torstai 13. huhtikuuta 2017

Turvatonta rauhaa


Euvostoliiton ”rauhanprojekti” toi turvattomuuden kaduille



Kulunut fraasi euvostouskovien suussa kuuluu, että Bryssel on taannut Eurooppaan vuosikymmenien rauhantilan. Kriitikoiden rauhantahtoa on pyritty ainakin rivien välistä kyseenalaistamaan. Käsittääkseni pelko, terrori ja epävarmuus yhdistyneenä alati läsnäolevaan kuolemanvaaraan liittyvät sotatilaan. Viime päivien tapahtumat kautta Euroopan Tukholmaa myöten ovat viestittäneet olotilasta, jonka voi mielestäni liittää sotaan. Niin kuin poliisijohtaja eilen totesi, poliisin toimintaympäristö on muuttunut dramaattisesti. Myös Supo-johtaja taannoin tunnusti uhkien lisääntymisen.

Lehtiotsikot kertovat virkavallan haasteista. Juuri äskettäin uhka marssi jo Ruotsin Haaparantaan, josta se kyllä
valuu meidänkin niskoillemme.

Euvostomaa on oman idealisminsa uhrilammas. Johtotasolla se on kieltäytynyt tunnustamasta pahuutta, joka ihmisjoukkoja ympäröi. Kauhistuneet, valveutuneet alamaiset ovat vuosikausia koettaneet saada poliitikkoja järkiintymään. Valtioita ei voi johtaa tunteella ja halailumentaliteetilla. Massasta löytyy aina ennen pitkää kuolemansyleily. Keskiaikaiset ja keskiaikaisina itsepintaisesti säilyvät uskomukset pysyvät kurissa ainoastaan ankaralla kädellä. Lähi-Idän luulisi olevan ohittamaton esimerkki siitä, ettei inhimillisyyden kannettu vesi pysy kaivossa. Saksan, Tukholman ja Pietarin terrori-iskut ovat sentään saaneet jo pääkirjoituksetkin kirkumaan iskujen mahdollisuudesta Helsingissä. Tietyssä mielessä helsinkiläiset ovat miltei kutsuneet moista kuritusta itselleen sietämällä sadunhohtoista multikultturismia ja maastakarkotettavien paapomista. Esimerkkiä taidetaan tässäkin ottaa viimeistä piirtoa myöten vanhasta emämaasta Ruotsista, jossa on vastattu tappajarekkailijoiden itsensätoteuttamiseen massiivisella joukkohalauksella. Ruotsin tullin on kerrottu osaltaan jatkaneen piirileikkiä laiminlyömällä tehtävänsä jättämällä Tukholman lentokentän ja satamat vartioimatta terrori-iskun jälkeen.

Terroristipiirien toisinaan esittämät väitteet esimerkiksi Ruotsin pikaisesta kukistamisesta eivät äkkiä vaikuta kovinkaan liioitelluilta, itse asiassa Ruotsi taitaa olla jo alistunut. Suomen poliisi sentään on kuulemma kaivanut lentoasemalla konepistoolit repusta pääsiäisen ajaksi.

Maikkarin uutisen mukaan vain kaksi viidestä suomalaisesta uskoo poliisin kykenevän nykyisillä resursseilla turvaamaan kansalaisten arkea. Ei tarvitse olla nobel-tutkija oivaltaakseen virkavallan tehtävän toivottomuuden. Vaikka suurimmat yleisötapahtumat turvattaisiinkin sotilasleirien tapaan, jäljelle jäävät säännölliset kokoontumiset kauppakeskuksissa ynnä  joukkoliikenne niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Tekijä tai tekijät saattavat marssia vaikka suoraan Ruotsista tunteja ennen iskuaan. Eihän nykyään ketään saisi heti rajalta käännyttää, vaan kirkkokin rientää kätkemään noita ”vastarintataistelijoita”. Edetessään uhka ajaa alamaiset kyhjöttämään omissa betonikuutioissaan. Päävastuullinen Euroopan ihmisuhreille itse tekijöiden ohella on liittovaltio, joka on ollut kiihkoinen viedessään vasalleiltaan oikeuden sulkea omat rajansa. Brysselin raivon on saanut kokea etenkin uppiniskainen Unkari.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen pyrkimys henkilöstövajeen korvaamisesta jonkinlaisella eläkeläispoliisien nostoväellä kertoo yhteiskunnan hätätilasta. Olemme itse asiassa sodassa, jonka muukalaisten on sallittu tuoda mukanaan ja agitoida jälkikasvunsa keskuudessa. Ajatus virkavallan ahdingosta ei suinkaan ole uusi tai ihmeellinen. Jo vuonna 2015 silloisen poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan syrjäseutujen hälytysajat olivat jo liian pitkiä. Lapissa ei olisi ollut syytä enää vähentää yhtäkään poliisia. Nyt viime tammikuussa ministeri Risikko yritti rauhoitella, ettei poliisin toiminnassa tingittäisi ”olennaisesta”. Nyt sitten hallintoalamainen voi vain todella kainosti toivoa poliisin todella keskittyvän tuohon olennaiseen ajatuspoliisitoiminnan sijasta.

Viime elokuun kaltainen propaganda Suomesta turvallisuuden onnelana olisi syytä jo haudata. Mainitussakin tutkimuksessa kuitenkin todettiin Suomen virkavallan tietty heikkous uhkien edessä. Koko Euvostoliiton tulisi ottaa ankara ote eurooppalaiseen elämään sopeutumattomia kohtaan. Jotain reaktiota voimme olla huomaavinamme Saksan valtiovarainministerin ”jyrähtäessä maahanmuuttajille”. Kaikki tuo vain on vuosia liian myöhään aikana, jolloin Turkin diktaattori harjoittaa sisäpolitiikkaansa avoimesti kautta Saksan ja muun Keski-Euroopan ["Hollanti saa maksaa"] sekä uhkailee saksalaisia kansanedustajia niin kuin syksyllä tapahtui. Euvostojärjestelmässä pankkiirit ovat toki pääarkkitehteina, mutta ohjaamoon on myös päästetty leikkirattinsa kanssa puppuidealistit, joiden tehtävänä on ollut halvaannuttaa eurooppalaisten itsesuojeluvaisto.

Paras vaihtoehto eurooppalaisten kannalta olisi pitäytyä tarkasti säädellyssä maahanmuutossa. Tiedä sitten, joutuuko Ranska avaamaan uudestaan Pirunsaarensa mantereella muhivia sopeutumattomia varten. Joka tapauksessa paperittomat ja identiteetiltään tuntemattomat olisi pitänyt saada pois vaeltelemasta keskuudestamme. Oma lukunsa olisi toki heidän kohtelunsa eristyssaarella ja muiden kuin selvien rikollisten vapaa oikeus poistua takaisin lähtömaahansa. Yhteiskunnan ensi sijainen velvollisuus on turvata jäsentensä turvallisuus. Muuten se ei eroa tyranniasta. Vastaanottavia maita tulisi maksajina kunnioittaa edes sen verran, että ne saisivat päättää ketä ja kuinka paljon ne ottavat vastaan. Muun muassa Halla-ahon ehdotus kokoamisleireistä ja hakemusten käsittelystä Euroopan ulkopuolella olisi ollut järkevän hallinnon toimintaa. Samoin Unkaria on arvosteltu perusteetta sen majoittaessa tulijat leireihin, joista on toki oitis saanut lähteä lähtömaahansa. Leirien yhdistäminen jollain lailla sodan ajan keskitysleireihin edes mielessä on henkistä vastuuttomuutta. Koska toimenpiteisiin olisi pitänyt ryhtyä jo vuosia sitten, jonkinlainen jälkiviisauden leima on väistämätöntä. Turvapaikkaturismin bisnes on jo päässyt juurtumaan.

Tiedoksi euvostopolitrukeille: Olemme sodassa. Jihadistit ovat kyllä toistuvasti julistaneet tuhoavansa tilaisuuden tullen meidät. "Rikomme ristinne ja orjuutamme naisenne"  - siinäpä pääsiäissanomaa kerrakseen jo kolmen vuoden takaa. Vuosikausien rintamalinjojen aika näyttäisi olevan ohitse. Etuvartio aukeaa jokaisella rautatieasemalla ja kauppakeskuksessa, koska avasitte rajat.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti