tiistai 6. marraskuuta 2018

Stubb polvistuu Merkelin edessä


Poliittinen euvostobroileri pyrkii Junckerin perintöprinssiksi



Kun on seurannut valtamediassa julkaistuja euvostopolitrukkien kannanottoja sekä kotimaisista julkaisuista että ulkomailta, yksi yhteinen havainto on ollut selkeästi silmien edessä: mikäli lukijoille on jätetty mahdollisuus kommentointiin, näiden arviot ovat olleet tyrmääviä. Yritykset pestä pois Euvostoliiton ja sen pääpolitrukkien virheitä kaikuvat kuin sortuvan diktaattorin äänet bunkkerin syvyyksistä. Ylistyksen määrällä pyritään estämään karvaan totuuden tunnustaminen. Jonkinlainen inhimillinen laiskuus tuntuu toistaiseksi estävän massoja liikehtimästä. Toistaiseksi on riittänyt, että kaveri vierestä on sortunut eikä kukin euvostokansalainen itse.




Stubbilla on polttava kiima Euvostoliiton päävirkaan. Siihen mielessä ymmärtää hänen liki maanisen tarpeensa ylistää Saksan Merkeliä. Monessa mielessä juuri Saksan liittokansleri on ollut eurooppalaisen pakkoliiton mahtavin politrukki. Iskiaksensa kourissa horjunut Juncker on toiminut ilmeisesti vain keulakuvana; häntä on siedetty epädemokraattisena kilpenä, jonka suojassa euvostopankkiirien käskyläiset ovat saaneet rauhassa hautoa direktiivejään. Alexander Stubb syöttää hävyttömän julkeasti pajunköyttä väittämällä Merkelin jotenkin ratkaisseen maahanmuuttokriisin maksamalla Turkille sen vaatimia miljardeja. Se on kerrassaan päätön väite, joka tyystin sivuuttaa euvostoeliitin parjaamien itäeuroopalaisten maiden ja nyttemmin Italian ratkaisevan osuuden näiden sulkiessa rajansa. Mikään muu ei ole ollut tulppana ihmisvirroille kuin kapinallisten vasallien omapäinen itsepuolustus rajoillaan. Kiitokseksi toimistaan ne ovat lisäksi saaneet hyytävät solvaukset Brysselistä.

Ilman muuta kuuliaisimmat euvostoideologit tulevat kaipaamaan Merkeliä, mutta todelliset Euroopan ystävät varmasti surkuttelevat sitä tuhoa, jota tämä on ehtinyt saada aikaiseksi. Siirtolaisten ottaminen vastaan ennen kuin heidän identiteetistään on mitään selkoa on sotinut alkeellisintakin itsesuojeluvaistoa vastaan. Eliitti toki voi tarvittaessa suojautua vaikka ylellisiin bunkkereihin, mutta rahvaan on elettävä joka päiväistä arkeaan yhä julmemman väkivallan uhan keskellä. Ylistäessään Merkeliä Stubb asettuu kannattamaan eurooppalaisuuden kuolemaa ja Merkelin tuhoisaa politiikkaa naulaten itsensä entistä selkeämmin Brysselin ja Berliinin karmeimpiin virheisiin ja jopa laulaa ylistysvirttä niiden puolesta.

Jo tähän asti olemme saaneet kokea betoniporsaiden marssin kirkkojen ja torien edustalle suojaamaan kansalaisia eli tehtävään, jota varten rajat ovat ennen olleet. Ja kyllä: käytän tarkoituksella termiä betoniporsaat, sillä muutama vuosikymmen sitten kukaan ei olisi ajatellut nimityksessä olevan mitään sopimatonta. Moista arvuuttelua olisi pidetty jopa epäeurooppalaisena ja diktatorisena ajatustenvalvontana.

Mikäli Euvostoliiton ydinalueet tahtovat kehitysmaalaistua ja kyllästää väestönsä sopeutumattomilla, heillä kai sitten on siihen oikeus, mutta hävytöntä kansallisten itsemääräämisoikeuksien polkemista on vaatia kaikkia vasallimaita ottamaan vastaan väkivyöryn vastoin omaa etuaan. Tulijat eivät ole mitään kesäkissoja, jotka voisi varojen loppuessa nakata lähimetsiin. Yhteiskunnalla on myös vastuunsa heidän jälkeläisistään ja se joutuu elämään mahdollisesti ja todennäköisesti radikalisoituvan jälkipolven kanssa. Tätäkin kehitystä Stubb julistautuu kannattamaan.

Suomen Uutiset on aiheellisesti ottanut esille taloustieteilijä Hans-Werner Sinnin kriittiset päätelmät, joilla hän muutamalla toteamuksella ampuu alas stubbilaiset, euvostofanaattiset harhaluulot Merkelin politiikasta ja sen syistä. Monet niistä on jo esitetty muilla areenoilla ja tuossa tämän kirjoituksen pontimena olleessa artikkelissa, joten otettakoon tähän vain pari kohtaa esimerkiksi.

Sinn katsoo esimerkiksi ymmärtävänsä valtion roolin eri lailla kuin euvostoideologien ydin. Hän kirjoittaa valtiosta eräänlaisena ”klubina”. Valtio huolehtii jäsentensä palveluista. Itse asiassa sama asia on luonnehdittu jo jonkinlaisessa ikiaikaisessa hallintaoikeuden legitimisoinnissa, jossa alamaiset ovat luovuttaneet hallitsijalleen oikeuden verottaa saaden vastineeksi suojelua. Nyky-yhteiskunnassa tuohon suojeluun kuuluvat suoran fyysisen turvallisuuden takaamisen lisäksi monet julkiset palvelut, koska arkielämä on säädelty niin monimutkaiseksi, että yksilön omaehtoinen elämä vailla erilaisia tukia tai palkkiota on tehty liki mahdottomaksi. Niinpä Sinn toteaa suoraan:

Kansojen vapaa ja rauhanomainen rinnakkaiselo edellyttää, että näiden klubituotteiden kansallista omistajuutta suojelellaan – samaten kuten yksityisen omaisuuden oikeudellinen ja fyysinen suojelu on vapaan yhteisön edellytys.”

Maahanmuuttokriittisten johtavia argumentteja on ollut, etteivät yhteiskunnan varat riitä ylläpitämään tulijoiden elämää EIKÄ näiden jälkeläisiä. Me suomalaiset elämme jo nyt aikaa, jolloin niin vanhuspalveluista kuin koulutuksesta tai terveydenhoidosta on jouduttu tinkimään. Ikänsä maata rakentaneet ovat joutuneet avuttomina katsomaan nk. ohituskaistoilla sisään lampsineita muukalaisia. Varoituksen sanat tai huomautukset epäoikeudenmukaisuudesta on kuitattu päättäjien taholta rasismiksi tai vihapuheeksi.

Sinn huomauttaa myös, ettei Saksakaan kykene integroimaan kaikkia halukkaista maahanmuuttajia. Pelkkä matematiikkakin sen jo paljastaa. Lisäksi on toki jo käynyt selväksi, etteivät kaikki tulijat edes tahdo integroitua eikä kaikista edes päästä mitenkään eroon. Ellei kaikkia voida ottaa vastaan, on esitetty luonnollisesti muukalaisten auttamista lähtömaissaan. Valitettavasti tästä vaihtoehdosta ei ole mielestäni edes kyetty keskustelemaan rakentavasti. Muun muassa kehitysaputoiminnassa on liiaksi välikäsiä, joiden toimeentulo vaarantuu tarvittavien uudelleenjärjestelyjen kautta. Selviö kuitenkin on, ettei viime vuosikymmeninä toteutettu kehitysapupolitiikkakaan ole tuottanut riittäviä tuloksia. Pelkän tukemisen sijasta tulisi avun ehtoja säätää enemmän vastaanottajia velvoittaviksi muun muassa väestönkasvun hillitsemiseksi etenkin niillä alueilla, joilla ihmiselämä on jo lähtökohtaisesti vaakalaudalla.

Sinnin mukaan maahanmuuttajien auttamisessa näiden lähtömaissakin on perusongelmia, joita ei ilmeisesti ole ymmärretty.

Tämä väite [auttaminen lähtömaissa] on ongelmallinen, koska se kieltää Saksan liittotasavallan kansallisen oikeuden Saksan valtion omaisuuteen. Samoin voisi väittää, että velvollisuuteni on antaa niin paljon rahaa ventovieraalle henkilölle, joka haluaa muuttaa asuntooni asumaan, että hän vapaaehtoisesti luopuu muuttosuunnitelmistaan. Kyseessä on kommunismin keskeinen periaate, joka sivuuttaa tyystin omistusoikeudet. On tietenkin oikein auttaa vaikeuksissa olevia naapureita.”

Tänä euvostoaikana alamainen on joutunut kohtaamaan liki jakomielitautista suhtautumista yksilön vastuuseen. Toisaalta velvollisuuksia on sysätty ja vaadittu kantaväestölle, mutta sitten on nostatettu pystyyn mainitut ohituskaistat tulijoille. On ollut ongelmallista edes yrittää nostaa keskusteluun muukalaisten oma vastuu tai suurvaltojen toimet, joilla ne ovat saattaneet kolmannen mailman maat sekasortoon. Puhuttaessa nyt vielä Merkelistä Saksa kyllä vastusti vuonna 2011 Libyan pommittamista kivikauteen ja sitä kautta ihmissalakuljetuksen reitin avaamista Eurooppaan, mutta samalla lähetti myöhemmin avoimen kutsun kansainvaelluksille. Jonkinlainen sokeus kyllä vallitseekin suuren yleisön keskuudessa liittyen tähän maailman aikaan. Yksi suurimmista Pohjois-Afrikan kaaoksen aikaansaajista eli Hillary Clinton on paistatellut suvaitsevaistolle liki pyhimyksenä. Yhtä lailla Euroopasta löytyy yhä noita Merkelin opetuslapsia, joista äänekkäimpiin kuuluu siis Stubb. Silti jonkinlainen toivo elää, sillä erään Welt- lehteen kommentoineen sanoin ”Stubbin kaltaiset ihmiset pahentavat tilannetta vain lisää, mutta tällaiset lausunnot eivät ainoastaan hämmentä, vaan ajavat eurooppalaisia entistä enemmän oikeaan leiriin. Jokainen, joka voi ajatella, tietää Orbanin ja muiden, kuten Puolan, voi tehdä sen ilman Brysselin siunausta.

Kenties Stubbin valinta olisi pikainen tie ulos Euvostoliitosta. Minkäänlaisen siistin ratkaisun tie on jo sivuutettu vuosikausia sitten.



2 kommenttia:

  1. Stubb on mainio tapaus, täysin järkeä vailla, mutta niinpä vain on tyrkyllä Euroopan johtajaksi. Näitähän on legendaarisia lausuntoja, kuten: monikulttuurisuus on rikkaus, ei mulla muuta, tai: Tämä Itä-Helsinkihän on kuin Mogadishu, hienoa (vai miten se nyt sanatarkasti meni). Mitä kertoo miehestä se, että eduskunnan edessä menee sekaisin 10% ja 90%, ja asia kuitataan sanomalla, että: Sori siitä. No osaahan hän sentään valehdella viidellä kielellä. Tuo hillitön patologinen maahanmuuttokiima se on pahinta, kuten kaikilla kokoomuksen nykykellokkailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stubb saattaisi muuten ollakin eliitille sopivan taipuisa ja nöyrän fanaattinen keulakuva, mutta sen tolkuttomuus alkaa väkisin lyömään liiaksi läpi. Näkyy tyyppi nostattaneen jonkin verran kapinamieltä jo ulkomaillakin. Stubbissa henkilöityy Euvostoliiton ylimielinen itseriittoisuus. Jossain kommentissa oletetaan, ettei tyyppi ymmärrä mitään Suomen ulkopuolelta. Jos saisi yhteyden mainitun arvelun kirjoittajaan, voisi todeta, ettei suomalaisenkaan todellisuuden tajuamisessa taida Stubbin kohdalla kehumista olla. Hän näyttää elävän ihan omassa rinnakkaistodellisuudessaan.

      Poista