maanantai 10. huhtikuuta 2017

Vihreän hämärän maa?


Poliittiset egot saivat eilen jälleen näytelmänsä. Ruudussa pönöttivät iltaansa poliittiset eläimet, ja toimittelijat koettivat selostella tapahtunutta kuin elähtänyttä tosi-tv -farssia. Oman osansa varasti jälleen nikotteleva tekniikka, joka ei ollut parasta mainosta sähköiselle asioinnille pantatessaan lopullista äänestysprosenttia. Jonkinlaisena halaajaväen ”kapinana” pyrittiin nostamaan esille vihreän joukon kannatuksen nousu, joka toki prosentteina oli muikea jääden valtakunnan voimasuhteissa yhä selkeästi kokoomuksen, demarien ja kepulin taakse.

Tällä kertaa politrukkien karusellissa taputeltiin vihreätä
selkää. Väestökatastrofi kätkettiin taitavasti koulutus-
jeesustelun alle.
Toki paikallisesti Ville Niinistön kaaderien eteneminen tulee näkymään. Muun muassa Ylenanto on jo ehtinyt todeta puolueen saaneen saaneen ykkösaseman Jyväskylässä, mikä ei suuren yliopisto- ja koulukaupungin tapauksessa liene yllätys. Mitä enemmän väki pääsee huseeraamaan toisten tienaamilla rahoilla sitä helpommin jalat irtoavat maasta. Turussa väestöllinen ja poliittinen kehitys on ollut Varissoineen punavihreätä agendaa ajavaa. Tampereen tapausta ei kai liene syytä juuri selitellä.

Seurasin illalla Ylenannon tulosiltaa miltei loppuun asti. Toimittelijoille ja vihreille näytti olevan kaikin puolin vaikeata niellä kokoomuksen ja etenkin Jan Vapaavuoren menestys pääkaupungissa. Sivulauseissa kummitteli lähestyvä pormestarinvaali. Luonnollisesti kellään ei ollut munaa ottaa esille suurta möykkyä eli uhkaavaa suurmoskeijaa. Eihän toki sellaista olisi voinut Yleisradion kanavalla todeta. Jossain kommentissa tuskailtiin, että ”eiväthän äänestäjät tehneet päätöstä pormestarista [taustalla päätöstä moskeijan rakentamisesta]”. En tiedä, olenko sentään ainoa, jolle tuli mieleen ihmetellä, kuinka yksinkertaisina politrukit rahvasta oikein ovat pitäneet. Elleivät ihmiset pääse itse sanomaan viimeistä sanaa islamistien hankkeesta he tietenkin tahtovat varmistella päättäviin asemiin väkeä, jonka kanta asiaan on ollut mahdollisimman selvä.

On ainakin annettu ymmärtää esimerkiksi Uusimaa-lehden mukaan, että Vapaavuoren ja Sinnemäen moskeija-kannoissa on ollut selkeä ero. Ennen vaaleja Sinnemäki julisti, että suurmoskeijan rakentamiselle ei ole esteitä. Asiaa ei muuttanut miksikään väite ”lopullisen kannan” puutteesta. Ajatteleva äänestäjä ei tahdo riskeerata antamalla avaimet Sinnemäen kaltaiselle henkilölle. Suurin yksittäinen tekijä Vapaavuoren menestyksen takana on epäilemättä ollut hänen mielipiteensä suurmoskeijasta.

Tulosillassa ei sanaakaan moskeijasta. Hyvin sensuuri toimii.


Helsingin Pravda on kiiruhtanut ilakoimaan perussuomalaisten arvojen hävinneen. Johtopäätös on punavihreältä kannalta turhan idealistinen. Unkarin ja jossain määrin Puolankin poliittisen johdon toiminta Brysselin matu-pumpun edessä osoittaa, ettei olemattomien rajojen politiikka ole Euroopassa ainoa mahdollisuus. Kun Ruotsi vuonna 2015 päästi kymmeniä tuhansia matuja marssimaan maansa halki Suomeen, hallituksemme alistui muukalaistulvaan ja pisti jopa varusmiehet tulijoiden laukunkantajiksi. Samalla sinetöitiin perussuomalaisten tulevat tappiot. Soinin joukot itse pettivät arvonsa jäämällä hallitukseen.

Merkille pantavaa illan kommenteissa oli vihreiden piehtarointi koulutusasioissa aivan kuin leikkaukset ja muutokset sillä saralla olisivat jotenkin erillisiä, irrallaan suuresta kokonaisuudesta. Vihreän hämärän maassa käytännössä alle viisi miljoonaa ja heistä vielä toistaiseksi työllä siunattua kannattelee harteillaan koko maailman tuskaa. Avoimet rajat imevät jokaisen paikalle eksyvän sisälle eikä ketään saisi kuljettaa maasta. Kysyä ei saa, olisikohan joissain tapauksissa tulijan omilla teoille jotain merkitystä hänen aiemmin kokemiinsa vaikeuksiin.

Vihreiden okeata merkitystä yhteiskunnassa lukija voi itse pohdiskella esimerkiksi silmäilemällä Ylenannon tulospalvelua:




Näinä viikkoina niittävät rekat Euroopassa idealismin satoa. Karmeat tapahtumat ovat saaneet punavihreän väen polkemaan jalkaa, koska maailma ei pyöri heidän oppiensa mukaan. Näyttävästi Tukholmaan pystytettiin halauskampanja vastineena väkijoukkoihin kaasuttaville terrorikuskeille. Häveliäästi terroristit häivytetään otsikoista syyllisten rekka-autojen taakse.

Juopa maaseudun ja kaupungin välillä syveni eilen taas tuntuvasti. Niin kuin laajan euvostomaan sydänmailla Keski-Euroopassakin pian täälläkin suurimmat kaupungit ovat eriytymässä omiksi aatteellisiksi pesäkkeikseen, joiden asukkaat eroavat etnisesti ja uskonnollisesti ympäristöstään jakaen yhä vähemmän yhteisiä perusarvoja. Ennen yhteinen maa jakaantuu segmentteihin, joissa talvisodan hengen kaltainen yhtenäisyys sulaa mahdottomuudeksi. Itäkeskuksen imaani ei voisi olla käsityksineen kauempana kainuulaisella huoltoasemalla pilsneriä ryystävästä harjastukasta.

Tulevaisuus näyttää, kuinka paljon vihreiden esiinmarssi on ollut punavihreätä haavekuvaa ja harhaa tai maamme sortumista vihreään hämärään.



2 kommenttia:

  1. Sinnemäen kannalta naapurimetropoleissa sattuneet muslimien pahanteot osuivat pahimpaan mahdolliseen aikaan. Kun ikävää sattuu jossain kaukana, kulunut mantra "ei saa antaa pelolle valtaa" vielä menettelee. Mutta kun sattuu naapureissa, kansa luottaa enemmän vanhaan viisauteen: "vain hullu ei pelkää"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Tukholma on jo todella lähellä, itse asiassa lähempänä hesalaisen cityvihreän kotisohvaa kuin pohjoisin Ruotsi tai Suomi. Hyppäys Turkuun tai Helsinkiin on enää pieni aivastus.

      Mikäli trendi jatkuu ja oletettavasti kiihtyy kaikista halauskampanjoista huolimatta, alkaakin olla jo todellinen hätä. Mistä niitä poliisejakaan riittäisi jokaiseen aamuruuhkaan rekkoja vahtimaan? Valitettavan karmealla tavalla saattaa valvottujen rajojen ja tarkkailtujen identiteettien merkitys palautua mieleen...

      Poista