maanantai 7. elokuuta 2017

Menkää kotiin!



Kesälomakaudella lehdet ja televisiomainokset pursuavat toinen toistaan houkuttelevampia esittelyjä eri lomakohteista. Vapaaksi sorvinsa äärestä laskettu kesäihminen on sikäli työtöntä naapuriaan paremmassa asemassa, että hän saattaa katsoa liki ihmisoikeudekseen vyöryä laumana rannoille ja kujille, joilla tietää olevan aurinkoa ja lämpöä. Järkytys onkin ollut jonkinmoinen tietojen Espanjassa lomaileviin turisteihin kohdistuneista iskuista alkaessa levitä.

Turistille tarjolla muutakin kuin aurinkoa.
Ajatus turisminvastaisesta toiminnasta vaikuttaa mielettömältä pohdittaessa lomailijoiden tuomia miljardeja. Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, että kukin turistikohde on alun alkaen ollut täynnä aivan tavallisten ihmisten asuinsijoja, kalastaja- tai maanviljelyskyliä, kenties provinssikaupunkeja. Paikallisten pelko asumapaikkojensa muuttumisesta öykkäröivien turistien puuhamaiksi lienee monin paikoin jo toteutunut. Jossain vaiheessa turistit ovat tyytyneet rannoille pystytettyihin hotelleihin. Nyttemmin on kuulemma yleistynyt yksityisasuntojen vuokraaminen internetin välityksellä turisteille. Nuo turisteille vuokratut asunnot ovat toki pois paikallisten asukkaiden käytöstä. Alkuasukkaat joutuvat pakenemaan yhä syrjemmälle.

Sopii kysyä, ketkä lopulta keräävät hyödyn turistimassoista. Meille levottomuuksista kertonut Iltasanomat mainitsee taustalla vaikuttaneen muun muassa Katalonian itsenäisyyttä ajavan Arran -separistijärjestön, jonka muista tavoitteista lehti luettelee muun muassa sosialismin ja feminismin. Koska kyynikko saattaa oivaltaa anarkistijoukkion ponnistavan niin kutsutun ”paremman väkivallan” piiristä turismiyrittäjiä vastaan, poliisin passiivisuus sopii kuvaan. Massaturismin haittavaikutuksista lienee kuitenkin turvallisempaa keskustella ja rähistä kuin etelästä vyöryvästä elintasomatkailusta ilman välitöntä rasismileimaa. Onko massaturismi sitten riistäytynyt käsistä? Ekologisesti ajatellen kestävintä olisi kuitenkin mahdollisimman vähäinen ihmismassojen liikehdintä oli kyseessä sitten isomahainen turisti tai turvapaikankalastelija.

Huolimatta Brysselin euvostopolitrukkien loputtomista mantroista Eurooppaan on jo vuosikausia patoutunut aineksia väkivaltaisia purkauksia varten. Yltiöindividualistinen näkökulmamme ilmeisesti työntää liiankin helposti tieltään tosiasian, että ihailemiemme kirkkojen ynnä muiden monumenttien varjoissa koettaa elää myös ihan tavallisia ihmisiä omaa arkeaan. Toki monet heistä saavat toimeentulonsa suoraan lomailijan kukkarosta, mutta kaikkien laita ei ole niin. Tietynlaista turismia on myös ollut havaittavissa meillä suhtautumisessa brittien Brexitiin silloin kun päällimmäisenä huolenaiheena on ollut, kuinka euvostoalamaiset jatkossa pääsisivät nauttimaan saarivaltakunnan antimista. Vielä jokin vuosikymmen sitten tarkkailija olisi pitänyt luonnollisena ja odotettavana, että Britannia huolehtisi etupäässä ja ensinnä omista alamaisistaan kyselemättä Brysselin armollista mielipidettä.

Espanjan turisminvastainen liikehdintä on oletettavasti vain yksi lukuisista repeämistä Euvostoliiton valheellisessa julkisivussa. Keinotekoinen väestönlisäys, nuorisotyöttömyys, pakotettu liittovaltiokehitys päätösvallan keskittyessä Brysselin kyseenalaisesti valitulle politbyroolle, etniset jännitteet ja asuntopula eivät pysy loputtomiin jossain alahuomautuksina. Sinänsä on traagista, että hyökkäykset kohdistuvat nyt edes jollain tavalla palvelustaan maksavia ihmisiä kohtaan mantereen ollessa täydessä ähkyssä rajoiltaan marssivien kutsumattomien vieraiden paineessa. Tämä pistää miettimään eurooppalaisen kaaosliikehdinnän vaikuttimia...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti