torstai 19. huhtikuuta 2018

Kiertotalous – harha vai mahdollisuus?


Sattuipa juuri eteeni Talouselämästä mielenkiintoinen kirjoitus, jossa käsitellään niin kutsuttua kiertotaloutta, josta haikaillaan uutta valtavirtaa. Niin kuin monet muutkin talouteen liittyvät asiat se vaikuttaisi toimiessaan olevan mahdollisuus kohti utopiaa. 




Kirjoitus aloitetaan pontevasti toteamalla lineaarisen ajattelun vanhentuneisuus eli siis että tuotteen elinkaaressa olisi ainoastaan yksi suunta: kohti arvon kuihtumista. Tämä lineaarisuus on toki yhteydessä länsimaiseen ajatteluun yleensäkin, mihin nuoruudessani törmäsin lukiessani hiukan buddhalaisen ajattelun perusteista. Ajatus selkeästä alku- ja loppupisteestähän oikeastaan vapauttaa perimmäisestä vastuusta, koska lineaarisuuden mukaan alkuun ei voi enää palata. Kehämäisessä käsityksessä sen sijaan kierretään niin kauan, kunnes sielu tavoittaa kiertoliikkeestä vapauttavan tilan. Kutsuttakoon sitä sitten Nirvanaksi, valaistumiseksi tai miksi nyt sittenkin. Karma puolestaan edustaa perimmäistä vastuuta tekemisistään.

No niin, siinä nyt hiukan erittäin karkeata yksinkertaistamista. Olen usein pohtinut, että juuri länsimainen, lineaarinen ajattelu pohjimmiltaan sisältää maailmantuhon siemenen. Viimeistään niin on käynyt ihmisten vapautuessa syvän uskonnollisesta helvetin- ja kadotuksen pelosta. Lineaarisen käsityksensä mukaan ihminen saattaa olla tyytyväinen kasattuaan elämänsä aikana valtavan keon omaisuutta itselleen kärjistetysti sanoen keinoista välittämättä. Toki samaa on esiintynyt Aasiassakin, mikä liittynee globaalisti vallinneeseen, menestyneeseen liiketoimintakäsitykseen. Kaiken kierron hyväksymiselle olettaisi kuitenkin pohjimmiltaan epälineaarisuuteen uskoneessa ympäristössä silti olevan parhaat edellytykset.

Maapallo joka tapauksessa on pääasiassa suljettu kierto ellei ota lukuun avaruudesta putoilevia kivenmurikoita mineraaleineen. Kiertotalouden ymmärtäminen juuri raaka-aineiden kautta lieneekin helpointa. Luonnonvarat on syytä säilyttää mahdollisimman tarkoin kiertämässä, koska niitä on rajattu määrä. Samoin tulisi kuitenkin ymmärtää myös kaikki inhimillinen toiminta ja kiihtyvästi lisääntyvä aineeton tuotanto. Siinä tullaankin suurten henkisten muutosten eteen ennen kuin nähdäkseni voidaan olettaa laajamittaisen kiertotalouden edes teoriassa toimivan.

Kierron onnistuminen vaatii kaikkien osasten tasapainoa. Ihmimillinen ainesosa jatkuvasti lisääntyessään kasvattaa vakavaa epätasapainoa. Samoin varallisuuden keskittyminen yhä harvempiin käsiin. Työn kierrättäminen ei toimi, koska sisään kiertoon tulee koko ajan lisää jakajia tilanteessa, jossa jaettavaa eli oikeita työpaikkoja on yhä vähemmän. Toimiva syntyvyydensäätely vailla mitään uskonnollisia painolasteja olisi siis oikeasti toimivan kiertotalouden perusedellytys. Tällöin tuotanto ja kulutus olisivat tasapainossa, eikä pidäkkeetön lisääntyminen olisi enää kenenkään subjektiivinen oikeus missään taloudellisessa tai uskonnollisessa ympäristössä.

Olisi myös vapauduttava työn ja vapaa-ajan vastakkainasettelusta. Työpaikkoja ja työtilaisuuksia tulisi aidosti voida kierrättää sen sijaan, että yhdeltä ja samalta työntekijältä vaaditaan entistä isompaa työpanosta. Siksi myös työntekijän täytyisi luopua yksioikoisesta, lineaarisesta elintason kasvun tavoitteesta. Samalla yhteiskunnan olisi luovuttava työtä vailla olevien syyllistämisestä. Kukin vuorollaan osallistuisi tarvittavien hyödykkeiden ja palveluiden tuottamiseen ja kuluttamiseen, mutta kaikkien ei tarvitsisi olla yhtä aikaa sorvin äärellä.

Tämä vaikuttaa ihmiskuntaa ajatellen perin utopistiselta. Itsekkyys, ahneus ja pahansuopaisuus ovat olleet vallitsevina vuosituhansia. Tasaista jakamista populaatiolle on ajatuksena tarjottu kaikenlaisiassa sosialistiskommunistisissa kokeiluissa, mutta niidenkin taustalla on aina ollut tietyn itsensäkorottaneen ihmisluokan pyrkimys omaan etuun. Näin pohdiskellen aito kiertotalous maailmantrendinä vaikuttaa sangen epätodelliselta niin kauan kun eri uskonkäsitykset kampittavat toisiaan poliittisista intohimoista puhumattakaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö jo puhdas järki kehottaisi pyrkimään kierrättämään raaka-aineita ynnä muita resursseja mahdollisimman tarkoin ja ponnistelemaan tuon ajattelun viemiseksi myös pienten, kehittyneimpien ihmispopulaatioiden ulkopuolelle. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti