sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Symbolien päivä


Puhe vaalipäivästä on nykyään lähinnä vertauskuvallista lähinnä kahdesta syystä: ensiksikin ”viivansa” on päässyt vetämään jo useana päivänä vaikkapa lähimmässä ostoskeskuksessa. Toiseksi havainnot viime vuosien euvostotodellisuudesta ovat osoittaneet, että todella tärkeät päätökset on tehty jossain aivan muualla kuin alamaisten keittiönpöytien ääressä. Jos jokin olennainen ratkaisu lipsahtaa rahvaan käsiin ja putkahtaa ulos vääränlaisena, pistetään pystyyn uusi äänestys. Tänään ratkaistaan ainakin edes tarujen tasolla paikallishallintoa sen täydellisen myllerryksen kynnyksellä. On sanottu ja sana on ilmassa kiirinyt, etteivät tulevat valtuutetut tiedä, millaisen päätäntäpöydän äärelle pääsevät. Sotea ja uutta maakuntahallintoa ahdetaan kuin hevosen syönyttä käärmettä pulloon. Ilmeisesti käsky pääkonttorilta on kuulunut, että Suomessa kautta kuntien vuosikymmeniä toimineet järjestelmät on survottava sekaisin. Ai niin, kalenterin mukaan tänään on myös suomen kielen ja Mikael Agricolan päivä, symboleja nekin.

Vielä toistaiseksi euvostovalta sallii vanhojen
kansallisten symbolien käyttämisen mm.vaalipäivinä.
Tossujen pitäisi siis torpasta kuin kartanoltakin talsia lähimpään äänestyspaikkaan. Onhan niitä äänestysteemoja tarjoiltu. ”Korruptiovapaa” provinssimme marssittaa esille väkeä, jonka pitäisi ainakin mielikuvatasollamme hallita paikallista päätösvaltaa, joka taas monessa kunnassa pääsee hellimään suuruudenhulluja ja jopa vaarallisia suunnitelmia. Helsinkiläiset ovat uuden edessä minareettien varjon uhatessa langeta pääkaupunkimme ylle. Suurmoskeija on vieraan valtamerkin tunkeutumista reviirillemme. Käytännössä sen ulkoisten mittojen olemus näyttäisi viestittävän uutta valta-asemaa. Tiettyjen puolueiden edustajat ovat kautta linjan antaneet ymmärtää alistuvansa epämääräisesti rahoitetun ja vierasta aatetta julistavan kolossin tulemiseen. Henkilövaalista on turha puhua, sillä valtuustoissa vallitsevat puoluevallan säännöt. Muuan tapaus Sisä-Suomessa sai vaalikaudella valtakunnallistakin julkisuutta ja olkoon esimerkkinä kunnallispolitiikan limaisesta sammiosta. Vastaan pullikoivia valtuutettuja uhkaavat ääritapauksissa erottaminen toiminnasta ja syytetoimet. Vaikka kyseisen tapauksen huijarin toiminnasta on melkoisesti tietoja, silti esimerkiksi Yle julkaisi vielä tammikuussa artikkelin, joka lähes uhriutti tätä, mikä kertoo selkeästi paikallispolitiikankin taakse kätkeytyvistä rakenteista.

Vaikka ehdokkaan valinta saattaa olla enemmän kuin vaikeata, äänioikeutensa käyttäminen on tärkeätä etenkin niille, jotka tahtovat muutosta nykymenolle ja estää pähkähulluimpien projektien etenemisen. Hankkeiden kannattajat kyllä saavat omat kaaderinsa liikkeelle. Äänestäjien nukkuminen edistää yhteiskuntamme hajottamista, mikäli poissa kopista pysyvät etenkin rappion ja liittovaltaisen ahneuden vastustajat. Vaikeneminen on tässä tilanteessa tuen osoittamista. Kunnallisvaaleja voidaan tietyssä mielessä pitää myös lähestyvien valtakunnallisten vaalien lämmittelykierroksena, jossa poliitikot etsivät säätöjä suurempiin mittelöihin. Vähättelyn sijaa ei ole, koska juuri kunnallisvaaleissa toimii myös valtakunnanpolitiikkaan ponnistavia ja siellä jo puuhastelevia henkilöitä. Tämä on paikka pyrkiä ampumaan alas kaikki hirvittävimmät poliittiset otukset ennen kuin ne nostetaan Arkadianmäen jalustalle ja sitä tietä edustamaan provinssiamme Brysselin lihapatojen ääreen.

Olemme siis heränneet symbolien päivään. Vielä toistaiseksi salkoon on vedetty Suomen lippu. Saattaa koittaa aika, jolloin ainoa sallittu on muuan tähtilippu sinisellä pohjalla elleivät eurooppalaiset lopulta järkiinny. Omista koulupäivistäni on niin kauan, etten tiedä, miten uusia sukupolvia valistetaan Mikael Agricolasta. Onkohan hänkin tulevaisuudessa vaarallinen, separatismia symboloiva provinssin kirjakielen isäksi kutsuttu vertauskuva, josta ei saa puhua – ei varsinkaan väistyneen uskonnon yhteydessä?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti