maanantai 6. maaliskuuta 2017

Timo Soini on ollut poissa jo kauan


Viikonloppuna olemme saaneet kuulla, että suomalaisesta puoluekentästä poistuu vaikuttava hahmo. Toimittelijat eri puolilla ovat jo ehtineet aloittaa spekulaatiomyllyn pyörittämisen liittyen perussuomalaisten tulevan johtajan persoonasta. Oma asiansa toki on, onko perussuomalaisia puolueena ilman Soinia. Itse asiassa Soini kuitenkin on ollut poliittisesti jo hyvän aikaa kuori entisestään. Voisi todeta hänen olleen jo kauan poissa syvän kansan edestä. Tarkastellaanpa asiaa poliittisesti voimissaan olleen Soinia historiaan jääneiden toteamusten kautta.




Tuli iso jytky!

Tuossa huipentui establismentin piirissä vallinnutta liki uskonnollistyyppistä yhden totuuden oppia vastustaneiden euvostoalamaisten vastarintamieliala. Pieni toivon hetki värisi yhtä aikaa eliitin epäuskoisuuden kanssa. Opportunistit Brysselissä vapisivat.

Missä EU, siellä ongelma.

Uskoisin juuri tämän teesin tuoneen eniten kannattajia Soinille ja koko puolueelle. Viimeistään hallitustyö on sulattanut Timon joukkueelta Euvostoliiton vastustamisen kuin lumihangen huhtikuussa. Itse asiassa näköpiirissä on ollut Brysselin kumartaminen ja puolueen puhdistaminen tai puhdistautuminen euvostokriitikoista. Euvosto- tai eurojäsenyyttä koskeneisiin kansanäänestyksiin on puolueelta ollut turha odottaa tukea. Todellinen häpeä, että tämän iskulauseen lanseerannut henkilö on ollut mukana näin täydelisessä äänestäjien huiputtamisessa.

Yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen on Suomelle huomattavasti tärkeämpi asia kuin demokratian puolustaminen jossain sellaisessa maassa, missä ei edes ole demokratiaa

Tämä on ollut mielenkiintoinen toteamus, jota sinänsä ei ole tarvinnut koetella turvallisuuspoliittisten uhkakuvien paineessa. Asevelvollisuuden kannatus lienee säilynyt sangen vakaana. Huomattavasti yllä mainittua mielenkiintoisempaa olisi ollut vaihtaa sen tilalle vaikkapa rajojen koskemattomuuden ja itsenäisyyden säilyttäminen.

Meillä on periaatteemme, kynnyskysymyksemme ja linjamme. Persut eivät myy persettään.

Jo edellä kirjoitettu kertoo osaltaan, millaisessa mielentilassa synkkyyteen vaipumassa oleva ja eurooppalaisten toteuttamaa, kansallista vastarintaa odottava euvostoalamainen lukee tätä väitettä. Sipilän hallitus on ollut perussuomalaisen puolueen giljotiini. Luottamuksen palauttamiseen saattaa mennä ainakin sukupolvi, mikäli sellaiseen enää tilaisuutta annetaan. Toisaalta onhan rahvaan poliittinen muisti valitettavan lyhyt – siitähän kertoo vanhojen puolueiden pölhöedustajien kestosuosio.

EU-jäsenmaksu pienenee 75 miljoonalla eurolla, tosin huonon taloutemme vuoksi, mutta silti.

Soini on joutunut luettelemaan perussuomalaisten ”saavutuksia” hallituksessa lokakuussa 2015. Euvostokriittinen ja -vastainen entinen äänestäjä ei koe tuossa mitään rehenneltävää. Hän muistaa liian hyvin, kuinka perussuomalaiset ovat kääntäneet töykeästi selkänsä eu- ja euro-kansanäänestyksille. Euvostovaltaa joko vastustetaan tai sen saappaita nuollaan.


Siellä on pakko oppia uutta vaikkei haluaisikaan.

Soinin kerrotaan todenneen tällä tavoin vuonna 2016 Hjallis-keskusteluohjelmassa kommentoidessaan EU-maiden ulkoministerien kokouksia. Vähitellen hänestä on näyttänyt jo kuoriutuneen sulavaliikkeinen Junckerin ja kumppanien apupoika. Katkera äänestäjä olisi viimeistään tässä vaiheessa voinut huomauttaa, että hän olisi toivonut puolueen jatkavan kyseenalaistamista sen sijaan, että sen keulakuva ja kiistaton johtaja osoitti yhä selvempää alistumista Brysselin alamaisuuteen. Vanhan laulun sanoin: ”Onko pakko ellei taho?” Kaikesta päätellen Soini on todella tahtonut pomppia Euvostoliiton hyppynarun tahdissa ja poikennut tuon tuosta vielä merten takana rukousaamiaisilla kenties saamassa uusia ohjeita.

Valtamedia jatkaa entiseen tapaan Soinin puolueen erikoiskäsittelyä, vaikka tiettyä aiempaa pehmeämpää otetta on voinutkin olla toisinaan havaitsevinaan. Soraäänet kentältä on nuijittu aiempaa hiljaisemmaksi. Iso politiikan eläin on tallonut tiensä näyttämön halki. Provinssi on saanut näytöksensä. Pöly laskeutuu. Perussuomalaisen tai perussuomalaiseksi koetun protestin ja vastarinnan haipuminen globalisaation ynnä Euvostoliiton kuormarengiksi alleviivaa sitä, että kehitykseen pettyneen pienen alamaisen mielessään hahmottelema kuva Timo Soinista on ollut väärä. Ulkokuoren lampsiessa taka-alalle ei voi olla toteamatta, että se kansan toivekuviinsa hahmottelema Timo Soini on ollut jo kauan poissa – mikäli on edes läsnä koskaan ollutkaan. Politiikan omenat ja melonit kuitenkin säilyvät.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti