torstai 27. huhtikuuta 2017

Vanhat sanat – uudet merkitykset



Ajatus kielen muuttumisesta on samaan aikaan sekä kiehtova että pelottava. Ylen mukaan Kielitoimisto on uudistanut verkkosanakirjaa, jota voidaan pitää jonkinlaisena puhumisen ja etenkin kirjoittamisen käsikirjana. Koska kieli on kommunikoinnin ikivanha väline, joka luonnollisesti mukautuu vaatimuksiinsa. Toisinaan miltei huvittaa seurata sinänsä viihdyttäviä elokuvia, joissa matkalaiset päätyvät väärään aikaan ja paikkaan. Automaattisesti jo alkuasetelmassa vedetään mutkia suoriksi ja oletetaan sankareiden ylipäänsä ymmärtävän kuulemaansa puhetta. Näinhän ei tietenkään välttämättä olisi.



Hallitus istui juuri niin kutsutussa ”puoliväliriihessä”. Kuvaus olisi varmasti tietyllä tavalla huvittanut sata tai kaksisataa vuotta aiemmin. Toki tunnelma neuvottelijoiden kesken on todennäköisesti ollut niin sanotusti tulikuuma ja ”proput” poliitikkojen kesken hehkuneet. Tuskin kokouspaikka sentään on uhannut tyystin kärähtää niin kuin muinoin huonosti hoidetuilla riihillä oli puima-aikaan tapana. Budjettiriihessä yönsä viettäneet hallituspuolueiden edustajat ovat toki aamuisin kameroiden edessä usein yhtä nuutuneen eli riihen seinästä reväistyn, ”tomuisen” näköisiä kuin itsensä viljanpuinnissa lianneet ja väsyttäneet rengit.

Vielä viime vuosisadalla suurin osa suomalaisista ansaitsi elantonsa maaseudulla, joten moninaiset agraariperäiset sanonnat ovat ymmärrettävästi olleet rikastuttamassa elämäämme. Niiden vähittäinen katoaminen on varsinainen huolenaihe. Kun yhteen ajetaan keinotekoisen nopeasti ihmisiä eri puolilta maailmaa, syntyy jonkinlaisia uuskieliä, joiden käyttäjät eivät osaa hyvin ainuttakaan puhumaansa. Kielten syvimpien vivahteiden ymmärtämisen maallikkokin käsittää vaativan liki syntyperäistä, vuosia jatkunutta elämistä ne synnyttäneessä kulttuuripiirissä.

Euvostotaivaskin on toisinaan pohtinut, minkälaista kieltä tulevaisuuden liittovaltiossa tai sen raunioilla puhutaan. Todennäköisesti emme ymmärtäisi paljon ensi vuosisadan ihmisten puheesta, mikäli tekninen ja taloudellinen kehitys jatkuu samaa, kiihtyvää tahtia. Nykyinen, globaali elämänrytmi sosiaalisine medioineen on niin lyhytjännitteistä ja kiivasta, että sanat ja sanonnat lyhenevät. Vanhemmat ja heidän teini-ikäiset lapsensa puhuvat jo käytännössä usein eri kieltä.

Kieli kuvastelee myös vallankäyttöä ja huolimattomasti tulkittuna saanee aikaan sekä tarkoituksellisia että tahattomia väärinkäsityksiä. Yle on kielen muutoksesta kirjoittaessaan ottanut esimerkiksi muutaman sanan. Se aloittaa luettelonsa sanasta pateettinen. Kyseiseen sanaan on aiemmin yhdistetty paatoksellisuus, mahtipontisuus tai korkealentoisuus. Nuo termit jo sulkevat sisäänsä sangen laajan piirin. Ennen juhlapuheet epäilemättä useimmiten olivat nykykatsannon mukaan pateettisia. Niissä maalailtiin retoriikan keinoin suuriakin asiayhteyksiä ja jopa agitoitiin kuulijoita toimimaan. Kuuluisat puheet ovat olleet sanankäytön mestariteoksia, mutta samalla nykykuulijalle siis sangen pateettisia. Nyttemmin ilmeisesti englannista arkikieleen tullut merkitys säälittävä tai surkea tuomitsee myöhemmin pateettisiksi luonnehditut esiintymiset nuoremman polven mielissä ennalta siis äärimmäisen negatiiviseen valoon. Mahtipontisia edesmenneiden poliitikkojen ja oppineiden puheet ovat voineet olla, vaikka rakenteeltaan tai asultaan taatusti usein huomattavasti taitavampia kuin nuoren polven kyhäelmät.

Edellä mainittu saattaa vaikuttaa saivartelulta, mutta merkitysrakenteen pohtiminen etukäteen auttanee ymmärtämään väärinkäsityksiä, joita kohtaamme tulkitessamme menneiden aikojen puheita tai tekstejä.

Seuraavaksi luettelossa on voimistelutermi jumpata, jota tuskin voi pitää alun alkaenkaan hyvään suomenkieleen kuuluvana, mutta se nyt on vakiintunut ainakin arkikieleen. Sääntöjäkin voi kuulemma nykyään jumpata kevyemmäksi eli kehittää ja parannella. Eipä tuokaan tietenkään maailmaa kaada. Tuleepa mieleen kaikenlainen venyttäminen ja vanuttaminen.

Hybridi on varsinainen muotisana. Biologiasta tuo risteymää, tarkoittava sana on tuotu autotekniikkaan ja poliittiseen terminologiaan. Meillä on toki jo olemassa oma suomenkielinen ilmaisumme asialle.

Jos ihmisille olisi jokin aika sitten puhunut tabletin käyttämisen ongelmista tai turvallisuusriskeistä, lähimmäiset olisivat varmasti ohjanneet apteekkiin. Nykyään apu saattaa löytyä myös tietokoneliikkeestä tai lähimmän tietoliikennefirman tiskiltä.

Uuskielen syntymään ja merkitysvaihteluihin vaikuttaa luonnollisesti myös ulkopuolinen, yhteiskunnan hallitsevien piirien taholta tuleva paine. Viime aikoina on ollut paljon puhetta ajatuspoliittisesta valvonnasta eliitin pyrkiessä tukahduttamaan niin kutsuttua vihapuhetta ja käytännössä unionipolitiikan vastaista ilmaisua. Maahanmuuttopolitiikkaan, rakennemuutokseen ja osattomuudentunteen kokemiseen liittyy ihmistä suurempia ja usein tuhoisia tunteita. Uskontojen ja ideologioiden kilpaillessa sieluista vaatii paljon malttaa mielensä ja pysyä asiallisen ilmaisun tiellä. Kaikki eivät edes koe kiltin puheen enää pysäyttävän, koska nykyinen ärsykkein kyllästetty maailma on niin impulsiivinen ja turruttava. Silti kiellettyjen termien ja sanontojen metsästäminen puuttumatta kapinamielen syntysyihin on päättymätöntä kilpavarustelua. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti