tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pelurit pelaavat – iloiset maksajat taputtavat käsiään

Euvostoarki on jatkuvaa taivasosan hankkimista aneilla


Idealistisella puppu-uskovaisuudella höystetty uskollisuus maailmanvaltiota kohtaan ei riitä yhteiskunnan täyspäiseen johtamiseen tai kansojen olemassaolon turvaamiseen. Sen on meille euvostoarki kaikessa karuudessaan osoittanut. Energiaa kyllä löytyy kurkkujen käyryyden mittaamiseen ja hehkulamppukieltoihin, mutta tappajarekkojen edessä ollaan voimattomia. Viime vuosien Kreikka-tukipakettien päättymättömän humpan olisi täytynyt jo osoittaa pelin hengen. Euvostovaltio on parketti, jonka kulmissa touhuavat toisaalla härskit pelurit ja toisaalla lammasmaiset maksajat, jotka vain odottavat tilaisuutta osoittaa "hyvän ihmisen" itsetuhoisuuttaan.

Jos olemme luulleet vielä nähneemme mitä tämä meille tulee maksamaan...

Brysselin kaitsemat direktiivikansat on kuohittu ottamaan kaiken vastaan ylenmäärin – ja vielä ylistämään sitä rankkojen syytösten uhalla. Turkissa touhuaa uuden vuosituhannen sulttaani, jonka herkkähipiäisyyden ovat saaneet tuta vuoron perään niin hollantilaiset kuin saksalaisetkin. Peustuslaki on kuulemma haitannut Recep Tayyip Erdoganin mielenrauhaa matkalla yksinvaltaan. Niinpä koitti aika järjestää vaalit, joissa tervellinen tapa äänestää tehtiin enemmän kuin selväksi. Jossain vaiheessa niin Alankomaissa kuin muuallakin Keski-Euroopassa ei osattu käyttäytyä noiden Turkin vaalien suhteen Eerdoganin mielen mukaan. Siitä oli seurauksena melkoinen polemiikki, ja natsikortit täyttivät siivillään taivaan. Toisaalta on hyvä muistaa, että meillä Suomessakin perustuslaki oli taannoin kevyttä tavaraa euvostolainsäädäntöä sorvattaessa kuosiin.

Turkissa kuitenkin runnottiin oikeinäänestys lävitse ja palanpainikkeeksi hyväksyttiin läjäpäin leimaamattomia äänestyslipukkeita. Turkkilaisten ”kotoutumisesta” Eurooppaan kertovat sulttaani Erdoganin eri puolilta Keski-Eurooppaa saamat messevät tuenilmaukset, joiden vapaaehtoisuuden pohtiminen lienee sivuseikka. Kyseessä on nimittäin vasta näytelmän ensimmäinen tai toinen näytös. Lisää on taatusti tulossa. Nyt Erdogan on ottanut jälleen esille kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Vaikkei Turkki tiettyjen euvostopolitrukkien mieliharmiksi toistaiseksi Brysselin kansojenneuvostoon olekaan kuulunut, mies Istanbulista on haistanut uuden pelinpaikan. Munattomat euvostokanaljat ovat taatusti kauhusta kankeina Erdoganin alkaessa spekuloida jäsenyydestä tilanteessa, jossa tämä osoittaa tyhjiksi höpötykset ”ihmisoikeuksista” tai ”eurooppalaisista arvoista”. Mitä merkitsevätkään mukavuudenhalussaan sohvillaan rötköttävien eurooppalaisten vastalauseet  kaksoiskansalaisia masinoitaessa toimintaan?

Erdogan uskoo selvästi voivansa marssia Brysseliin, mikäli nyt sitten lopulta sattuisi sitä tahtomaan. Hän taatusti olettaa Euvostoliiton olevan valmis maksamaan mitkä tahansa lunnaat tai alistuvan – in facto – vasalliksi. Hänellä on käytössään mahtava siirtolaisarmeija, jonka ylläpidosta ei tarvitse itse huolehtia sen marssiessa eurooppalaisten kirkkojen ynnä muiden järjestöjen suojiin. Siinä sivussa hän voinee ainakin kuvitella pelailevansa Putin-kortin vilauttelulla koettaen lämmitellä suhteita Moskovaan.

Turkkilaisten esimerkki ei toki ole jäänyt huomaamatta pienempien pelureiden keskuudessa. Nyt on kantautunut tietoja, että Albania on alkanut maustaa omia vaatimuksiaan EU-neuvotteluissa uhkaamalla kaaoksen nostattamisella. Paljaimmillaan euvostopolitrukkien avuttomuus on kuvastunut Expressin lainaamissa Junckerin sanoissa Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pencelle:

Jos jätämme heidät yksin – Bosnia-Herzegovinan, Serbian, Makedonian, Albanian – kaikki nuo maat ovat jälleen sodassa.


Euvostovaltio on sikäli ristiriitaisessa tilanteessa, että toisia vasalleja pyritään pitämään väkisin sisällä ja toisia ollaan ajamassa hiekkalaatikolta. Toteutuessaan Britannian lähtö on toki mittava isku liittovaltiolle, vaikka sillä onkin ollut tiettyjä erioikeuksia maksuissaan. Pitkin Brexit- äänestyksen jälkeisiä kuukausia on ollut kirjoituksia brittejä odottavasta laskusta, jolla on pyritty selkeästi pelottelemaan kapinallisia ja pakottamaan mahdollisia seuraajia ruotuun. Etenkin tulilinjalla on ollut Ranskan Le Pen, jonka hirveyttä on pyritty toistavasti rummuttamaan korostamalla äärioikeistolaisuutta. Tämä on ollut osin paradoksaalista, koska toisinaan hänen ohjelmastaan tänne kaukaiseen euvostoperiferiaan kantautuneiden palasten valossa radikaaleinta mullistusta tai uhkaa sikäläisen kansan tulevaisuudelle ovat näyttäneet edustavan euvostopankkiireja myötäilevät kanonisoidut ehdokkaat.

Euvostoautuuden mannaa ahmimaan halajavien ja Brysselin ikeen alta pyrkivien lisäksi nykyisen poliittisen humpan rytkeessä hytkyvät myös ne itäeurooppalaiset maat, joiden silmät ovat auenneet arvostelemaan kreivi Richard Nikolaus Coudenhove-Kalergin säveltämän tanssin seurauksia. Niin sokaistuneita euvostopiirit ovat omasta erinomaisuudestaan, että esimerkiksi kapinallista Unkaria on uhattu erottamisella niin kuin Luxemburgin ulkoministeri viime syyskuussa. Euroopan kaaoksen syventyessä Unkarin tie saattaakin koitua edullisemmaksi kuin brittien lunnasrahojen maksu. Joitain viitteitä on on ollut huomattavissa säröistä euvostoliittolaisessa unelmassa jo ennen viimeisimpiä käänteitä. Esimerkiksi juuri Unkari ja Slovakia ovat syyttäneet alkuvuodesta Unionia läntistä Eurooppaa huonompien elintarvikkeiden päästämisestä itäisille markkinoille. Tarkkailija voi pohtia, ovatko kyseessä olleet rangaistustoimet vai yleinen vika valvontajärjestelmissä.

Euvostoliiton taloudellisen jakaantumisen ja turvattomuuden kasvamisen keskellä meitä suomalaisia tervehdittiin valtiollisen mielipiteiden säätelijän Ylen toimesta tänäkin aamuna luettelemalla turvallisuusuhkia. Koska jokainen tajuissaan kulkeva voi ne jo havaita, Ylenanto katsoi aiheelliseksi korostaa uhkista pahimmaksi ”Venäjän kasvanutta sotilaallista uhkaa” aikana, jolloin kaupunkien aukioilla ja yleisötapahtumissa saadaan pelätä aivan jotain muuta kuin venäläistankkeja. Yhtä kaikki, show jatkuu ja marionetit kootaan kerta toisensa jälkeen taputtamaan ja ylistämään tätä euvostojen unelmaa. Ellei sana muuten tehoa, kaikuvat kujat anarkistien sotahuudoista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti