sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Maleskeluyhteiskunta – taivas muukalaisille ja helvetti kansalaisille?


Vuosi 2017 on päättymässä. Tasavuodet ovat antaneet meille tekosyyn pörhistellä ja kiitellä menneiden polvien työtä. Aivan oikeutetusti tuleva vuosi onkin sitten yhteiskunnallisen katastrofin merkkivuosi, jolloin pitäisi seisahtua tutkimaan kalmanhuuruisen sisällissota/vapaussota -ajan syitä ja seurauksia. Onko mitään opittu?


Vuodenvaihde on myös käsillä määräyksin, jotka piiskaavat työtä vaille jääneitä kansalaisia. Kuvaavaa on, että valtiovalta on itse asettanut sangen jäykät raamit aktiivisuudeksi kutsumalleen toiminnalle. Toistaiseksi prosenttimäärät vaikuttavat ulkopuolisista kenties vaatimattomilta, mutta kuka tietää paljonko nipistetään tulevaisuudessa?  Sanktiota estäviä toimenpiteitä ei kuulemma sovi yhdistellä aikana, jolloin vallasväki lurittaa liturgiaa paikallisesta sopimisesta ynnä muusta yksilöllisestä toiminnasta. Sen sijaan, että valtiovallan tavoitteet täyttävä muurahainen palkittaisiin jokunen ropo runsaammalla ansiolla tarjolla onkin vain ruoskaniskun välttäminen. Hiukankin maailmanmenoa seurannut osaa epäillä puheita, joiden mukaan pätkätyöllistyminen saattaisi tuoda jatkossa runsaammat ansiot. Raaka totuushan on se, että kadulla on jonossa uusia tulijoita samalla huokealla hinnalla. Ainoa työnantajan kannalta epämieluisa piirre on toki uusien tulokkaiden jatkuva kouluttaminen. Sitä ei ilmeisesti kuitenkaan niissä piireissä koeta liian rasittavana, koska kokoomuksen kumppaneineen on annettu tällainen järjestelmä rakentaa. Näin siitäkin huolimatta, että pidempiaikaisten, koulutettujen työntekijöiden kautta tuottavuus olisi oletettavasti parempi. Mikäli ongelma on pahempi julkisella puolella, mielipuolisuus korostuu yhä enemmän aikana, jolloin verovaroin toimivat laitokset ovat suurennuslasin alla.

Esimerkkejä some-keskustelusta, jota aktiivimalli on kirvoittanut. Olisi mielenkiintoista, joskaan ei yllättävää,
seurata reaktioita, jos työttömien tilalle teksteihin vaihdettaisiin paperittomat ynnä pakolaisstatusta hakevat.
Matubisneksessä liikkuvat miljardit ovat kuitenkin aivan toisessa luokassa kuin omien heikkojemme saamat muruset.
Samoin voisi kokeilla, minkä reaktion saisi aikaan arvailemalla hyötyä, joka tulisi yhdenkin täällä makailevan
alkaessa rakentaa omaa maataan tai avun mennessä VOK-keskusten sijaan leireille Lähi-Itään.

Piiskaa on siis tarjolla. Myös somessa taitetaan peistä työttömän ns. kohtuullisista tai kohtuuttomista tuista. Vielä toistaiseksi kansalaisilla on käytössä niin kutsuttu kansalaisaloite eli nimenkeruu kohtuuttomiksi koettujen lakien ja aloitteiden käsittelemiseksi uudestaan lainsäätäjien keskuudessa. Työttömiin kohdistuvan uusimman raippalain nostattama vastarinta on ylittänyt kuitenkin sellaisen rajan, että aloitteen ajajien henkilöön on lähdetty puuttumaan. Tämä on merkittävää, sillä pitäisi kuitenkin ymmärtää heidän asiansa koskettelevan pääsääntöisesti niitä, joiden olot ovat jo ennestään paljon tukalammat. Pahimmassa tilanteessa olevilla nimittäin ei riitä voimia räpistellä valtiovaltaa vastaan. Heistä monet todennäköisesti joko lähtevät täältä omankäden kautta tai nääntyvät muuten. Sitä taustaa vasten julkisuuteen nostettujen henkilöiden olosuhteilla ei yleisessä kuvassa pitäisi olla merkitystä.

Aivan toisenlainen katsantokanta avautuu eliitin suhtautumisessa niihin, joilla on varaa ja mahdollisuus seikkailla Euroopan halki maahamme ja ilmoittautua identiteetittömiksi hädänalaisiksi käyttäen härskisti hyväksi niiden kiistatonta hätää, jotka jäävät kärsimään maapallomme kriisipesäkkeisiin. Todelliset avuntarvitsijathan eivät kykene matkailemaan kuukausimääriä turvallisten maiden lävitse valitakseen elättäjikseen ne, joilla on parhaat etuudet tarjottavina. Kahtiajako elämässään synnyinmaassaan sentään jotain maansa eteen työelämässä tehneiden, ulos saneerattujen kansalaisten ja maahanmarssineiden muukalaisten välillä on kiihtyvästi syvenevä kuilu, jolla ei voi olla tulevaisuudessa muuta seurausta kuin vakava kriisi. Toisten notkuminen sallitaan vielä kutsuen lisää paikalle ja toisia kiusataan siitä, etteivät he ole osanneet kuolla robotin tai automaatin korvatessa työtehtävänsä.

Vaikka virallinen propaganda ei sitä salli, kansa alkaa olla sangen tietoinen niistä useammista rattaista,
joilla valtiovalta ajaa nipistäessään säännöllisesti heikoimpien suomalaisten toimeentulosta pitäen samaan
aikaan piikkiä toisaalla auki. Siksi itsepintaisesti esimerkkejä putkahtelee pinnalle, etteivät ne voi olla
tuulesta temmattuja tai edes harvinaisia.


Kuluneen vuoden aikana on avoimeen keskusteluun tullut #ohituskaista -termi. On myös puhuttu työhönotossa niin sanotusta ”positiivisesta” syrjinnästä. Ruohonjuuritasolla kaduilla ja toreilla kansa on jo kauan tiennyt käytännöstä, jolla muukalaiset otetaan vastaan aivan toisentasoisilla tuilla kuin varattomiksi joutuneet omat kansalaiset. Toki viranomaiset ovat koettaneet kiistää käytännön, mutta kansalla on silmät päässään. Tässä yhteydessä tullaan myös yhteiskuntamme mätäpaiseen ytimeen. VOK-bisnes on täyttänyt jopa nuhruisimmatkin motellit. Tulijoita varten varustettaviin asuntoihin kelpaa vain paras, koska selvällä rahalla voi ostaa suoraan tehtaan linjalta. Hankintojen arvostelijat voidaan liiskata rasisteiksi. Pienessä mökissään tai rapistuvassa kerrostalokotelossaan kyhjöttävä kansalainen sen sijaan ei saa vahingossakaan mitään ilman tarkkaa tarveharkintaa.

Teollistuminen pelasti meidät aikanaan todella mittavalta katastrofilta maatalouden luonteen muuttuessa pois työvoimavaltaisesta, sangen tuottamattomasta toiminnasta samaan aikaan kun väestönkasvu lisäsi työpaikkojen tarvetta. Tuolloinkaan ei säästytty aatteiden ja talouden sekamelskassa seurannaisvaikutuksilta, joista meidän kannaltamme parhaaksi esimerkiksi kelpaa juuri vuosi 1918. Olemme jo vuosikausia eläneet valtavaa työpaikkojen tuhoutumisen aikakautta samaan aikaan kun vaatimattomammin älynlahjoin tai luonteenpiirtein varustettujen yksilöiden työtilaisuudet on korvattu robotein. Niin kerettiläiseltä kuin se tuntuukin meidän tulisi myöntää, että tietty osa populaatiosta ei koskaan tule täyttämään niitä utopistisia vaatimuksia, joita tulevaisuuden yhteiskunta tekijöiltään vaatii. Eurooppa on avannut ovensa juuri hetkellä, jolloin tämä ongelma on ratkaisematta edes omilta kansalaisilta.

Päättäjämme ovat kutsuneet jälkeläisemme helvettiin, ellei nykyistä utopiahumanismin ja pankkiirien maailmanvaltiohuumaa seisauteta. Jos elämmekin maleskeluyhteiskunnassa, on väärin syyttää niitä, jotka notkumaan on ajettu tai joita moiseen on jopa kutsuttu. Saatan toki ymmärtää niin kutsutun aktivointimallin tavoitteet, mutta sen toteutus ja henki kuvastavat syvää halveksuntaa yhtä suurta väestöryhmää kohtaan, työttömiä ja tarpeettomiksi ajettuja suomalaisia. Tämä kaikki samaan aikaan kun eliitti tahtoo lukuisilla kielillä julistaa, kuinka maahamme saapuneet ja täällä laittomasti oleskelevat ketkä lie saavat asunnon, ruoan ja terveydenhuollon. Syvän epäoikeudenmukaisuuden ja vihan siemenet on kylvetty aikana, jolloin muukalaisten asettaminen etusijalle on suojattu rasismisyytösten pelon voimalla. Totisesti olemme lähestymässä vuotta -18.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti