torstai 25. toukokuuta 2017

Ajatuskriminologinen katsaus V


Ideologiansa kahleissa Eurooppa heittelehtii


Hiukan jo kulunutta ilmaisua käyttääksemme euvostokansalaiset elävät päiviänsä murmelina. Terrori-iskut seuraavat toisiaan, ja politrukit käskevät olemaan antamatta pelolle valtaa. Toinen toistaan kammottavampia hyökkäyksiä pöyristellään ja tuomitaan jo lähes identtisillä viesteillä, joissa vain uhrien nimiä ja paikkakuntia vaihdellaan. Taudinaiheuttajat ovat turvassa varjoissaan ja edes oireista puhuminen alkaa olla yhä tuomitumpaa.



Pyhä poliittinen valuutta


Viime kuukausien terroriaalto on jättänyt alleen mantereellamme vuosia jatkuneen pankkiirien sodan kansallisvaltioita vastaan. Siinä missä rahvaalle aikanaan heiluteltiin nenän edessä ruusunpunaisia kertomuksia esimerkiksi valuutanvaihdosta luopumisesta elämää helpottavana ja hintoja laskevana kokemuksena jätettiin tarkoituksella kertomatta, että rahaa hallitsevat määräävät käytännössä alamaistensa elämästä. Samalla vasallivaltioiden johtajat ovat lopultakin uransa portailla kapuavia pikkupoliitikkoja. Niin vain aikanaan ärhäkästi Brysseliä arvostellut Timo Soinikin ilmeisesti sai lopulta tarjouksen, josta ei sopinut kieltäytyä. Rukousaamiaiset ja ministerinpesti ovat kiinnostaneet enemmän kuin EU:n ongelmien vastainen taistelu.

Missä EU, siellä ongelma!

Pommit ja villiintyneet rekka-autot ovat pyyhkineet suuren yleisön mielestä Kreikan tilanteen, joka ei suinkaan ole kehittynyt piiruakaan lähemmäksi ratkaisua. Itse asiassa viikkorahat ovat ilmeisesti jälleen loppumassa. Taloussanomat kyselee jälleen uusia ”silmänkääntötemppuja” piinan pitkittämiseksi. Ateenan pitäisi olla malliesimerkki siitä, mitä itsemääräämisoikeuden luovuttaminen pois merkitsee valtiontaloudelle. Jos europrojektissa oikeasti olisi kyse jäsenvaltioiden eduista, Kreikka olisi ohjastettu jo vuosia sitten ulos järjestelmästä. Sen sijaan näemme yhä uudelleen näytelmän, jossa osapuolet kiukuttelevat toisilleen ja rahaa löytyy jostain tragedian jatkamiseksi.

Kreikan tapauksessa puhe vararikosta tai sen muka välttämisestä on lähinnä semantiikkaa; maa on ollut keppikerjäläinen jo kauan.

Pankkiirieliitti pelaa eurolla kuolemantanssia eurooppalaisten kansojen kustannuksella. Suomi on ollut uskollinen renki ainoana noudattaen pilkulleen muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanottamismääräyksiä ja kieltäytyen jyrkästi antamasta kansalle aitoa mahdollisuutta sanoa mielipidettään muuttuneesta EU:sta. Palkinto tuli muutama päivä sitten provinssimme välttyessä seuraamuksilta, jotka valuutta-alueen alkuperäisten sääntöjen mukaan olisi tietyn velkamäärän ylittyessä tulla osaksemme. Jälleen yksi esimerkki, mitä oman rahan menetys on merkinnyt itsenäisyydellemme.

Euvostoliiton vääntelehtiessä kroonikkopotilaana tautivuoteellaan Paavo Väyrynen on ottanut ajaakseen äänestyksen euroerosta. Hänen Kansalaispuolueensa on jopa ottanut käyttöönsä markaksi kutsumansa rahakkeen. Asialle saatetaan avoimesti hymähdellä, mutta sopii miettiä rahan merkitystä keskinäisen luottamuksen ja vaihdannan välineenä. Mikäli kansainvälinen pankkiiriestablismentti jossain aikanaan vihdoin menettäisi vaikutusvaltansa ja väkivalta-asemansa, olisi alamaisten pakko kehittää muita tapoja hyödykkeiden hankkimiseksi niin kuin vaikkapa kananmunat ja autonrenkaat taannoin Neuvostoliiton sortuessa.

Toistaiseksi kuitenkin Bryssel notkeine lakeijoineen hokee mantraansa tiivistyvästä integraatiosta. Vastapainoksi eri puolilla mannerta nousseille vastarintaliikkeille on alkanut liikkua tietoja kaikkien vasallivaltioiden pakottamisesta poliittisen valuutan alamaisuuteen vuoteen 2025 mennessä, mikä toki tapahtunee niiden velkaantuessa housutkin jalastaan. Se tietäisi myös Ruotsille nöyrtymistä euron edessä. Ruotsissa onkin jo alettu tunnustaa maahanmuuton kustannukset tuhoisiksi. Suomen tapaus äsken mainitsemieni velkaetujen kautta on selkeä osoitus pankkiirien kuolemansyleilystä.

Uudessa Suomessa julkaistiin viime vuoden alussa artikkeli, jossa muuan pankkimies maalaili kauhukuvia euroeron seurauksista. Juttu oli aikanaan vastaveto Väyrysen ilmoitettua uusimmista pyrkimyksistään ja ”pesäerosta” keskustaan. Tekstissä mainitut jättikorot, kaaos ynnä muut olisivat toki itsenäistymisprosessin vastustajien sotatoimia eivätkä mikään luonnonlaki. Vaikuttajistamme Sixten Korkman on toiminut julkisuudesta melkein jakomielitautisen tapaan. Toisaalta hän on jopa tunnustanut euroon liittymisen virheeksi toisaalla julistamalla vuodesta toiseen eron tuhoisuutta Suomelle. Toki hiukan toisenlaisiakin arvioita on vuosien kuluessa esitetty, mutta ne ovat jääneet hiukan taka-alalle. Ilman uhkakuvia nekään eivät ole olleet. Ulkopuolelta tulevat neuvot toki sivuutetaan ylimielisesti. Politiikan tavoin taloudessa vallitsee usein hätkähdyttävä oletus, että vastustajat mitenkään helpottaisivat omille yksityisille eduilleen vastakkaisten pyrkimysten onnistumista. Miten esimerkiksi Clintonin kannatatat lainkaan soisivat Trumpin onnistuvan ainoassakaan hankkeessaan? Tämä mielikuvavyörytys ei merkitse, etteikö ero eurosta voisi onnistua, mikäli Euroopan kansat olisivat yhteistoiminnassa. Euro saattaa jopa sortua mahdottomuuteensa yhtä pikaisesti kuin Berliininmuuri.

Toistetaan nyt vielä, että euro on vain väline eurooppalaisten kansojen itsenäisyyden tuhoamiseksi. Kreikan kohtalon pitäisi olla esimerkki sen hävitysvoimasta. Uusille sukupolville on vain niin kovin helppoa väittää, ettei elämää voisi olla vailla tuota poliittista valuuttaa.


* * *


Taru kuolemanvaarasta

Kuolemanvaara on käsite, jonka mukaan suvaitsevaisto on saatu erittäin taitavasti tanssimaan. Ajatusrikollisuuden perustavaa laatua oleva ilmentymä näyttäisi olevan suojelutarpeen epäileminen. Euroopan pitäisi tämän dogmin mukaan ottaa vastaan kaikki merten takaa ja rajojen ylitse vyöryvät. Erityisen tulenarka opinkappale on niin sanottu perheenyhdistäminen, vaikka mainitut ”perheet” olisi aikanaan hajotettu juuri siirtolaisuuden vuoksi. Viime vuosien käsistä ryöstäytynyt muuttoliike on osoittanut selvästi, ettei ainuttakaan tulijaa pitäisi sallia papereitta ja omin luvin. Avuntarpeen arviointi ja pääasiallinen suojelu tulisi tehdä mahdollisimman lähellä lähtömaita, mikä tarkoittaisi myös mahdollisia perheiden yhdistämisiä jo ennen saapumista Eurooppaan.

Vihattu ajatusrikollisuus rehottaa somessa kertoen sotaa ja vainoa paenneiden TM lomailusta kriisialueilla.

Maailmalta on jo tullut tarpeeksi tietoja tulijoiden lomailusta niin Somaliassa kuin Lähi-Idässäkin, mistä on aikanaan lähdetty tarun mukaan kuolemanvaarassa. Manchesterin pommimies oli kuulemma käynyt Libyassa. Hänen on sanottu syntyneen Britanniassa, joten raporteissa hänestäkin voitaneen käyttää tarvittaessa määritettä britti, mikä häivyttää todellista kuvaa maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä surfailusta lähtö- ja maksajamaiden välillä.

Aktivistit väittävät tietävänsä tilanteen viranomaisia paremmin.

Kirkko ja tietyt muut piirit ovat olleet viime kuukausina törmäyskurssilla valtiovallan kanssa juuri vedoten palautettavien mahdolliseen kuolemanvaaraan. Jokin aika sitten masinoitiin sangen raflaava mielenosoitus lentokentälle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita oltaessa lennättämässä Afganistanin Kabuliin. Nyttemmin suomalaisnaisen kaappaus on epäilemättä saanutn lisää vettä turvattomuusmyllyyn, vaikka länsimaalaisen ja etenkin naisen lähettäminen Afganistanin kaltaiseen naiseen on kuin keskisormen osoittamista kulttuurille, joka lähtökohtaisesti ei arvota naista järin korkealle. Valtiovierailijat voivat osoittaa mieltään vaikkapa kieltäytymällä huivista Lähi-Idässä, mutta länsimainen nainen on taatusti Afganistanissa kuin huutomerkki. Kuten sanottu, kaikki varmaan otetaan irti kerrattaessa mainitun maan vaarallisuutta.

Mielenosoitukset itsessään ja eri leirien kohtelu kertovat maamme tilanteesta kaiken.


Kummasta arvelemme loppuvan rahoituksen ennemmin: vanhustenhoidosta vai maahanmuuttobisneksestä? Asian pohtiminenkin alkaa olla jo ajatuskriminologisesti arveluttavaa, vaikka kysymys nousee väistämättä miltei päivittäin mieleen astellessamme kaupunkiemme kaduilla. Toisaalta, rahahan on vain sopimuksia ja sitä tahkotaan tyhjästä biteiksi. Toisia vain syyllistetään sen käytöstä ja toisia ei...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti