keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Massasukupuutto


Siitä kerrotaan meille tasaisin väliajoin. Meille levitetään sille lukuja, joita tavallinen ihminen omassa elinpiirissään ei käsitä. Oppineet ihmiset koettavat herätellä meidät syyllisyyden kautta ja ajavat meidät henkiseen takalukkoon samaan aikaan kun yhteiskunta, poliitikot etunenässä tuntuu ponnistelevan vain keksiäkseen alati uusia keinoja lypsää varallisuutta etuoikeutettujen käsiin. Meille kaupataan tuon syyllisyyden kautta yhä uusia aneita ja väitetään esimerkiksi maapallomme laskennallisen keskilämpötilan nousun rajoittamisen kahteen (2) asteeseen riittävän pelastamaan tuholta – paitsi ettei senkään nykyään katsota riittävän. Pelastamaan massasukupuutolta.





Täällä kaukana pohjoisessa monet taatusti pohtivat, kuinka muutaman miljoonan ihmisen ponnistelulla voisi vaikuttaa koko maapallon tilanteeseen. Itsekin olen monasti tuskitellut mielessäni tehtävän mahdottomuutta. Erilaiset haittamaksut ovat toki polun alkupää, mutta ne luovat negatiivista värinää koko asian ylle. Samalla välittyy harhakäsitys, että kaikista pulmista selvittäisiin rahalla. Kuitenkaan ratkaisu ei voi löytyä mammonan kautta. Itse asiassa virhekytkentä on meidän päässämme.

Aivan aluksi tulisi myöntää, että tietty lajiston poistuma on aivan luonnollista kiertokulkua. Suuressa mittakaavassa ihminen ei ole jumala, joka voisi määrätä auringonpilkuista tai kosmoksen järjestyksestä. Toisaalta on paljon muuta, mihin voimme vaikuttaa pyrkimättä haaskaamaan voimavarojamme jokaisen yksityiskohdan seisauttamiseen. Tuhon siemen elää sielussamme. Paradoksimme neulanpää on niin sanotussa suvaitsevaisuudessamme: hyveellisyyden kokemuksestamme kumpuava toleranssi eri elämänkatsomuksia kohtaan ajaa meidät umpikujaan.

Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaarallisen hankala perusasia. Vaikka varhaisina aikoina monet luonnonkansat elivät sellaisen käsityksen vallassa, ettei luontoa voi omistaa eikä maata eliöineen hallita, hahmotamme nykyään olemassaolomme juuri rajojen ja niiden sisällä elävien kansojen kautta. Tämä onkin välttämättömyys, koska meitä on niin tavattoman paljon liikaa. Meidän koko olemassaolomme kerrotaan perustuvan jatkuvaan kasvuun: on tuotettava lisää ja tehokkaammin. Tekninen kehitys tavoittelee yhä nopeampaa ja pikaisempaa tuotantoa siitäkin huolimatta, että lähimmäisiämme alkaa olla jo syntymästä kuolemaan tarpeettomina. Samalla useimmat vakiintuneista uskonnoista pohjaavat yhä hallitsemattoman lisääntymisen ajatukseen: ”lisääntykää ja täyttäkää maa”. Olisi jo aika luopua uskomuksesta, että meidän tulisi itsepäisesti levittäytyä, lisääntyä ja pysytellä oloissa, joissa ei riitä elämisen edellytyksiä.

Joukossamme on toki ateistejakin ja niitä, jotka keskittyvät väittämään, ettei mitään uskontoa tarvita. Siinä puolestaan soditaan ihmisluontoa vastaan. Ihminen tarvitsee jonkinlaisen uskomusjärjestelmän. Jos tahdomme selviytyä tulevista katastrofeista, tarvitsisimmekin aivan uudenlaisen uskonnon eikä repullista vanhoja esiteollisen aikaan pohjaavia oppeja tai teollistumisen tuomia jatkuvaan kasvuun pohjaavia väittämiä. Tuhansien ja tuhansien sivujen uskomuskirjojen sijasta täytyisi alkaa käyttää omaa päätämme, sillä älyä lajillamme todella olisi käytettävissä. Toteamus vaikuttaa toki merkillisellä tavalla puistattavalta kirjoittaessani tätä pohdintaani päivänä, jolloin maailmalle on juuri kiirinyt tieto aikamme kenties älykkäimmän ihmisen Stephen Hawkingin kuolemasta.

Johdonmukaisuus ei kuulu lajimme vahvoihin piirteisiin. Se kenties onkin ihmisyyden perusolemus. Osa meistä julistaa ylevyyttään tai niin kutsuttua vastuuntuntoaan muokkaamalla esimerkiksi ruokavaliotaan jatkamalla silti luonnonvarojen haaskaamista säännöllisillä kaukomatkoilla maailman ääriin. Tämä siitäkin huolimatta, että nykytekniikka mahdollistaa jo virtuaaliset elämykset. Toiset kokevat säädetyksi, että meidän tulisi sietää mitä pöhköimpiä oppijärjestelmiä, koska jotkut meistä ovat ne vuosisatoja sitten kehittäneet. Mediamme syytää yhä uusia keksintöjä ja eteemme kannetaan yhä eksoottisempia tuotteita. Tiedemiehemme kehittävät yhä uusia tuotantotapoja. Poliitikkomme kuolaavat tekoälyn ja robotiikan edessä välittämättä siitä, kuinka kouluttamattomat ja vähempilahjaiset ihmismassat elätettäisiin ellei uuden tekniikan tuotoksia jaeta entistä tasapuolisemmin. Jotkut uskovat ihmisen ehtivän pelastautumaan jonnekin avaruuteen ennen lopullista tuhoa. Toiset varoittavat meidän itse kuuluvan tulevan suuren massasukupuuton ensimmäisiä uhreihin. Epäilemättä niin tulee käymäänkin ellei väestönkasvua eikä saastumista saada kuriin. Epäilen, ettei suurimmasta osasta uskontojärjestelmiämme ole moisen muutoksen aikaansaamiseen.

Ehkä maailmanloppu on ohjelmoitu meihin tapahtuvaksi kaikista ponnisteluistamme huolimatta. Joka tapauksessa lääkettä ei löydy syyllistämisen tai pelottelun kautta. Uudeksi uskonnoksi tulisi saada monien ikivanhojen uskomusten sijasta kohtuuden noudattaminen ja vain sen tuottaminen, josta ollaan valmiita huolehtimaan alusta loppuun. Se tarkoittaa myös ihmisiä itseäänkin, oikeata syntyvyydensäännöstelyä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti