perjantai 21. huhtikuuta 2017

Todistettavasti vaaralliset ihmiset


Meillä on viime päivinä levinnyt tieto, kuinka poliisi parisen vuotta sitten salasi tiedot muukalaisten rikollisjengin jäsenten hajauttamisesta eri puolille maatamme vastaanottokeskuksiin. Porukan suunnitelmissa oli kaikenlaisia laittomuuksia aina ryöstöihin ja jopa raiskauksiin asti. Seurattuaan vuosikaudet valitusta virkavallan voimavarojen riittämättömyydestä potentialisten pahantekijöiden levittäminen ympäri maata vaikuttaa uskomattomalta riskinotolta. Ei kulu nimittäin päivääkään, etteikö jostain päin Eurooppaa kantaudu tietoja väkivallanteoista, jotka olisi ollut estettävissä asettamalla yhteisön etu väkivaltaisen muukalaisen hellittelyn edelle.

Kuinkakohan monta tappokoneita liikkuu  keskuudessamme leväperäisen lainsäädännön vuoksi?


Eräässä taannoisessa kirjoituksessani [Turvatonta rauhaa] pyörittelin ajatusta, että ranskalaisille saattaisi tulla tarve avata kuuluisa Pirunsaari uudestaan vaarallisimpien yksilöiden säilytyspaikaksi. Torstai-iltana eli eilen tapahtui Pariisin keskustassa Champs-Elyseellä välikohtaus, jossa ampuja nousi autosta ja avasi tulen. Yksi poliisi kuoli ja kaksi haavoittui vakavasti. Hyökkääjä sai surmansa.

Isis kiiruhti ilmoittamaan ampujan nimeksi Abu Yussef. Viranomaisille tuli hätä selvittää, oliko hyökkääjä toiminut yksin. Ranskan poliisi antoi pidätysmääräyksen toisesta epäillystä, joka oli saapunut junalla Belgiasta Ranskaan.

Teon motiivin pohdiskelu on miltei toissijaista pohdittaessa, kuinka joku saattaa keskellä Ranskan pääkaupunkia nousta autosta Kalashnikov-rynnäkkökiväärillä aseistautuneena ja alkaa tyhjentää lippaitaan väkijoukkoon. Ampuminen ei suinkaan ole ensimmäinen Euvostoliitossa viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Terroristi oli ollut ilmeisesti kauan poliisin seurannan kohteena. Jo vuonna 2001 hän oli varastanut aseella uhaten auton ja törmännyt sillä toiseen ajoneuvoon. Toisessa autossa ollut poliisiharjoittelija ja eräs toinen mies haavoittuivat tuolloin hyökkääjän ampumista luodeista, mutta tämä saatiin kiinni myöhemmin.

Vankilassa hyökkäyksen kohteeksi joutui vartija, jolta tämä ihmishirviö otti aseen ja ampui useita laukauksia.

Vuonna 2005 tämä mies sai tuomion kolmesta murhan yrityksestä, joista kahden kohteena oli poliisiupseeri. Viime helmikuussa oli vuorossa jälleen pidätys ja aiheena – kuinkas muuten – poliisien murhaamisen suunnittelu. Epäilty päästettiin kuitenkin vapaaksi todisteiden puuttumisen vuoksi. Tietojen mukaan Ranskan sisäisen turvallisuuden virasto oli seurannut miehen tekemisiä. Hän oli kaikesta päätellen päässyt vapaasti matkustelemaan rajattomassa Euroopassa, joten käytännössä tarkkailu on ollut liki mahdotonta. Lopputulos kertoo murheellista kieltään.

Idealismi ja utopia edellä johdettu liittovaltio uhraa kerran toisensa jälkeen omia kansalaisiaan pahoin aikein paikalle marssineiden muukalaisten käsiin. Jossain pitäisi mennä se raja, jonka jälkeen yhteisön edun pitäisi asettua yksittäisen pahantekijän edelle. Ilmeisesti on turha olettaa lainsäätäjien ymmärtävän niin kutsutuilla rangaistuksilla olevan myös selkeä sivullisia suojeleva merkitys. Pyrkiessään hajottamaan yksittäisten vasallivaltioidensa yhteiskuntarakennetta Brysselin liittovaltiolla on myös selkeä vastuu kehitellä ratkaisua maattomien väkivallan jakojäännösten säilyttämiseksi eristyksessä, vaikka sitten Pirunsaarella ellei heitä varten varata myrkkypistosta. On nimittäin olemassa tietty määrä ihmisinä menetettyjä tapauksia, joiden uhriluku alkaa välittömästi kasvaa vankilanporttien avauduttua. Tämän Abu Yussefin tapaus on osoittanut, ettei vankilakaan sinänsä ole este ampumisille. Myös jonkinlainen kansainvälinen yhteishallintoalue Euroopan ulkopuolella voisi olla sijoituspaikkana massamaahanmuuttajille yleensäkin, jotta väestöliikkeet saataisiin hallintaan.

Tulevaisuus näyttää löytyykö se hetki, jolloin todellinen itsesäilytysvaisto herää. Onko silloin jo liian myöhäistä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti