sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Euvostouskovaiset taistelussa kansanvaltaa vastaan


Mikäli Timo Soini olisi halunnut säilyttää puolueensa vakavasti otettavana ja suoraselkäisenä politiikan vaihtoehtona, hän olisi pitäytynyt euvostovastaisena oppositiona. Se olisi tietenkin tarkoittanut pysyttäytymistä poissa ministerinauton takapenkiltä – ainakin jonkin muun puolueen vetämän hallituksen. Lopputulema ei olisi ollut lainkaan huono, koska olisi vältytty tekemästä huonoja ja riittämättömiä kompromisseja.

"Turvat tukkoon!", kuuluu politrukkien käsky. Käskynhaltijoiden ei sovi nousta herraansa vastaan. Kapinaliike
sivukonttorissa tahdotaan tyrehdyttää alkuunsa.


Itsekin tahdoin kauan uskoa, että perussuomalaiset hallituksessa estivät punavihreän matu-painajaisen täyden toteutumisen. Nyttemmin jälkikäteen tarkastellen tämä hallitus ei tehnyt mitään estääkseen kymmenien tuhansien marssin turvallisen Ruotsin lävitse Tornioon. Unkarin Orban on osoittanut, että kansainvaelluksia voi käsitellä toisinkin. Soinista välittyi muutamankin kerran sellainen kuva, että osallistuminen kaiken maailman rukousaamiaisille vaikutti tärkeämmältä kuin Juha Sipilän poppoon pistäminen tiukoille tässä asiassa. Itse asiassa Soinihan alkoi jopa pyörtää kuuluisia puheitaan Euvostoliiton ja ongelmien yhteyksistä. Muistammehan sloganin ”missä EU, siellä ongelma”. Kummasti eu-soppa alkoi hallituksessa pääpersullekin maistua. Edes selvitystä euvostoerosta ei tunnuttu edes vakavasti vaadittavan.

Persupuolue on saanut nyt uusimmissa vaaleissa ansaitsemansa rangaistuksen sössittyään kannatuksensa kivijalan. Soinin perintöprinssit ovat alkaneet havahtua linjan tarkistamiseen. Junckerin juoksupojat ja -tytöt maassamme ovat samalla nousseet takajaloilleen. Suurta ja ikuista totuudenjakajaa Brysseliä ei sopisi kyseenalaistaa edes ajattelemalla eroa poliittisesta valuutasta tai liittovaltiosta. Suomen hallituksen tehtävänä kuuluu siis olevan pysyä Brysselin notkeaselkäisenä palvelijana. Edes sellaisesta vaihtoehdosta ei ilmeisesti saa puhua, että Euvostoliitto hajoaisi meiltä alta pois. Silloin unioniuskovaisemme joutuisivat samanlaiseen tilanteeseen kuin myöntyväisyyspoliitikkomme Venäjän imperiumin luhistuessa vuonna 1917 – aivan, kuin sattumoisin sata vuotta sitten!

Joukossamme on iät ja ajat ollut eliittiä, jonka korkeimpana päämääränä on ollut palvella jotain suurta valtiota ja tulla palkituksi komealta kalskahtavilla nimityksillä. Venäjän palvelijoina tarjolla oli kuvernöörin paikkoja tai vaikkapa mahdollisuuksia olla kukistamassa muiden maiden kapinoita imperiumeja vastaan. Muuan Johan Casimir Ehrnrooth esimerkiksi oli kukistamassa Puolan kapinaa Venäjää vastaan, tuli aikanaan nimitetyksi Bulgarian sotaministeriksi päätyen lopulta siellä sisä- ja ulkoministeriyden kautta pääministeriksi ja jopa diktatoorisin valtuuksin melkein Bulgarian kuninkaaksi ennen kuin muut ulkovallat ja etenkin Itävalta tekivät aikeet tyhjiksi. Eliitiimme on siis kautta aikojen osannut hyötyä imperiumien alaisuudessa. Ei siis ole ihme, että nyt syleillään kiihkomielellä Brysseliä ja hamutaan komissaarinpestejä tai byrokraattisia virastoja. Tiedä vaikka suomalainen kenraali olisi tulevaisuudessa ojentamassa jotain kapinamielistä euvostoprovinssia, mikäli Juncker ja kumppanit saavat aikaan yhteiset joukot.

Ei siis sovi Suomeen, että kerettiläinen ajatus eu-erosta tai kansanäänestyksestä saavuttaisi jalansijaa. Tässä tilanteessa maamme johtava brysselinkeiton juottaja Pertti Salolainen vaati muutama päivä sitten Sipilää ”viheltämään pelin poikki” hallituksessa. Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokas, PS:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho oli juuri nostanut esille mahdollisuuden tuon majesteettirikoksen eli eu-kansanäänestyksen järjestämisestä. Salolaisen paniikki pullautti esille itsenäisyyden juhlavuoden kannalta irvokkaan toteamuksen:

"Hanke murentaa ulkomailla huolella rakennettua kansainvälistä Suomi kuvaa itsenäisyyden 100v -juhlavuonna."

Hetkinen. Salolaisen kuvaama ”kansainvälinen Suomi-kuva” siis tärveltyisi provinssimme testauttaessa omien kansalaistensa keskuudessa halukkuuden jatkaa Brysselin alamaisuutta? Ja vielä itsenäisyyden juhlavuonna? Koska Unioni on muuttunut vuosien saatossa aivan muuksi kuin siihen aikanaan suoraan sanoen painostettuna ja harhaanjohdettuna liityttiin, olisi juuri oman itsenäisyyden kunnioittamista järjestää mainittu uusi kansanäänestys. Olihan omasta rahastakin luopuminen lähinnä ilmoitusasia itsensäedustajien kokoontuessa, joten koko itsenäisyys vaikuttaa tässä tilanteessa lähinnä tarulta. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on kuuliaisesti säestänyt Salolaista kieltämällä perussuomalaisilta dogmin vastaiset pyrkimykset.

Euvostouskovaiset väittävät liittovaltion olevan ainoa vaihtoehto täydelle eristäytymiselle ja jonkinlaiselle Pohjois-Korean tielle, mikä on räikeätä aivopesua, jota on jo vuosikaudet harjoitettu etenkin nuorison keskuuteen unohtaen tarkoituksella, että suurin osa maailman maista toki on yhä Euvostoliiton ulkopuolella. Nähtäväksi jää, mille portaille eliittimme seuraavaksi polvistuu Brysselin kommuunin luhistuessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti