lauantai 29. huhtikuuta 2017

Vaatimuksia...vaatimuksia...


Puhutaan uskonnoista mitä tahansa, islaminuskoiset ovat pääosissa Euroopaa tulokkaita, joiden kuuluu sopeutua vallitseviin oloihin eikä yrittää muokata ympäristöään jonkinlaiseksi Lähi-idän ja muslimi-Aasian jatkeeksi. Espanjasta heidät aikanaan työnnettiin pois, ja Balkanin muslimiväestö on väkivaltaisten valloitusten seurausta.

Pitääkö pian kysyä imaameilta, milloin sopii järjestää valtiolliset vaalit?

Nykypolven teknokraatti-ateistit tulevat vielä kokemaan karmaisevan herätyksen, mikäli he olettavat Euroopan uskonnollis-etnisen rakenteen muutoksilla olevan olematon tai lähes mitätön merkitys jokapäiväiseen elämään tai yksilönvapauteen koko yhteiskunnassa. Koska uskonnollisten kiihkoilijoiden viha kohdistuu heitä vastustavien ideologioiden edustajiin näiden pelkän olemassaolon vuoksi, elämä muuttunee erittäin tukalaksi.

Yltiösuvaitsevaisina itseään pitävät ihmiset hypistelevät tulta kuin ne kotiväkivallan uhrit, jotka kuvittelevat ”parantavansa” väkivaltaisen puolisonsa pysymällä kotonaan ja ottamalla kerran toisensa jälkeen turpiin. Islamistiset rekkakuskit ovat tuoreimpia turpiinvetäjiä, joiden jälkiä joudutaan siivoamaan kerran toisensa jälkeen. Ajatuksena islamilaisten päästäminen poliittisiin asemiin toki pohjaa pyrkimykseen sopeuttaa tulokkaat uuteen yhteiskuntaan. Länsimaiselta kannalta toimenpide on mielipuolista niin kauan kun uusasukkaat uskontoineen asetetaan jonkinlaiselle jalustalle ja sallitaan välitön yhteiskunnallisen erikoisaseman vaatiminen uskontoon vetoamalla. Vaatimuksia on toki alkanut välittömästi kuulua.

Jokin aika sitten julkisuuteen nousi brittiläinen Labourin parlamenttiedustaja Rushanara Ali valittamaan pääministeri Theresa Mayn julistamien ennenaikaisten vaalien osuvan keskelle Ramadania. Niin Britannia kuin Euvostoliittokin käyvät vähintään vuosisadan vääntöä poliittisesta tulevaisuudesta. Jonkin uskonnollisen ryhmän paaston vetäminen jarruksi prosessiin vaikuttaa teokratian ja menneen ajan haikailemiselta tieteellisteknisellä kehityksellään ja ihmisten henkisen vapauden pyrkimyksillä itseään ylentävään Eurooppaan. Eikö jo olisi aika erottaa uskomukset yksityisasiaksi pois valtakunnanpolitiikasta niin kauan kuin ne eivät uhkaa lähimmäisiä? Valitettavasti on ollut nähtävissä ja koettavissa, että tietyn uskonnollisen ryhmittymän äärisuuntien noudattaminen ja hiljainen myötäily ovat koituneet yhä uudelleen kohtalokkaiksi juuri sivullisille.

Britannian pääministeri joutui taannoin myös verbaalihyökkäysten kohteeksi kieltäytyessään elämöimästä prsidentti Trumpin Yhdysvaltoihin julistaman määräaikaisen, kaiken lisäksi ainoastaan tiettyjä maita koskeneen maahantulokiellon vuoksi. Muslimit vaikuttavat sivuuttavan terrorismi- ja islamistivaikutuksen syynä oman liikkumisensa esteisiin.

Mainitun Rusnara Alin valitus valtiollisten vaalien ajoituksesta on vielä jotenkin ymmärrettävissä hänen etnistä ja uskonnollista taustaansa vasten, mutta Itävallan presidentin taannoiset höpinät naisten huivinkäytöstä sensijaan vaikuttavat lähes seniilin ukon mielipuoliselta horinalta omissa maailmoissaan. 




Poliitikot ovat meilläkin sekoilleet suhteessa muslimikäytäntöihin. Jo vuosia sitten kokoomuksen Kimmo Sasi lehtijutun mukaan tuki sharia-lain osittaista käyttöönottoa maassamme. Jälkeen päin hän onkin joutunut selittelemään kannanottoaan väärinkäsitykseksi jouduttuaan kiusalliseen julkisuuteen. Aivan kuin esimerkiksi kivityksestä voisi olla jokin kevyt kivitys, osua vain leikisti.



Islamin ja sharian suhteen nousee kerran toisensa jälkeen se kiusallinen tosiasia, ettei tietyn uskonnon/ideologian varjopuolista tai kielteisistä seurannaisvaikutuksista kyetä edes keskustelemaan ilman syytöksiä islamofobiasta. Sosiaalisen painostuksen lisäksi havaittavissa on ollut selvää kaksoisstandardia suhteessa lainsäädäntöön. Uuden Suomen mukaan perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä on juuri tehnyt kirjallisen kysymyksen muslimijärjestön yli 450000 euron tuesta. Taustalla on Suomen islamilaisen neuvoston avoin pyrkimys soveltaa islamilaista lakia, joka tietyin osin on ristiriidassa maamme yleisen lakikäytännön kanssa. Aikanaan esillä oleva Kimmo Sasin kompurointi sharia-lain suhteen selittänee osaltaan islamialaisten saamaa erikoiskohtelua. Toisaalta esimerkiksi kirkon toiminta laittomasti maassa viipyilevien suhteen on ollut selkeätä esivallan halveksimista, joten nyt esillä olleet tapaukset lienevät ainoastaan niin sanottu jäävuoren huippu.



Hyvässä yhteiskunnallisessa tai ainakin turvatussa asemassa olevien paremminajattelijoiden on toistaiseksi sopivaa vetäytyä hyvän ihmisen kaapuunsa, mutta jo tähän asti ilmenneet viitteet tulijoiden vaatimuksista on asetettava yleiskuvaan heidän nykyisestä väestöosuudestaan. Kaikki merkithän kertovat muslimiväestön suhteellisen osuuden voimakkaasta kasvusta kantaväestön katsoessa joko klannattamattomaksi lisääntyä tai valuessa niin kutsuttujen uskonnottomien ja pienuskomusten piiriin. Ateistien välinpitämättömyys uskonnoista pohjaa toki siihen, etteivät ne merkitse heille mitään, mutta muukalaismassoille asia on täysin toisin.

Gatestone Insitute on helmikuussa julkaisuut mielenkiintoisen artikkelin Saksan muslimien väestötilastollisesta tulevaisuudesta. Sen pääkohtia ovat vapaasti kääntäen:

  • Saksan avoimen maahanmuuttopolitiikan kriitikot ovat varoittaneet, että äskettäinen muslimitulva on muuttanut Saksan jo ainiaaksi. Ensi näiden väestöosuus ylitti viime vuonna ensi kerran kuuden miljoonan rajan.
  • Saksan väestötilastollisen heikkenemisen hintana Saksa islamisoituu monikulttuurisuuden varjolla.
  • Syntyvyysluvun ollessa 1,6 eli huomattavasti alle 2,1:n Saksa tarvitsee vuosittain 300000 maahanmuuttajaa vuodessa pitääkseen väestötason vakaana vuoteen 2060 mennessä.
  • Tuomme islamilaisia ääriliikkeitä, arabien antisemitismiä, muiden kansojen kansallisia ja etnisiä ristiriitoja sekä erilaista ymmärrystä yhteiskunnasta ja lainsäädännöstä. Saksan turvallisuusviranomaiset eivät pysty käsittelemään näitä tuontituoteita reaktioineen Saksan väestössä.” - Vuotanut saksalainen tiedusteluasiakirja.

Artikkelissa arvioidaan edelleen Saksan asukasluvun laskevan 82 miljoonasta 73 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä, pahimman skenaarion mukaan jopa 67,6 miljoonaan. Edellä mainitut vaatimukset maahanmuuttajien hankkimisesta väkiluvun ylläpitämisestä vaikuttavat lähinnä jakomielitautisilta, koska kehittyvä tekninen yhteiskunta joutuu vuosi vuodelta epätoivoisemman tehtävän eteen koettaessaan keksiä tempputöitä alati kasvavalle tarpeettoman väestön osuudelleen. Vain mielipuoli voi kuvitella, että koko populaation henkiset kyvyt riittäisivät korkean yliopistotason töiden toteuttamiseen. Lisäksi voidaan kysyä, montako insinööriä tarvitaan keksimään pyörä uudelleen, tuottavasti.

Keski-Euroopan väestötieteelliset ennusteet saattavat täältä pohjoisesta katsoen vaikuttaa etäisiltä, mutta konkretiaa oli äskettäin tarjolla Ylenannon Teksti-TV:llä, joka kertoi suomalaisten kuolleisuuden olleen viimeisimmässä mittauksessa suurinta vuoden 1944 jälkeen. Valtiollisen Ajatuksenohjauslaitoksen tiedotteen perusajatuksena on toki ollut alleviivata maahanmuuton tarvetta. Vakavasti sen sijaan ei ole käsitelty, miksi kantasuomalaiset eivät enää lisäänny entiseen tapaan. Sen pohdinta olisi toki oman kirjoituksensa aihe. Jätettäköön tässä kuitenkin ilmaan kysymys, olisiko jatkuvan muutoksen vaatimuksilla, epävakaalla tulevaisuudella ja kansainvälisen valtakulttuurin yksilökeskeisyydellä jotain osuutta asiaan.

Merkelin Saksa siis imuroi väkeä Eurooppaan ja vaatii vasallejaan maksumiehiksi. Saksalaisille veronmaksajille itselleen koituu siteeraamani tekstin mukaan oma tukeva osuutensa potista. He ovat maksaneet viime vuonna arviolta 21,7 miljardia euroa turvapaikanhakijoille ja pakolaisille. Laskun arvioidaan olevan samaan luokkaa tänäkin vuonna. Ja yhä Euvostoliitto kieltäytyy estämästä tulijoiden spontaanin saapumisen ja käsittelemästä tulijoiden turvantarvetta ennen näiden saapumista paikalle. Jos hupeneville eurooppalaisille on tulevaisuudessakin tarjolla lähinnä oman työttömyyden ja maksuvelvollisuuden osa eurooppalaisen perinteen murentuessa alta, ei voine olla hankalaa arvioida, miksi pirttiviljely ei järin kiinnosta.

Rikollisuuden kasvusta ja ilmenemismuodoista on paljon kirjoiteltu muualla, joten siitä ei ole tässä aihetta todeta muuta kuin, että yhä useammat alueet mantereelta tullaan menettämään. Kuka vapaaehtoisesti jäisi elämään keskelle älämölöä? Ja vaatimukset. Niistä tuskin loppua tulee, koska niitä kuunnellaan jo tässä vaiheessa lähes liikuttavalla auliudella kykenemättä asettamaan tulokkaita uskomuksineen samoihin velvollisuuksiin ympäristönsä kanssa.

Vielä toistaiseksi Turun tuomiokirkon kello julistaa puoltapäivää. Kuinkahan kauan se sallitaan ja milloin esiin nousee minareetin kutsu?


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti