perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pakkoruotsin aika on mennyttä Suomea

Arabia kivunnut jo kolmanneksi puhutuimmaksi vieraaksi kieleksi


Ruotsinkielen asema on ollut viime vuosikymmeniin asti erittäin ymmärrettävästi tärkeä osa kulttuuri-identiteettiämme ja osa historiamme rakennusaineita. Vähin erin, mutta alati kiihtyen maailma on alkanut muuttua ja korkeimman kielipolitiikan oikeutus murentua. Sitä eivät ehkä kulttuuripersoonat ynnä muut viisaina pidetyt uskalla tai huomaa tunnustaa, mutta viimeksi kuluneina vuosina on tapahtunut järisyttävä muutos.

Maassamme saatetaan tulevaisuudessa joutua vakavasti
pohtimaan, kumpaa kieltä virallisesti tuetaan:
suomea vai suomenruotsia.
Ruotsi kytki Suomeksi myöhemmin nimetyn niemen läntiseen valtapiiriin. Olimme pyöreästi 700 vuotta osa Ruotsia. Valtarakenteistamme pääosa säilyi kauan ruotsalaisena tuon valtiollisen yhteyden katkettua. Osin se palveli myös erottautumista venäläisyydestä, johon alkoi viimeistään niin sanottuina sortokausina liittyä yhä enemmän kielteisiä piirteitä. Niin kuin Ruotsi ei ollut kyennyt osaksi sangen myöhään tapahtuneen Skånen itseensä liittämisen vuoksi ruotsalaistamaan harvaan asuttua Itämaata Venäjä taisi alkaa toteuttaa omaa venäläistämisagendaansa maailman- historiallisesti katsoen liian myöhään. Todettakoon tässä esimerkkinä kysymys rajanvedosta Karjalan kannaksella, josta Kivennavan ja Uudenkirkon Venäjään liittämisen suhteen kiisteltiin itse asiassa melkein heti niin kutsutun Vanhan Suomen palauttamisen jälkeen. Vuonna 1911 leimahtanut kiista tikahtui byrokratiaan ja maailmantapahtumiin palatakseen esille heti tilaisuuden tullen eli 1939.

Näihin päiviin asti ruotsalaisuuden on voinut katsoa kielensä kautta kuvastelleen Pohjolan erityistä historiaa. Globalisaation ja eurooppalaisen liittovaltion luomisposessi on pirstomassa mainitun erityissuhteen. Ruotsissa alkaa jo lähes suurin osa nuoresta polvesta olla joko ulkomailla syntynyttä tai näiden jälkeläisiä toisessa polvessa. Kolmen tai neljänkymmenen vuoden kuluttua mikään ei enää takaa, että edes Ruotsi määrittyisi ruotsinkielen kautta.

Brysselin avaamien rajojen kautta olemme Suomessakin saaneet havahtua rajuun muutokseen katukuvassa. Kujilla kaikuneet kielet ovat lisääntyneet. Uusia, outoja ongelmia on ilmennyt jopa julkisten keittiöiden ruokalistoihin liittyen. Moskeijoiden rakentamisesta on alettu kiistellä tapaan, joka olisi ollut viisi vuosikymmentä aiemmin ollut käsittämätöntä. Ruotsinkielen erikoisasema on pohjannut historiaan, jonka tutkimus täällä olisi mahdotonta ilman ruotsinkielen taitoa ja perin hankalaa ilman jotain yhteyttä venäjään, mutta nykypäivän arki historiantutkimuksen ulkopuolella vaatimuksineen alkaa vääjäämättä osoittaa jotain toista. Ylioppilaat olivat ennen jo toinen jalka jossain virastossa jatkamassa byrokraattien kankeita ja turvallisia kaavoja, mutta nykyään täytyy olla jo jonkinlainen spesialisti alallaan, jotta voi olla varma omasta työpaikastaan. Kielivalinnat eivät ole vähäpätöisiä.

Oma maahanmuuttajien integroitumista hankaloittava tekijänsä on varmaan virallinen kaksikielisyytemme, ainakin virkatasolla. Heidän alkuperäisen kielensä tulee olemaan väistämättä yleisempi kuin hiljakseen vähenevä ruotsinkielisyys. Jopa suomenkielisten osuus maassamme on lähtenyt selvään laskuun. Jokin päivä sitten julkisuuteen ponnahti tieto arabian nousemisesta kolmanneksi puhutuimmaksi kieleksi maassamme. Jotta kehityksen merkitys alkaisi jotenkin hahmottua, on syytä tarkastella Tilastokeskuksen lukuja. Ne kertovat selvää kieltä väestörakenteen muutoksesta.

Somalian- ja venäjänkielisten määrän kasvu näyttäisi hiukan tasaantuneen. Nämä pohjaavat tietenkin virallisiin lukuihin. Varjoissa hiippailevat paperittomat ovat toki oma lukunsa.



Vuonna 2014 asui Suomessa ulkomaalaistaustaisia 322711, mikä vastasi 5,9 prosenttia koko väestöstä. Samaan aikaan ruotsinkielisten lukumäärä oli enää 290747 eli 5,31 prosenttia. Niin suomenkielisten kuin ruotsinkielistenkin lukumäärä on kääntynyt laskuun. Kuvattaessa naisen elämänsä aikana laskennallisesti synnyttämien lasten määrää käytetään niin sanottua kokonaishedelmällisyyslukua. Esimerkiksi ulkomailla synnyttäneillä irakilaisilla se oli 2012-2015 3,1 (taustamaassaan 4,6). Suomessa kokonaishedelmällisyysluku on ollut vuonna 2014 1,87. Ei tarvitse olla nobeltason matemaatikko laskeskellakseen, mitä voimakas muuttoliike merkitsee väestö- ja kielisuhteille.

Ruotsinkielisten osuus väkiluvustamme on laskenut jokseenkin tasaisesti yli sadan vuoden välein. Suomen-
kielisten määrä puolestaan on kokenut huippunsa vuoden 1991 laman ja maamme euvostokuntoon runnomisen
yhteydessä. Arabiankielisten osuus sen sijaan on lähes kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. Mikään
ei anna olettaa, että kehitys laantuisi tulevina vuosina viitaten jo naisten kokonaishedelmällisyys-
lukujen eroon.
 

Kieliryhmistä ruostinkielisten määrä näyttäisi laskeneen samaan tahtiin kuin arabiankielisten kasvaneen.
Kymmenessä vuodessa kieliryhmien ero saattaa olla jo kuroutunut umpeen. Muidenkin vieraskielisten osuus
toki kasvanee.



Tulevaisuudennäkymänä saattaa hyvinkin olla ummikkoruotsinkielisten palvelujen keskittäminen muutamaan kuntaan erityisjärjestelyin. Ihmisten joukkokäyttäytymiseen kuuluva laumautuminen ajaa eri kulttuuriryhmiä korostetusti omille asuma-alueilleen. Koska tiedossa on jo nyt väkeä, joka toistakymmentä vuotta täällä asuttuaan ei juuri osaa kommunikoida uuden kotimaansa kielellä, ideologisesti ajettu multikulttuuri yhteiskunta saattaa ajaa syvenevään kielelliseen hajaannukseen. Kukin lukumäärältään riittävästi lisääntynyt kieliryhmä saattaa alkaa vaatia yhä pontevammin palvelua omalla kielellään vedoten vähenevän ruotsinkielisen kansanosan erikoisoikeuksiin, joiden yhtymäkohtaa yhä kaukaisempaan menneisyyteen ei voida enää selkeästi hahmottaa.



Aika on ajanut ohitse pakkoruotsiksi kutsumastamme järjestelmästä. Se oli jollain lailla toimiva ja perusteltu vanhaan, lokalistiseen pohjoiseurooppalaiseen maailmanaikaan. Globalistisessa myllerryksessä pieni kielialue voi olettaa voivansa puolustaa virkakielenä vain omintaan eli meidän tapauksessamme suomenkieltä. Senkään ennuste ei ole järin hyvä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti