sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tuleeko Vekkarikapina?


Vaikeudet osoittavat jälleen Euvosto-Suomen ”itsenäisyyden” suuren harhan


Edes aikamme Suomessa ei ole meille omaa. Jo vuosikausia on pohdittu, mitä mieltä kellonviisareiden vääntelyllä oikeastaan on. Monelle ihmiselle aiheuttaa ikäviä tuntemuksia vuorokausirytmin keinotekoinen vaihtelu, ja eläimethän kieltäytyvät omaa aikatauluaan muuttamasta. Mikäli Suomen kansalaiset tahtoisivat Suomessa lakkauttaa joutavanpäiväisen vekkarin kanssa puuhastelun, sen luulisi olevan vähintä, mitä itsenäinen kansakunta yhteisellä päätöksellään voi tehdä. Nykyinen käytäntö ei vain ole niin yksinkertainen. Noudattamamme aika päätetään Brysselin pääkonttorilla.


Suurta ironiaa on, että lähes kiihkomielisen brysselhenkisen hallituksemme takuumiehiksi kyhätyn Sinisen ryhmän jonkinlaisena keulakuvana toiminut Sampo Terho on lähtenyt omalle ristiretkelle kesäajasta luopumisen puolesta. Samalla hän on tullut astuneeksi jälleen isäntien varpaille. Toki tämä Vekkarikapina on sangen turvallinen tapa yrittää häivyttää vaikutelmaa seisomisesta Junckerin ja kumppanien talutushihnassa. Suuri osa kansasta luonnollisesti kokee viisarien vääntelemisen typeräksi.

Sampo Terho toteaa ykskantaan, ettei siirtelemisestä ole ollut toteennäytettävää hyötyä. Ihmiset ovat oireilleet eikä luonto todellakaan kunnioita ihmisten oikkuja tässäkään asiassa. On uutioitu muun muassa masennuksen, sydän- ja verisuonitautien ynnä aivoinfarktien yhteydestä kesä- ja talviajan vaihtelemiseen, univaikeuksista puhumattakaan. Tietenkin yksilölliset erot ovat suuria tässäkin asiassa, ja oireettomien on helppoa pitää käytäntöä yhdentekevänä.

Suurin mielettömyys asiassa on ollut Euvostoliiton vasallivaltioiden alistuminen tässäkin asiassa direktiivihallinnon ikeeseen. Siinä missä tietyillä muilla tahoilla on ollut riittävästi kanttia ja selkärankaa vastustaa mielipuolisia euvostopäätöksiä paljon rankemmissa yhteyksissä meillä politrukit jaksavat kyyristyä Brysselin selän taakse ja vaatia ”yksimielisyyttä”. Sampo Terhon mukaan Suomi voisi kenties jopa rikkoa tässä asiassa pääkonttorin ukaaseja, sillä hän on luonnehtinut asiaa:

Enpä usko, että kukaan tohtii meitä viedä siitä mihinkään sääntö- tai oikeusmenettelyihin tarpeettoman ylisääntelyn korjaamisesta. (...) En näe sitä päivää tulevan, että Euroopassa meidän jäsenmaiden kanssakansalaiset nousevat barrikadeille sen takia, että Suomi luopui kesäaikaan siirtymisestä.

Luonnollisesti toverit hallituksessa ovat Orpo etunenässä kiiruhtaneet ilmoittamaan, ettemme me sentään voi ilman Brysselin siunausta viisareitamme kääntää. Tässäpä olisi sopiva yksityiskohta satavuotiaaksi kutsutun ”itsenäisen” Suomen juhlapuheisiin. Luonnollisesti suomalaismepit ovat tarttuneet tilaisuuteen räksyttääkseen niskoiltaan liian säyseän sylikoiran imagoa. Vekkarikapinan kaltaista tilaisuutta ei kovin usein ilmaannu. Raha- tai maahanmuuttokriisistä viis, kesäaika lienee, kuten jo edellä olen todennut, sopivan harmiton aihe kiukutella pääkonttorille.

Riittääkö mallioppilaalla sisu ottaa vastaan satojen miljoonien eurojen sakot kellokapinastaan? Viime vuosina nähdyn valossa epäillä sopii. Jäävätpä kuitenkin samaan aikaa puljatut lehmänkaupat tämän episodin varjoon. Itsenäisyytemme irvikuvaksi sopii lopuksi lainata Ilta-Sanomien aihetta käsittelevän tekstin kaksi viimeistä virkettä:

Suomalaismepit ehdottivat, että kellojen siirtoa koskevaa direktiiviä muutettaisiin niin, että jäsenmaat voisivat itse valita käytäntönsä. Jatkossa ne maat, jotka haluavat siirtää kelloja, tekisivät sen edelleen samalla hetkellä, suomalaismepit ehdottivat.

Siinä on tunnelma kuin suomalaisedustajien matkalta Pietariin tsaaria tapaamaan – otetaanko vastaan, onko vastassa Aleksanteri vai Nikolai!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti