maanantai 11. syyskuuta 2017

Epäkorrekti hirmumyrsky


Ellei nyt aivan sosiaalipornoa niin jotain hysteerisen kieroutunutta tuntuu olevan tiedotusvälineiden hirmumyrskyjen seurannassa. Kun luonnonkatastrofien ketju on tavoittanut Amerikan Yhdysvallat, niistä on kaavittu esille mahdollisimman reaaliaikainen tosi-TV -mukaelma. Kun kohdealueelle on kasautunut myös julkisuuden henkilöiden kiinteistöjä, tapahtumia seurataan kuin Kuu-lentoa ikään.

Osa ihmisistä on unohtanut luonnon olleen kautta aikojen sekä suunnattoman voimakas että brutaali ympäristömme muovaaja. Jumalkompleksinsa ajamana ihminen on niin padonnut jokia kuin jopa kääntänyt niiden virtaussuuntia. Aral-järven surullinen tarina lienee tuttu, mutta myös toinen suuri järvi Baikal on kokenut muutoksia. Jätevuoret ovat kyllästämässä meriä. Sähkömagneettiset pulssit ovat oikea uhka teknisille leikkikaluillemme. Ahneutemme ja kyltymätön lisääntymisemme rasittaa luonnonvaroja vuodesta toiseen. Vaikka paisuvat ihmismassat levittäytyvät suistoalueille tai maanjäristysherkimmille seuduille, jaksetaan yhä kauhistella tuhoja. Epävakaa ja alati muovautuva kamara on planeettamme oikeata olemusta.

Tässä yhteydessä en aio lähteä painiskelemaan loppumattoman ilmastonmuutosteeman ja siihen liittyvien kiistakysymysten kanssa sen enempää kuin että maapallo on niin jäätynyt kuin hikoillutkin jo vuosimiljardeja meitä ennenkin, ilmeisesti sama meno jatkuu jälkeemmekin elleivät sitten ydinpommit tai jokin jättiasteroidi räjäytä koko planeettaamme. Insinöörimme kehittävät laboatorioissaan yhä herkempiä laitteita ja tietojärjestelmiä, jotka toimiakseen täydellisesti tarvitsisivat liki kliiniset olosuhteet. Sellaiset eivät ole maailmassamme koskaan vallinneet. Itse asiassa niin järkyttävältä kuin ajatus sinänsä tuntuukin ihmiskunnalle olisi tehnyt hyvää kokea jonkinlainen sähkömagneettinen takapotku jo pari kolme vuosikymmentä sitten eli siis ennen aikaa, jolloin hyväksi koetut manuaaliset ja analogiset varajärjestelmät käyttötaitoinen ja -valmiuksineen on ajettu käytännössä alas. Se olisi ollut ennen kuin on ollut kannattavampaa tilata tuote netin kautta toiselta puolelta maailmaa kuin antaa naapurimme valmistaa se kotikaupungissa ja toisen naapurimme myydä se kulmakaupassa.

Romahdus tulee olemaan kivuliaampi ja haitallisempi, jos helmitauluihin on tartuttava vasta kansakoululaitoksen läpikäyneiden ja käsin ruutupaperille laskeneiden nuokuttua vähintään palvelutalossa tai kasvettua jo horsmaa mäntykankailla.

Kansallisen myötähäpeämme instituutio Ylenantokin on ottanut pontevasti osaa Amerikan myrskyseurantaan. Etenkin huomiotani on kiinnittänyt Miamiin lähetetyn toimittelijan kuvaus tapahtumista. Itse tarina on otsikoitu valittaen, että ”Hurrikaani Irma oli ihmistä nöyryyttävä luonnonnäytelmä”. Käsittääkseni vaarassa ovat olleet kaikki elolliset, ja nöyryytystä koki lähinnä ihmisen kyhäämä infrastruktuuri, ajatus ihmisestä luomakunnan herrana.

Toimittelija aloittaa valittamalla, että paremman puutteessa on syötävä hampurilaisia, koska muutakaan hotellissa ei ole. Väestönsuojissa oli kuulemma tarjolla ainoastaan keksejä ja vettä; kas kummaa siellä oli sentään tarjolla suojaa luonnonvoimia vastaan ja paikalle päässeet olivat sentään hengissä. Olisinkohan ilman selostusta tullut ajatelleeksi, että tuollaisessa kelissä kastuu oitis ja puita kaatuu? Hotellissaan hän joutuu toteamaan:”On vaikea sanoa, mikä todellinen tilanne hotellin ulkopuolella on. Ilta pimenee ja näyttää siltä, että jokiuomat ja järvialtaat, joita on hotellin molemmin puolin, ovat tulvineet yli. Hotellin edessä olevalla kadulla on paljon vettä.

Saman olisi voinut päätellä aivan Suomessa kotisohvalla. Kenties ei kuitenkaan olisi voinut samalla rintaäänellä julistaa luonnonnäytelmän ”nöyryyttävän” ihmistä, ja kertoa sitä vielä verovaroin.

Ilta-Sanomat puolestaan on valistanut meitä muun muassa siitä, että Eino Grön ei ole huolissaan Amerikan kodistaan ja että kansanedustaja Eero Lehti on näin eduskuntakauden alettua jäänyt nalkkiin Floridan lomakotiinsa. Arkadian teatteriin kyllästynyt euvostoalamainen saattaisi jopa ilkeästi ajatella, että itsensäedustaja voisi pysyä siellä jossain muualla, saattaisi jokin poliittinen tihutyö jäädä tekemättä.

Nyt kun syyssateet jälleen uhkaavat kotimaista satoa, ja Itämeri kenties nousee jossain vaiheessa helsinkiläiselle torille on silti myönnettävä toimittelijan olevan oikeassa siinä, ettei pahinkaan myrsky Suomessa yllä lähelle trooppisen rajuilman voimaa. Silti puu sattuu kaatuessaan Suomessakin...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti