lauantai 9. syyskuuta 2017

Kansa hajoamassa


Suvakkien etnofestarit murentavat valtiorakennetta


Yhteiskuntamme kipuilee ansaitusti yhä etenkin Turun puukkoiskun vuoksi. Jatkoksi ovat tulleet taannoiset tapahtumat Jyväskylän vastaanottokeskuksessa. Perussuomalaisten Laura Huhtasaari pyöritti sanaista keppiään muurahaispesässä todetessaan puolueensa tuomitsevan terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan. Poliittisessa keskustelussa on ollut myös suoranainen laillisuutta halveksiva suhtautuminen asiattomasti maassa oleskelevia kohtaan, johon on nyt myös puututtu jopa päätoimittelijatasolla.


Muutos hyvin homogeenisesta kansakunnasta individuaalien edestakaisin töytäileväksi mulle-kaikki-nyt -yhteiskunnaksi on ollut niin pikainen, että sen täytyy olla keinotekoista ja suurella rahalla ulkopuolelta johdettua. Kansalaiset ovat olleet lapsia, jotka ovat innostuneet uusista leluista ja ulkomaailman ihmeistä unohtaen resurssien rajallisuuden. Vuosikymmenien ylikansallinen viihdeteollisuus on muovannut käsityksiä ulkomaailmasta ja saanut monet olettamaan kaikkien muukalaisten pyrkivän samankaltaiseen kulttuuriin tai omaavan liki samanlaisen ihmiskäsityksen.

Turun puukkohippojen olisi pitänyt lopullisesti herättää huomaamaan, kuinka mieletöntä on laskea tuntemattomat kotisohvalle ja vasta siellä alkaa arvailla näiden todellista olemusta. Huhtasaaren ilmaisema huoli on pahempaa kuin jonkun käsittämätöntä kieltä solkkaavan nuorisojoukon kohtaaminen kotikadulla, mikä sekin saattaa johtaa ikäviin fyysisiin kokemuksiin. Hän on saanut lammasmaiset politrukkimme kilvan kiillottamaan tekopyhyytensä kilpeä toteamalla tilanteen mielettömyyden virkavallan pyrkiessä kahlitsemaan kansalaisten suuttumusta ilman näkyviä toimia yhä kasvavan, kielimuurinsa suojassa vellovan ihmisjoukon aattellisesta valvonnasta. Pelkkä ajatus tulokkaiden kielteisistä asenteista on riittänyt saattaamaan paremminajattelijat moraaliseen itkupotkuun. Aktiivisesti on unohdettu muslimisaarnaajan puheet aatteensa lipun nostamisesta eduskuntatalon salkoon.

Sen sijaan on jopa viritelty kaikenlaisia ohituskaistoja, jotka oikeutetusti herättävät kansalaisissa raivoa ja surua yhteiskunnallisesta kehityksestä. Oikeudenmukaisuus on euvostoliittolaisen aatteen rinnalla kevyttä ja pyyhittävissä hymyssä suin pois.

Yksi suvaitsevaistoksi kutsutun ihmisjoukon itsepäisimmistä uskomuksista on kieltää islamin poliittinen ulottuvuus. Monikulttuurisuuden nimeen vannovien olisi hyvä tutustua Libanonin historiaan. Itse muistan kahdeksankymmentäluvun uutiset Beirutin tykistökeskityksistä, jotka kestivät päiviä ellei viikkoja. Meille on nostettu tavan takaa esille esimerkiksi ristiretkiaikojen väkivaltaisuuksia jättäen huomiotta muslimimaailman olevan lähes kokonaan valloitusten tulosta. Asiasta olen kirjoittanut muun muassa vuosi sitten [Kun kristittyjen kodit palavat] ja muslimivalloituksen seurauksista muun muassa Egyptissä. Tasapuolisuus historianlukemisessa ei kuulu euvostoliittolaisen, kansakuntia tuhoavan poliittisen agendan ominaisuuksiin.

Edellä mainittuja tapahtumia pohtiessa esimerkiksi kirkon toiminta on herättänyt ihmetystä. Kansakunnan rakentamisen aikoina se korosti esivallan kunnioitusta ja lakien noudattamista. Nyttemmin se leikkii jotain moraalimarttyyriä kyseenalaistaessaan viranomaisten ammattitaidon ja  ymmärtäessään tahallisesti aivan väärin esimerkiksi karkotuksiin viime aikoina liittyneet puheet suhtautumisesta laittomasti maassa oleskelevien, kenties lukuisilla identiteeteillä korttia pelaavien kätkijöihin. Lähi-Idän kirkkoiskujen ja kristittyjen vainojen selkeä tuomitseminen puuttuu yhä kirkoltamme.

Väestönvaihtoon täytyy myös liittyä tiettyjen piirien viime aikojen vollotukset laskevasta syntyväisyydestä . Vaikka yhä selvemmin on tuotu esille epävarman tulevaisuuden ja muuttuvan työelämän vaikutus yhdistyneenä entistä minä-keskeisemmäksi muuttuneeseen ihmiskäsitykseemme, jotkut tahot rummuttavat epäkohtana sitä, että väestö aivan luonnollisesti pyrkii sopeutumaan tilanteeseen, jossa yhteiskunta autiomaation ja tietotekniikan kautta tarvitsee yhä pienempää populaatiota. On suorastaan yhteikunnallinen itsemurha tuottaa paikalle ihmisiä, joille pidäkkeetön lisääntyminen on sekä keino lunastaa oleskelulupa että osa nykyaikaan sopeutumatonta ihmiskäsitystä. Tämä ei sovi aikakauteen, jolloin koko työn käsite ja yhteiskunnan rahoittaminen olisi määritettävä uudelleen.

Brysseliläinen Euvostoliitto on valtarakenteena vielä sangen nuori, mutta se on jo ehtinyt kasvattaa sukupolven, joka on omaksunut rajojen ylitse vellovan egoistisen harhailun ihmisoikeudekseen, jota se ei suinkaan ole. Yksittäiset yksilöt eivät kuitenkaan kykene tosipaikan tullessa puolustamaan elämänarvojaan yhtenäisen kansan tavoin, ja juuri kansat tahdotaan nykypäivänä aatteellisina kokonaisuuksina tuhota. Kansalaisyhteiskunta on hajoamassa pankkiiripiirien tahtoessa lanata ihmiset persoonattomiksi kuluttajamassoiksi. Miehet ja naiset harmaissa varjoissa rikastuvat vaikka sitten rukousmattoja myymällä, mutta ovat itselleen varmistaneet pääsyn henkisesti vapaisiin turvapaikkoihin. Euroopalla on edessään Libanonin tie.



1 kommentti:

  1. Mutta kun on se rasismi...
    Tuukka Kuru blogissaan kuvaa sitä parempaa rasismia Etelä-Afrikassa (kannattaa lukea kyseinen blogi!):
    "Maatalouden suurin ongelma perustuu kuitenkin viranomaisten välinpitämättömyyteen. Maassa on murhattu apartheidin jälkeen ainakin 2000 valkoista maanviljelijää ja heidän perheenjäsentään, joka tarkoittaa maanviljelijöiden kokonaismäärään suhteutettuna valtavaa (138 murhaa / 100 000 asukasta kohden) kuolleisuutta. Murhia tekevät niin laittomat talonvaltaajat kuin valkoisia vihaavat nuorisojengit. Tähän mennessä hallitus on pyrkinyt pikemminkin pimittämään todellisia murhatilastoja kuin turvaamaan buuriperheiden henkeä.

    VastaaPoista