torstai 26. lokakuuta 2017

Jälleen pravdalainen lähetyskäsky


Tehkää Euroopan kaikki kansat Brysselin [Berliinin] alamaisiksi, laittakaa kaikki maksamaan veroa pankkiireille. Tällainen henki huokuu jälleen eräästä kolumnista, jonka on tällä kertaa julkaissut sen ”paremman” valtamedian edustaja Maikkari. Äyskähdyksen kirjoittaja kauhistelee mantereen aatteellista jakautumista niihin, jotka pyrkivät ajamaan oman valtionsa etua ja Brysselin kaitsemin lampaisiin. Kuten olettaa saattaa, kolumnisti kitisee tavanomaista liturgiaa ”demokratiasta”, ”ihmisoikeuksista” ja euvostoyhteistyöstä.



Mainittu kirjoitus henkii sitä, kuinka olemattomasti on federalistipiireissä opittu kuluneiden vuosien tapahtumista. Urautuneen kaavan mukaan maahanmuuttokriittisyyden ja ulkomaalaisvastaisuuden väliin juntataan yhtäsuuruusmerkki. Jo otsikoinnin huutelu Berliinin perään kuvastelee syvää ihailua Angela Merkeliä kohtaan. Vaikka Merkel on jo vuosia osoittautunut sekä haluttomaksi että kyvyttömäksi hallitsemaan maahanmuuttovirtoja, samainen Maikkarin kirjoittaja anelee ”Eurooppaa” rakentamaan uskottavaa konseptia moisen toteuttamiseksi. Koska euvostouskovaiset ovat omineet koko mantereen nimityksen itselleen, vaatimus sisältää taivaisiin asti kohoavan paradoksin.

Jo ilman maahanmuuttajien hallitsematonta ja käytännössä pidäkkeetöntä maahanmuuttoa, Euvostoliitto oli vaikeuksissa oman poliittisen valuuttansa kanssa. Muun muassa Kreikan valuuttakriisi ja Ukrainalle myönnetyt jättilainat/-lahjoitukset ovat vain sopivasti kadonneet ihmisvyöryn ja ”kotouttamisen” taakse. Hollanti aikanaan vastusti  Euvostoliiton ja Ukrainan assosiaatiosopimusta. Kun kolumnisti kirjoittaa, että ”erityisesti Saksan on viimeinkin ymmärrettävä, että nihilistinen budjettikuri nakertaa liian monien tavallisten eurooppalaisten uskoa euroon ja euroalueeseen. Heidän näkökulmastaan hyvinvointikuilu on kasvanut ylittämättömäksi. Rahaliitolla pitää olla talouskriiseihin muitakin vastauksia kuin säästöt, kuristavat talousuudistukset tai viimeisellä viivalla Euroopan keskuspankin ylihöveli rahapolitiikka”, hän tulee kirjanneensa koko liittovaltion perusongelman. Itsenäisyyden perusajatus on ollut päätäntävallan ja käytännön vastuun saaminen mahdollisemman lähelle ja personoitavaksi. Ylikansallinen ja ultrabyrokraattinen Euvostoliitto on juuri sellainen tarkastajien ja komissaarien kasvoton armeija, jonka mahdollisimman monen luulisi pysyvän etäällä elämänpiiristään.

Äskettäin saimme lukea suomalaisesta karjatilallisesta, joka on uupunut ja luovuttanut byrokratian edessä. Lyhyesti sanottuna hän ei ole nähnyt eläinsuojelullisesti perustelluksi koettaa kiinnittää yhä uudestaan lihakarjansa repaleisiin korviin euvostolainsäädännön vaatimia korvamerkkejä. Näin ollen eläimet ovat päätyneet siirtokieltoon ja lisääntyneet hallitsemattomasti. Jopa viranomaiset ja heidän lakeijansa Ylenanto ovat myöntäneet muun muassa tuon korvamerkkisäännön järjettömyyden, mutta lakia on noudatettava, koska se on säädetty. Toki osa toimista johtuu täkäläisten ääriuskollisten brysselinpalvelijoiden omatomisesta virkainnosta, mutta se tuskin häivyttää direktiivinviilaajien syyllisyyttä ja kohtuuttomuutta. Vieläkö ihmetellään esimerkiksi Saksassa 1930- ja 1940- luvulla olleita julmia lakeja?

Aina löytyy niitä, jotka toimivat epäinhimillisesti ja järjettömästikin, koska sellainen on mahdollista.

Maikkarin kolumnin perusajatuksena oleva syvä euvostousko vuodattuu toteamukseen, ettei Euvostoliitolla ole tulevaisuutta ilman entistä mittavampaa yhteisvastuuta. Miksi pitäisikään? Tämän euvostoaatteen julistaja leväyttää eteemme huolensa  euvostotulevaisuudesta täysin sivuuttaen vasallivaltioiden jo vuosia sitten esimerkiksi euron säilyttämiseksi tekemät sitoumukset ja velkaantumisen niin pankkiirien kuin pakolaisbisneksestä rikastuvien poliitikkojen ja suoranaisen mafiatoiminnan ylläpitämiseksi. Kuluneita vuosia pohtiessa ja synkkää tulevaisuutta tähyillessä yhä useamman pitäisi sen sijaan kysellä, mikä oikeutus ja luonnonlaki lopulta Brysselin/Berliinin imperiumin takana lopulta olisi. Mikäli rauha on turvallisuutta ja harmoniaa, kaikkein suurin euvostomyytti rauhanprojektista on jo selkeästi ajanut karille. Asiaa voisi kysyä vaikka Lontoosta, Pariisista, Nizzasta ja lukemattomista mista paikoista.

Eipä käsittelemästäni euvostoliittolaisesta ideologiaohjauksesta puutu pakollinen hyökkäys Brexitiä tai Donald Trumpia vastaan. Toki se tuodaan julki tässä tapauksessa sangen laimeasti esittämällä ikään kuin sekä brittien euvostoero tai Trumpi-ilmiö ei olisi suoranaista reaktiota globalismia ja euvostoideologiaa vastaan. Nämä valtamediaan kirjoittavat euvostouskovaiset toimittelijat tuntisivat epäilemättä olonsa kotoisaksi jossain Pohjois-Korean kaltaisessa valtiossa, jonka valtakunnanideologia on äärimmäisin keinoin turvattua vailla häiritseviä toisinajattelijoita.

Valtamedia on jälleen esittänyt taisteluhuutonsa ja huutanut Berliiniä avukseen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti