanjan uhriksi samaan aikaan kun velkarahaa maailmalle kylvävä kehitysapu yms on pyhä lehmä, jonka vaatiminen uudelleen arvioitavaksi nostattaa suvakkipiireissä suunnattoman älämölön. Yhtälö on kerta kaikkiaan kestämätön. Yhteiskuntaamme vaaditaan kävelemään tyhjän päällä aivan kuin animaatioiden Kelju Kojootti. Romahdus on kuitenkin väistämätön. Ei ole enää varma, auttaisiko kurssinmuutoskaan. Oppositioääniä saatetaan jonkin aikaa vaientaa kaikenlaisin vihapuheenvastaisin kampanjoin, mutta ne vain ajavat yhä useampia yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa ei ole enää mitään menetettävää. Mielipiteen ollessa kriminalisoitu ja fyysisen olemisen tallottu seurauksia ei tarvinne paljon ihmetellä.

Toiminnallaan tai itse asiassa toimimattomuudellaan maahanmuuttajakriisissä Euvostoliitto on saattanut tyhjäksi liki ainoan mahdollisen olemassaolonsa oikeutuksen. Britannian Brexitin yhteydessäkin se on jatkanut höpötystään niin sanotun vapaan liikkuvuuden tarpeesta sotkien ilmeisen tarkoituksella lausumattomien ajatusten tasolla olemattomien rajojen ylitse marssivat kieli- ja ammattitaidottomat muukalaiset eurooppalaisiin erikoisammattilaisiin, jotka on päästetty mediaan vuodattamaan pelkojaan mahdollisesta ”karkotuksestaan”. Ranskan ja Saksan kuohuessa muukalaisvirtojen kourissa Bryssel on raivonnut esimerkiksi Unkarille sen suljettua oman rajansa. Kansallinen itsepuolustus vaikuttaisi olevan Euvostoliitossa revisionistissävytteinen rikos. Samalla ideologisista syistä ajetaan suorilla kiskoilla perikatoon.

Kiihkeät euvostopolitrukit antavat ymmärtää, ettei vaihtoehtoja olisi. He tahtovat kuuluttaa ihmisvirtojen olevan kuin luonnonvoima, johon pitäisi vain ”sopeutua”. Niin kutsuttu rajavalvontakin toimii Välimerellä lähinnä niin, että tulijat noudetaan jo suoraan Libyan rannikolta. Esimerkkinä vaihtoehtoisesta lähestymistavasta on syytä mainita ainakin muutamien julkisuudessakin esittämä ehdotus Euroopan ulkopuolelle perustettavista pakolaisleireistä. Paavo Väyrynen kirjoitti asiasta jo 28.10.2015 päivätyssä blogissaan, jossa hän kertoo ”Esitin viime toukokuussa, että muuttoliike Välimeren yli olisi pysäytettävä perustamalla Pohjois-Afrikkaan YK:n pakolaisjärjestön, UNHCR:n ylläpitämiä pakolaisleirejä. Niillä järjestön asiantuntijat olisivat selvittäneet Eurooppaan pyrkivien oikeudet turvapaikkaan. EU:n jäsenmaat olisivat ottaneet pakolaisaseman saaneita vastaan oman kiintiönsä puitteissa. Lähetin esitykseni myös asiaa hoitaville komission jäsenille”.


Ei tarvitse olla meedio olettaessaan käytännön toteutuksen kompastuvan vaahtosuiseen vinkumiseen ihmisoikeuksista tai kustannuksista. Silti kansainvaellusten ongelma on Euroopan yhteinen. Lähempänä lähtömaita yhteisesti hoidettu todellisten turvapaikanhakijoiden seulonta olisi kuitenkin kustannustehokkaampaa. Mikäli Euvostoliitto vähääkään perustaisi mantereensa tulevaisuudesta se olisi perustanut moiset keskukset, joihin tavoitetut tulijat olisi kyselemättä kuljetettu. Voisi olettaa, että aiheettomat seikkailijat sitten liukenisivat vähin erin lähtömaihinsa rasittamatta euvostovasallien kansalaisten taloutta.

Jälleen Väyrysellä on ollut tiukkaa asiaa. Mikäli tarkka pakolaisseula toteutettaisiin jo Euroopan rajoilla,
tuntemattomien muukalaisten kuljeskelu tietymättömissä ei olisi sellainen riski kuin nykyään. Vastustelevien
maiden olisi samalla tätä tilannetta helpompaa hyväksyä uudet tulijat perusteettomien hakijoiden jäädessä jo
leireille Euroopan ulkopuolelle. Kaikkinensa korjausliikkeitä on vaikeata enää tehdä, koska tulijoiden lauma
on  jo sisällä Euvostoliitossa. Joka tapauksessa vastaanoton tulisi olla vapaaehtoista.


Kuten Väyrynen toteaa, hän sai komission vastauksen syksyllä 2015 mainitusta asiasta esittämäänsä kirjalliseen kysymykseen. Siinä kuulemma höpötettiin ympäripyöreästi, että ”Eurooppaan pyrkiville pitäisi antaa mahdollisuus hakea turvapaikkaa erityisistä turvapaikanhakukeskuksista”. Samaan aikaan kuulemma Eurooppa-neuvosto oli juuri päättänyt ryhtyä toteuttamaan Väyrysen viime keväänä esittämää mallia perustamalla pakolaisleirit 100 000:lle Eurooppaan pyrkivälle Balkanin niemimaalla ja Kreikassa. Väyrynen jatkaa kirjoitustaan toteamalla ykskantaan Välimerellä toteutetun laivasto-operaation ainoastaan houkuttelevan lisää tulijoita Eurooppaan, koska Euvostoliiton laivat noutavat jo suoraan Tunisian ja Libyan aluevesiltä.

Runsasta kuukautta ennen Väyrystä  Halla-Aho oli vaatinut kaikkien pakolaisten palauttamista Lähi-Idän. Hän oli myös tarttunut "EU:n meritaksipalveluun", joka on saanut ihmiset liikkeelle yhä huonkuntoisemmilla veneillä lisäten hukkumisia.

"– Toivon mukaan kaikki, sillä ei ratkaisu voi mihinkään Lähi-idän sotaan olla se, että siirretään väestö Eurooppaan", Halla-aho totesi.

Jo lyhyt, sangen pinnallinen kertaus viime vuosien tapahtumista osoittaa, ettei ihmishyöky Eurooppaan ole ollut mikään jumalallinen luonnonvoima. Sitä on ohjailtu ja vahvistettu tietyin, tarkoin harkituin elein ja päätöksin. Paljon kertoo myös, ettei tarvittavia palautussopimuksia ole saatu tehtyä. Mikäli jokin nytkähdys pyrkimyksissä tapahtuisi, tiukasti eliitin ohjaksissa oleva sylikoiramedia kirkon avustuksella ryntää suoltamaan nyyhkytarinoita palautetuista. Vähintään kirjoitusten pohjasävy on antanut ymmärtää, ettei hankaluuksia palautusten suhteen olisi ollut ja eri viranomaiset ovat julkisuudessa pallotelleet palautussopimusten kiireellisyyttä. Samaan aikaan kunnissa tikittää aikapommi porkkanarahojen hiipuessa. Ylevät puheet kotouttamisesta alkavat konkretisoitua romahtavana kuntataloutena. Yksittäisen poliisiviranomaisen tarkoin asetelluin sanoin esitetty hätähuuto kertoo jälleen kerran selkeätä kieltään reaalitodellisuudesta, jossa joulupukkia ei ole eikä ilmaisia lounaita.


tiistai 1. marraskuuta 2016

Tuiki tuiki tähtönen...


Kunhan muistat olla poliittisesti korrekti


Tästä asiasta on jo tullut kirjoitettua. Koska yhä uusia esimerkkejä muutoksesta putkahtelee esille kuin tatteja syksyllä, pitää tätäkin vielä hiukan kommentoida. Nyt Ruotsinmaalta on kantautunut tietoja jouluvalojen hirmuisesta vaarallisuudesta. Asiasta ei toki ole valtamedioissamme pukahdettu, mutta vielä ehtii. Joulusesonkihan on vasta alkamassa.




Noh, selatessani nk. sosiaalisen median syövereitä löysin viestin, jossa kommentoitiin ruotsalaisten viimeisintä pöyristelykulttuurin innovaatiota eli jouluvalojen vastaista liikettä, jottei muslimeille voitaisi vaikka vahingossa aiheuttaa pahaa mieltä – förtreten. Vaikuttaa siltä, että yleiseurooppalainen mielipahantorjunnan kehittely pyrkii melkoiseksi nobel-tutkimukseksi.
Asia olisi huvittava ellei liikuttaisi haudanvakavilla vesillä. Kuten tiedetään, aavikkoihmisille pelkkä harmi uskonelämässä koettelee enemmän kuin helposti kunniaa ja kunnia puolestaan vaatii loukkaajan henkeä. Mitäpä tapahtuukaan, jos muukalaiset saadaan vakuuttumaan täällä vuosisatoja noudatettujen tapojen todella loukkaavan heitä? Koska kyse on ollut nimenomaan muslimiväestön paapomisesta, on syytä ottaa esille esimerkki heidän väestöllisen osuutensa kasvusta sellaisella perikristillisellä alueella kuin Italiassa. Vuonna 1970 heitä on sanottu olleen 2000 ja vuonna 2015 jo kaksi (2) miljoonaa. Kun tuo osuus ylittää kriittisen massan, vaatimukset muuttuvat käskyiksi.

On liikuttavaa havaita, kuinka antaumuksellisesti osa alkuasukkaistamme on perehtynyt asiaansa kehittellessään mielipahan vastaista koodistoa. Jo aiemmin ovat olleet puheena Suvivirsi-kiellot ja norjalaisten kehotukset muun muassa kouluissa välttää joulu-sanaa tai julkisia joululahjoja. Yleinen käytäntö näissä tapauksissa on ollut julistaa tapahtuneen suuri väärinkäsitys, mikäli ympäröivä yhteisö ei ole suostunut vaatimuksia nielemään. Kaikessa rauhassa läntisessä naapurissamme on nyttemmin kehittynyt tilanne, joka uhkaa pimentää yhä laajempia alueita Ruotsista, siis maasta, jonka pohjoismaisiin perinteisiin ovat kuuluneet niin julkiset jouluvalot kuin kyntteliköt ikkunoilla.

Jouluvalojen vastaisessa kampanjassa on otettu esille turvallisuus: valotolpat eivät muka enää kestäisi valaistuslaitteiden painoa – tämä siis aikana, jolloin valaisintekniikka on kehittynyt harppauksin. Turvallisuuden lisäksi sikäläinen Liikennevirasto on ottanut äkkiä esille myös sen, kenen pistokkeesta virta valaisimiin otetaan. Aiheellisesti argumentit turvallisuudesta ovat herättäneet närää, koska monin paikoin normaali valaistus on koettu ilmeisesti riittämättömäksi. Joulunajan lisäpanostus lamppuihin on koettu nimenomaan turvallisuutta lisänneeksi toimenpiteeksi.

Viime aikojen pyrkimykset hämmentää eurooppalainen tapakulttuuri joksikin merkilliseksi monikulttuuriseksi keitokseksi tuonee esiin yhä uusia hämmentäviä ilmentymiä, jotka samalla viittaavat kintaalla aiemmille säädöksille niin kuin olemme saaneet meillä huomata muun muassa Halal-lihan ja -teurastuksen esiinmarssissa tai suhtautumisessa moniavioisuuteen sosiaalisine seurauksineen. Olen itsekin monena vuonna päivitelllyt jouluvalojen pröystäilevää käyttöä ja toivonut osan niihin kulutetuista julkisista varoista käytettäväksi muihin kohteisiin. Silti on hälyttävää, mikäli niiden karsimisen taustalle on noussut uskonnollispoliittinen alistumiskoodisto. Siksi meidän on syytä nauttia täysin rinnoin jouluiloistamme – kaikkine valoineen – niin kauan kuin ne sallitaan.