sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Halla uhkaa viherpunaista ryytimaata


Perussuomalaiset tekivät eilen sen, mitä valtamedia kynsin ja hampain suu vaahdossa vastusti. Toimittelijat eivät kuitenkaan valinneet puoluejohtoa, vaan sen tekivät kokousedustajat. Eilisehtoo painottui lähinnä uuden puheenjohtajan henkilöön, joka on vuosia herättänyt itkupotkuraivareita poliittisissa ja aatteellisissa vastustajissa. Sisällyksetöntä jargonia suoltavat suomalaiset puoluejohtajat ovat saaneet puheissaan tarkan ja armottoman kilpailijan. Jo valitun ensi kommenteissa paljastui ainakin vuosia tiedetty totuus, ettei suorassa argumentoinnissa Halla-ahoa ensimmäiseksi pussiin puhuta. Silti vasta ensimmäisen linjapuheen jälkeen on aika arvioida ensi vaikutelmaa uudesta puheenjohtajasta.

Todetessaan puoluekokouksen jättäneen selkeän viestin puolueen kehittämisen suunnasta Halla-aho osoitti askelmerkit hidasjärkisimmällekin. Suomesta on ajoittaisia ja hajanaisiksi jääneitä yrityksiä lukuunottamatta puuttunut oikea vaihtoehto Brysselin valtapolitiikalle. Arvostellessaan unionin toimintaa ja tavoitteita hän voi nojata toimintaansa Euroopan parlamentissa, joten kuulija voi uskoa hänen tietävän mitä puhuu. Hieman samanlaista odotusta saattoi aikanaan olla ilmassa ”Missä Eu, siellä ongelma” -Timon arvostellessa kreikkapaketteja ja rakennellessa jytkyjään. Massiivisten pettymysten jälkeen uusi puoluejohto on antanut puolueelle vielä yhden mahdollisuuden. Kokoomuksen. Kepun tai sosialidemokraattien perässähiihtäjillä ei ole tulevaisuutta. Kipeistäkin asioista pitää pystyä puhumaan.

Linjapuhe aloitti tarttumalla oitis kipeimpään kohtaan pienen alamaisen elämässä, eliitin pyrkimykseen ja tavoitteeseen asettaa köyhät toisiaan vastaan. Liian selvästi on viime vuosina käynyt selväksi, että oma kansa ja sen heikoimmat on asetettu muukalaisten perään. Niin kuin Halla-aho totesi, kyseessä ei ole ”hauska” juttu, vaan kansakunnan tulevaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeä asia. Maahanmuuttokriisin aikana on toisinaan käynyt ilmi, että jopa jonkin verran integroituneet uuskansalaiset ovat olleet huolissaan alati jatkuvasta tulijoiden vyörystä. Kantaväen vähäväkiset puolestaan ovat saaneet tuta jos jonkinlaisia leikkauksia ja aktivointitoimia. Sivusta on seurattu rahan lappamaista matubisnekseen. Ajan kuluessa mahtipontisesti avatut maahanmuuttajahotellit on suljettu miljoonatappioin ja pistetty täysremonttiin.

Työntekijöiden yläluokkaa ovat ne, jotka voivat surfata euvostomaasta toiseen ja valita asuinalueensa uranäkymiensä ja mieltymystensä mukaan. Puheessaan uusi puheenjohtaja otti esille juuri ne, joilla ei käytännössä muuttomahdollisuutta ole. Vihervasemmisto jeesustelee köyhien tukijana, mutta ne köyhät ovat itse asiassa muita kuin oman maan köyhiä. Sen totesi Halla-aho suoraan osoittaen rohkeutta, mitä puoluejohtajiltamme tähän asti on puuttunut. Hallainen tuuli todella pyyhkii unelmien punavihreätä ryytimaata, mikäli maamme vähäosaisimmat ja viimeisistä toimeentulonsa rippeistä kamppailevat tämän sisäistävät ja nousevat vielä kerran vaalipäivänä sohviltaan unohtaen Soinin hämäyksen.

Ihmisten tänne houkuttelemisen (esim. Sipilän ”kotimajoitus”) sijaan tulisi päästä vakavasti puhumaan läpi Euroopan marssineiden käännyttämisestä ilman vuosien oikeusprosesseja ja hädänalaisten auttamisesta lähtömaissaan. On ollut lähes kiihkomielistä vaatia omilta työttömiltä vastikkeellisuutta yritysten siirtäessä toimintaansa Aasiaan ja Itä-Eurooppaan. Sen sijaan missä ovatkaan vastikevaatimukset Afrikan ja Aasian kehitysmailta? Uudelta persupuheenjohtajalta alaisineen voisi ainakin odottaa elintilan raivaamista uudelle ajattelulle suhteessa auttamiseen.

Elämme maassa, jossa kaikkinainen Euvostoliiton vastustaminen tuomitaan ääriliikkeeksi. Joitain muutaman henkilön ryhmittymiä lukuunottamatta meiltä on puuttunut oikeasti euvostovastainen puolue. Monet odottivat sellaista turhaan Soinin persuista ja toiveet ovat ilmeisesti nousseet jälleen Halla-ahon myötä. Maamme puoluekenttä on jo muutenkin täynnä Brysselin lampaita. Lisää ei enää tarvita. Siksi linjapuheen euvostoeroa koskeva kohta oli varmasti monelle karua kuultavaa. Halla-ahon mukaan ero euvostovaltiosta ei ole tällä hetkellä realistinen vaihtoehto.

Taustalla lienee se monimutkainen lainsäädäntö, jolla alusmaat on jo ehditty kytkeä Brysselin alamaisuuteen. Samalla on syytä muistaa se maattomien pankkiirien kuristusote, johon mantereemme on ajettu. Ero ottaa koville Britanniallekin, mikäli lopulta toteutuukaan. Ilmeisesti tarvittaisiin joukkopako Unionista tai sisäinen sortuminen esikuvan Neuvostoliiton tapaan. Nykyisessä rahajärjestelmässä puheet itsenäisistä valtioista kuuluvat samaan sarjaan joulupukin lentävien porojen kanssa. On ollut puheita Gaddafin ja Saddamin kohtalokkaista aikeista pyrkiä pois dollarivetoisesta järjestelmästä. Joitain viikkoja sitten bongasin netistä täällä sangen vaietun väittämän siitä, että Filippiinien kovan linjan presidentti Duterte olisi häätämässä Rothschildeja pois maasta. Kuinka ollakaan viime viikoina meille on kantautunut hurjia uutisia taisteluista Filippiineillä...

Vaikka ero pankkiirimafian Euvostoliitosta onkin siis sangen vaarallista ja kenties epärealistista, meille tulisi sallia kansanäänestys erosta. Mahdollinen kielteinen suhtautuminen äänestykseen saattaa koitua uudelle puoluejohdolle kohtalokkaaksi. Joka tapauksessa linjapuheen viestinä oli, ettei ole syytä jatkaa kansallisen edun myymistä mallioppilaan hymypatsaiden keräilemiseksi Brysselin sediltä ja tädeiltä.

Tulevan viikon kiinnostavin sisäpoliittinen näytelmä on tietenkin se, mihin ojaan Sipilän sontakärryt kellahtavat vai jatkavatko ne vatuloivan vaappuvaa kulkuaan. Halla-aho itse on osoittanut sovittelevaa kunnioitusta hallitusohjelmaa kohtaan. Pallo on nyt ympäriinsä käsiään heilutellen säntäilevällä kokoomuksella – ja tietenkin Sipilällä, joka käytännössä pääministerinä ainoana kykenee tahtoessaan lopettamaan hallitusteatterinsa.

Poliittiset vastustajat toivovat puolueen hajoamista, ovat toivoneet jo jytkyistä lähtien. Tulevaisuus näyttää, tehoaako mahdolliseen järkytykseen uuden puheenjohtajan kädenojennus eli tarjous eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän roolin ja yhteistyön korostamisesta. Joka tapauksessa poliittisessa kentässä on ollut todella halla-aholaisen puolueen mentävä aukko, liian paljon on ollut puhtaan järjen paljastamia ongelmia, joista on ollut kiellettyä puhua. Tavoitteena on ollut kahlita entistä enemmän poliittisen eliitin ajattelutavan vastaisia viestejä. Kaikella toiminnalla on aina vastavoimansa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti