sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Presidenttisirkus


Väyrysen ehdokkuus torjuttu kansanäänestys euvostopolitiikasta


Suomen euvostoprovinssin presidentin valinta on sekoitus lähes monarkistista tarua maanisästä tai nykyisin jopa -äidistä sekä tarkoituksellista harhailua oletettujen ja jäljellejääneiden valta-oikeuksien välillä. Varsinkin poliittiset vastustajat tahtovat naureskella kestoehdokas Väyrysen maanrakoon, mutta hän saattaa olla viimeinen siisti tapa ilmaista vastakkaiset mielipiteensä Euvostoliittoa kohtaan noudatettua alistumispolitiikkaa kohtaan.

Vanha kehäkettu tarjoaa ehkä viimeisen mahdollisuuden
itsenäisyysmielisille ja euvostokriittisille saada äänensä
kuuluville demokraattista tietä.
Samoina päivinä, jolloin pääministerimme on keskittynyt joillain rukouspäivillä höpöttämään ”kristillisyydestä” politiikassa ja nk. väärän todistuksen antamisesta lähimmäisestä, Paavo Väyrynen on ilmoittanut lähtevänsä mukaan presidenttikisaan. Selväsanaisesti hän on julistanut pettyneensä viime hetkillä istuvan presidentin toimintaan siten, ettei enää katso voivansa kannattaa tämän valitsemista uudelleen. Jotain merkittävää sähellystä Sauli Niinistö siis on viime viikkoina ehtinyt tehdä saadakseen Väyryseltä moisen ripityksen. Kauankaan pohtimatta mieleen palautuu näytelmä, jonka Teatteri Sipilä järjesti perussuomalaisten puheenjohtajavaalin jälkeen. Erotuomarin roolin sijasta presidentti Niinistö esitti Kultaranta-keskustelujen yhteydessä poliittisen kannanoton yhden puolueen johtajiston vaalituloksista. Koska esillä ovat olleet vääriksi julistetut tai vähintään harkitsemattomat puheet ja kirjoitukset, niistä langetetut tuomiot on katsottava poliittisiksi. Siksi on mielenkiintoista presidentin puuttuminen niihin moninaisten muiden poliitikkojen holtittomuuksien asemesta. Niinistö valitsi avoimesti puolensa Euvostoliiton ja Suomen kansan välillä. Jokin tuntemus on saanut jopa hänen vastaehdokkaansa arvostelemaan presidentin reaktiota.


Sinänsä uuvatti-näytelmää on jo ehditty varmasti ruotia kilometritolkulla eri medioissa. Tässä yhteydessä on syytä lähinnä huomata, kuinka tehokkaasti ”euvostoeroa väläyttänyt” Sampo Terho on saatu kesytettyä ja tuhoamaan oman poliittisen uransa uskottavuuden. Pölyn yhä leijaillessa hallituksen ympärillä Orpo taisi jo todeta ties monennenko kerran, ettei kansanäänestys eu:sta tai eurosta ole meillä aiheellinen. Samoina päivinä lensi esille ajatus pakolaiskiintiön nostamisesta. Orpon esittämä 300 pakolaista on toki määränä kosmeettinen aikana, jolloin rajan yli saattaa päivässä kenenkään estämättä marssia enemmän väkeä. Hallituksessa on tehty perusteellinen poliittinen puhdistus, ja voi vain kysyä, mitä aatteensa myyneille uuvateille tai sinisille vaihtoehdoille onkaan petoksestaan maksettu.

Epäinhimillistä on etenkin laskea loputon massa ihmisiä Eurooppaan ja vasta jälkikäteen arvioida heidän
mahdollisuuksiaan tulla toimeen tai ylipäänsä turvatarvettaan. Onko vain kulttuurillista eroa vai aitoa
uhkaa huomata tappamisen olevan muukalaisten ratkaisu etsiä jäämistä Eurooppaan? Käsiimme on ilmeisesti
jäämässä yhä enemmän mustiapekkoja, joita kukaan ei huoli. Onko tästäkin rikollista puhua suoraan?

Juuri tuo euvostovastaisuuden karsiminen poliitikkopiireistä on ollut koko hallitusnäytelmän tarkoitus. Ryhtyessään Euvostoliiton laajuisesti laatimaan lakia niin kutsutun vihapuheen ja valeuutisiksi julistetun materiaalin leviämisen estämiseksi, euvostoministerit ovat ilmeisen tietoisesti lähteneet vaaralliselle tielle. Voimattomina tai etenkin tahtomatta konkreettisesti puuttua ihmisten raivoa nostattaneisiin liittovaltion perusongelmiin he ovat ryhtyneet kriminalisoimaan oppositioilmauksia. Yleisessä tiedossa ovat vihapuheen löysät tai olemattomat määritelmät. Valeuutisiksi puolestaan voidaan julistaa tarvittaessa kaikki valtapolitiikkaa arvostelevat esiintulot. Saksassa sosiaalisen median vastainen valtiollinen toiminta on saanut jo aikaan suuria operaatioita. Kauankohan meillä menee vastaaviin? Lainsäädännön ollessa valmiina rikolliseksi voidaan julistaa kaikki euvostoeroa ajava tai euvostopankkiirien pyrkimyksiä arvostelevat toiminta. Kriminalisointi tasaa tietä todella ikäville ja verisille tapahtumille tietyn kriittisen massan ylittyessä. 


Tämä on yhä vaarallisempaa puhetta Keski-Euroopassa ja ilmeisesti pian meilläkin.


Sekä Halla-aho että Paavo Väyrynen toimivat tällä hetkellä Brysselissä. Itsenäisyysharhassa elävät voivat arvostella heitä siitä. Se on kuin aikanaan roomalaisten senaattorien olisi pitänyt harhailla jossain Olbiassa nykyisen Mustanmeren pohjoisrannalla Rooman sijasta. Todellisuudessa provinssiamme hallitaan kaukaa Keski-Euroopasta. Suomessa ei saa pystyttää edes aidanseivästä ellei siihen tule siunausta Brysselistä. Vaikkei suoranaista kieltoa politbyroolta tulisikaan, kotimaiset opportunistimme metsästävät urapisteitä alistaessaan kaiken pääkonttorille. Siksi edes rajoja ei voida sulkea väliaikaisesti kutsumattomilta rajanylittäjiltä. Tämä kaikki korostuu irvokkaasti niin kutsuttuna itsenäisyyden merkkivuonna.

Paavo Väyrynen on ollut kriittinen suhteessaan Euvostoliittoon. Hän on sekä ajanut kansanäänestystä euroerosta että jonkinlaista suoraa eromenettelyä. Jopa poliittiset vastustajat eivät voi kiistää hänen vuosikymmenten kokemustaan kansainvälisestä politiikasta. Nuoren väen keskittyessä päivänpolitiikkaan ja kokemuksen keräämiseen Väyrynen on arkoja pelästyttämätön vaihtoehto presidenttikisassa. Euvostokriittisenä hänen murskavoittonsa tai ainakin selkeä äänivyöry olisi myös selkeä viesti niille, jotka tahtovat paaluttaa Suomen ikuisiksi ajoiksi Brysselin ja Berliinin alamaisuuteen. Itse asiassa tulevat vaalit saattavat olla sananvapauden kannalta viimeinen tilaisuus keskustella avoimesti siirtolaispolitiikan ja rahapolitiikan järkiperäistämisestä. Väyrysen ehdokkuus olisi hänen kaipaamansa kansanäänestys.





1 kommentti:


  1. Uusin tutkimus: tyytymättömyys hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan kasvanut

    Vielä kun suuri yleisö alkaisi ymmärtää, kuinka euvostojäsenyys merkitsee juuri tuota epätervettä politiikkaa. Yle kumppaneineen saa yhä liian vahvasti pumpata omaa propagandaansa, ja kansa alistuu.

    VastaaPoista