lauantai 3. maaliskuuta 2018

Taas meitä uhkaillaan


Olen tarkoituksella pitänyt pidemmän puoleista taukoa tämän blogin kirjoittamisesta. Vuodenvaihteen jälkeen on toki tapahtunut yhtä sun toista mielenkiintoista alati kiihtyvän tahtiin. On kuitenkin ollut hyvä astua toviksi syrjään ja katsoa karavaanin kulkua ja kuulostella koirien haukkumista. Aloitetaanpa nyt kuitenkin lopulta tämäkin vuosi vaikkapa pohtimalla Ylenannon uusinta paimenkirjettä perjantailta. Verovetoinen ajatustenohjailijamme tahtoo tehdä selväksi tiettyjä uhkia.


Ensimmäisenä pelottelun välineenä ovat osakekurssit, jotka tietenkin lopulta joka tapauksessa kääntyvät laskuun. Niinhän isot pojat rahapapereilla ovat iät ja ajat ansainneet. Epäilemättä keskuspankkien toimenpiteet näyttäytyvät maallikollekin uhkaavina. Rahanarvohan on lopulta vain sopimuksia. Nyt kun valuutta liikkuu entistä enemmän vain virtuaalisena bittivirtana, kytkintä on erittäin helppo kääntää. Tekstissä todetaan muun muassa, että ”amerikkalaisten yritysten velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on huippulukemissa, Kiinassa velka-aste on noussut. Suomessakin kotitalouksien velkaantuneisuus on noussut tuntuvasti...”. Epäilemättä pelkoon onkin syytä. Siksi satunnainen tarkkailijakaan ei voi olla panematta merkille, kuinka merkilliseltä vaikuttavat oman hallituksemme puheet nousukaudesta perustellessaan omia lakialoitteitaan. Toimenpiteiden astuessa kenties täydellä voimalla eteemme olemme todennäköisesti jo uudessa laskusuhdanteessa. Heikoimmilta ei siis sovi nyt karsia vedoten johonkin mystiseen nousukauteen, jollaisen hedelmät sitä paitsi jakaantuvat nykyään entistä epätasaisemmin.

Ylenannon höpötykset osakekursseista ovat tietenkin vain alkuverryttelyä ennen kuin ehditään pakolliseen Trump-liturgiaan. Kun joku johtaja nykyisessä globaalissa maailmassa julistaa ajavansa etupäässä oman valtionsa asiaa, se toki herättää levottomuutta. Koska kyseessä on suurvallan johtaja, rahapiirit pelkäävät tuiollaisen kerettiläisen ajatuksen leviävän myös pikkuvaltioiden joukkoon. Kieltämättä teräksen ja alumiinin sikäläiset tuontitullit aiheuttaisivat arvaamattomia seurauksia. Nykyaikana valtiot ovat kuitenkin siksi paljon kytköksissä toisiinsa, ettei sinänsä liene syytä aivan seinille hypätä. Muistuupa mieleeni muuten tapaus, jossa Euvostoliittokin kimpaantui kiinalaisille näiden tuottaessa liian halpoja aurinkokennoja [Maailma täyttyy kiinalaisista aurinkopaneeleista, tässä syy]. Näiden sitten suostuessa hiukan nostamaan hintojaan kiirehtivät eurooppalaiset oitis nostamaan omiaan, joten epäsuotuisa markkinaero pysyi samana. Merkillistä peliä tuo talous näin maallikon silmin.

Kolmantena pelonaiheena ovat sitten aluekiistat Etelä-Kiinan merellä. Kiinan kasvava sotilasmahti on jo vuosia ollut tosiasia. Vaikka muutos on vasta nyt tullut näkyväksi, mieleen tulee pohtia, onko itäinen suurvalta oikeastaan ottamassa sitä vaikutusvaltaa, joka sille maailman väkirikkaimpana valtiona kuuluu. Kenties olemme viimein pääsemästä yksinapaisen maailman kirouksesta takaisin vastavoimien kauhuntasapainoon, missä yksi mahti ei voi esiintyä enää maailmanpoliisina ja omien ajattelutapojensa väkivaltaisenakin istuttajana seuduille, jonne ne eivät kuulu.

Entäpä sitten neljänneksi uhaksi nostettu maailmantalouden kiihtyvä kasvu. Jopa Ylenanto myöntää tässä yhteydessä ristiriidan kasvavien markkinoiden hyötyjen ja haittojen suhteen. Turhan rivakka kasvu nostaisi inflaatiota ja kuristaisi taloutta. Toisaalta mieleen nousee väkisinkin koko maapallon kantokyky, jätevuoret jne. Tietyillä aloilla jonkinlainen nollasummapeli olisikin ihmiskunnan kannalta järkevintä.

Suuri osa meistä elää jo itse asiassa tietynlaisessa rinnakkaistodellisuudessa, johon seuraava esitelty uhka liittyy. Erilaiset sähköiset tietojärjestelmät vaikuttavat elävän omaa elämäänsä ja luovan ikiomia lainalaisuuksiaan. Siinä maailmassa on omat parasiittinsa ja viruksensa. Tuon bittivirran katkeaminen tai vuotaminen harhateille on todellinen riski. Sen hallinta on kuin uskonto, johon joko uskotaan tai sitten ei. Yhä useammin arkielämässämme toistuvat pankkien palvelukatkot ovat selkeä mittari todella isosta ongelmasta. Tämä on uhkista ehkä kaikkein selkein.

Kuudentena painajaisena Ylenanto listaa Kiinan talouden kääntymisen hallitsemattomaan, pitkään taantumaan. Samalla kun Kiina siis nähdään itse uhkana sen kompurointi synnyttäisi siis oman kriisinsä. Yhteiskuntien toiminnan perustaminen pelkkään kasvuun näyttäytyy tässä ristiriidassa kolkoimmillaan. Jossakin täytyy olla se raja, milloin kunkin valtion oman itsenäisyyden ja suvereniteetin varjelemisen täytyisi rajoittaa yltiöpäistä globalismia. Kaikkea tuotantoa ei sovi luovuttaa ulkopuolisille.

Korean nimimaan konfliktin ryöstäytyminen irti on toki selkeä riski. Toisaalta siinä johtajat nojailevat ydinasenappeihin. Ei kai ole epäilystäkään siitä, että laajamittainen tuho levittäytyisi laajalle ja muuttaisi henkiinjääneiden elämän peruuttamattomasti.

Lähi-Idässä sotiminen ja kaikenlainen tukkanuottasilla oleminen vaikuttaa kuuluvan jo iskostuneena kulttuuriin. Todennäköisesti ainoastaan väestön maallistuminen erilaisten kiihkouskonnollisten tahojen talutusnuorasta saattaisi olla jonkinlainen ratkaisu kiistoihin. On älyllistä epärehellisyyttä olettaa ristiriitojen ratkeavan ainoastaan juutalaisten ja muslimien akselilla, koska oman lisänsä sekamelskaan tuo myös muslimien oma keskinäinen sota shiiojen ja sunnien välillä. Öljykuljetukset ovat yhä talouden verisuonia, joten täysimittainen sota kautta Lähi-Idän olisi erittäin vakava isku.

Öljyyn liittyy myös listan seuraava uhka. Negatiivinen hintakehitys olisi luonnollisesti vaaraksi tuottajille. Epävakaus tuotantoalueilla todennäköisesti kasvaisi. Toisaalta maailma on jo vuosikymmeniä kamppaillut vaihtoehtoisten energianlähteiden hyödyntämiseksi. Öljyn hinnan laskeminen saattaisi olla melkoinen taka-askel myös vaihtoehtoenergian hyödyntämiselle. Joka tapauksessa Yle asiantuntija listaa tämän uhan luettelon pienimmäksi suomalaisten kannalta.

Edellä luetellut riskit ovat olleet jo vuosikausia keskuudessamme. Onhan niistä toki asiallista silloin tällöin muistuttaa, ettei elämä vaikuta liian turvatulta. Luettelon viimeinen uhka saattaa olla koko julkaistun paimenkirjeen tarkoitus. Euvostojärjestelmä nimittäin pohjaa poliittiseen valuuttaan ja sen varjolla kyhättyyn taloudellisten vastuiden rakennelmaan, joka ohittaa sulavasti vasallivaltioiden poliittisen ja taloudellisen itsemääräämisoikeuden rippeet. Viimeiset pari kolme vuotta on eletty maahanmarssijoiden invaasion hallitessa Euroopan tajuntaa. Siinä sivussa eurokriisi on lillunut omassa liemessään. Ylenanto viittaa raporttiin, jonka mukaan Kreikka jossain vaiheessa todennäköisesti joutuu tai pääsee jättämään euroalueen. Jonossa saattaa olla jo seuraavana Italia.

Pankkiirit tahtovat esittää euron luonnonlakina. Sekin on silti vain sopimus. Samoin Britannian euvostojäsenyys on ollut vain sopimus. Toki hävinnyt osapuoli on pyrkinyt tekemään brittien eron mahdollisimman hankalaksi ja lähelle maailmanloppua. Niin myös poliittisen valuutan järjestelmän mahdollisesti hajotessa taloudellisten tappioiden Mustapekka pyritään ojentamaan mahdollisimman heikoille ja syyttömille tahoille eli euvostokansalaisille, jotka alun perin eivät ole peliä edes aloittaneet. Tähän meitä valmistellaan ja tällä meitä pelotellaan, jotta leikki jatkuisi mahdollisimman katkeraan loppuun.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti