maanantai 16. lokakuuta 2017

Ajatuskriminologinen katsaus VI

Nyt Turkki on ollut tuhma - vaan minkäs teet...


KÄDET YLHÄÄLLÄ!
Soini aikoo viedä myös Suomessa työskennelleen toimittajan tuomitsemisen euvostokäsittelyyn. Kuunteleeko Turkin länsimaisista arvoista piittaamaton johtaja, Adolf Hitleriäkin avoimesti ihannoinut itsevaltias oman liittovaltionsa henkisesti kastroimia politrukkeja? Euvostojohtajat ovat kenties lahjakkaita metsästämään levottomia sanoja turhautuneina laukoneita mummoja, mutta omaa geopoliitista asemaansa häikäilemättömästi hyväkseen käyttävä Turkki ei kavahda moraalisaarnoja. Suuressa maailmassa vallitsee yhä vahvimman ja häikäilemättömimmän laki.

Turkilla on pitkä perinne sisäisestä sotimisesta ja kansanmurhista. Taannoin kirjoitin armenialaisten teurastamisesta, jota Turkki ei ole tunnustanut onpa siellä vallassa ollut kuka tahansa. Tämä lähi-itäläinen valtapolitiikka on yksi piirre, jonka luulisi kavahduttavan eurooppalaisia mantereen sydänalueiden Saksassa turkkilaistuttua jo useamman vuosikymmenen. Sen sijaan esimerkiksi juuri Saksassa muuan poliitikko on aiheuttanut hälyä esittämällä islamilaisten juhlien korostamista. Toistaiseksi esitys ei ole ottanut tulta, mutta muslimiväestön osuuden edelleen kasvaessa koittanee vielä aika, jolloin rukoushetket ja Ramadan rytmittävät arkea Reininlaaksossa. Mikäli Merkel esikuntineen on löytämässä jonkinlaisen lehmänkaupan Erdoganin koplan kanssa, laihaa sopua ei vaaranneta jonkun suomalaisturkkilaisen kaksoiskansalaisen vuoksi. Virallinen liturgia vapauksista, tasa-arvosta ja avoimuudesta alkaa olla pelkkää kaksoisstandardia jo Euvostoliitossakin – mikäli mitään muuta koskaan on ollutkaan.

* * *

Uusi Eurooppa klikkiytyy


Monikulttuuriuskovaiset esittävät usein kysymyksen, että ”mikä eurooppalaisuus sitten on uhattuna”. Sosiaalisesta mediasta on sattunut silmiini selonteko, joka osaltaa kuvastelee Keski-Euroopassa jo tapahtunutta muutosta, joka meillä on vasta käynnistynyt:

 





* * *

Kohti vuotta 2018


Pian on 80 vuotta Anchlussista ja 50 Prahan keväästä. Itsenäisyytensä jo Brysselille luovuttanut Suomi valmistautuu Suomi100 -vuoden krapulaan ja sisällisodan traumojen muistelemisen huopentumaan. Vuosi 2018 lähestyy pelottavasti, ja numerologi voisi olla kauhuissaan. Jälleen äskettäin on käyty yhdessä EU-provinssissa vaalit, jotka ovat saaneet Brysselin politrukit perässähiihtäjineen pelästyksestä nikottelemaan. Aina valppaat opportunistit arpovat kannanottojaan. Millainen kohtalon vuosi meillä euvostoalaisilla oikeastaan onkaan edessämme?

Sosiaalisessa mediassa on jo Itävallan uusimman vaalituloksen seurauksena joku ehtinyt unelmoida euvostomiehityksestä. Kenties loppujen lopuksi onkin hyvä asia, ettei Brysselillä toistaiseksi ole omaa armeijaa. Punavihreät ovat tikahtumassa kiukkuunsa Itävallan liukuessa kohti liittovaltion kapinallisia eli Puolaa, Unkaria, Tshekkiä ja Slovakiaa.

Huonoa pilaa tai ei, tässä kaikuvat demokratianvastaiset kaiut.


Mikä tulee olemaan Itävallan kohtalo, jos se asettuu jälleen vastakkain Saksan pyrkimysten kanssa? Kuin enteellisesti Itävallan liittömisestä Natsi-Saksaan tulee ensi maaliskuussa kuluneeksi 80 vuotta. Mikäli Brysselin politiikan vastustus alkaa konkretisoitua entistä selkeämmin vasallikansojen noustessa vastarintaan, herää pakosti kysymys, mitä pakotettu liittovaltio aikoo tehdä.


Anschluss. Saksalaisia sotilaita Salzburgissa maaliskuussa 1938. Minkähänlaisia rankaisutoimia Bryssel ja
Berliini suunnittelevat tällä kertaa, mikäli Itävalta jatkaa niskurointia Euvostoliiton kansojen tuhon
vastustamista?
Kuva Wikimedia Commons



Myös legendaarisesta Prahan keväästä tulee siis pian kuluneeksi tasavuosia. Se alkoi 5. tammikuuta 1968 ja päättyi tunnetuin seurauksin 21. elokuuta 1968. Tuolloin myös tietyn "kansojen kodin" ja "edistyksellisen" liittovaltion vasalli koetti löytää omaa tulkintaansa vallitsevasta valtiodogmista.


Hekin uskoivat olevansa liittoutuneita ja turvaavansa kansainvälistä kehitystä...


Tavan takaa eurooppalaiset kansat joutuvat jonkin imperiumin vasaran ja alasimen väliin. Tällöin on joko luiskahdettava pois tai muserruttava. Turha odottaa, että emämaa tulkitsisi pyrkimykset millään lailla laillisiksi. Yhtä toivotonta on olettaa hallitsevan eliitin pysähtyvän pohtimaan, onko omassa toiminnassa jotain syytä ennen kelvanneiden valtiosopimusten ja kansankokonaisuuksien hajoamiseen. Uutisoidessaan esimerkiksi juuri nyt ajankohtaisesta Katalonian tilanteesta vallan sylikoira eli lehdistö on pyrkinyt lähinnä pohtimaan, missä muualla saattaisi esiintyä vastaavaa liikehdintää kuvaten katalaanien toimia venkoiluksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti