maanantai 27. helmikuuta 2017

Parhaan sekoilun Oscar


Taiteen ja viihteen tekijöiden olisi parasta vaihteeksi keskittyä omalle alalleen eli rentouttavien elämysten tarjoamiseen. Viime viikkoina heidän keskuudessaan on ollut vallalla lähinnä hysteerinen mielipidepolitikointi ja korkeuksista alas julistettu paheksunta kansan syvien rivien julki tuomaa muutostarvetta kohtaan. Itse en periaatteesta ole välittänyt seurata koko huonosti kirjoitettua Oscar-näytelmää, mutta väkisinkin tietoisuuteen on tihkunut, että tällä kertaa show on lässähtänyt persuksilleen.

Maanantaiaamun lehdet ovat saaneet taas ihmeteltävää.
Onko viihdeväeltä lähtenyt oma työ lapasesta kaiken
politikoinnin keskellä? Aika palata työntekoon?
Viihde-eliitti on mitä ilmeisemmin epäonnistunut työssään eli tällä kertaa niinkin yksinkertaisessa toimenpiteessä kuin ammatillisten palkintojensa jakamisessa. Jaossa olleita pystejä ei suinkaan ole tällä kertaa oltu jakamassa ensimmäistä kertaa. Jotenkin vain ilmeisesti ensinnä julistettiin parhaaksi elokuvaksi täysin väärä raina. Kaiketikin kyseessä oli kuitenkin ylipäänsä ehdokkaana ollut hengentuote. Koko spektaakkeli on tietenkin ollut vuosikymmenet läpeensä kaupallinen ja pikkupolitikointia täynnä. Tällä kertaa tähtöset ja muut gurut ovat muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta keskittyneet lähinnä presidentti Trumpin arvosteluun, joten itse pääasia lienee hoidettu vasemmalla kädellä, anteeksi kielikuvasta toki kaikilta maailman vasenkätisiltä.

Väistämättä mieleen nousee, että viihdemaailman aikanaan sangen arvostettu palkintogaala on lopullisesti tuhrittu yhtä likaiseksi politiikan pelikentäksi kuin Nobelin niin kutsutun rauhanpalkinnon jakaminen, jossa kulloinkin vallitsevan establismentin suojeluksessa lilluvat silmäätekevät pääsevät pönöttämään hyvän ruoan ja messevien palkintorahojen parissa, maineesta puhumattakaan. Elokuvien kohdalla jopa maininnat palkintoehdokkuuksista määrineen on vuosikaudet painettu isolla mainoisjulisteisiin ja videolevyjen kansiin. Olisikohan aika jo hillitä tapaa?

Epäilemättä televisiokanavat ja naistenlehdet juoruversioineen pyrkivät yhä märehtimään Oscar-aiheen rutikuivaksi. Omaa mielipidettään ainoana oikeana pitäneet ovat vain omineet viime kuukausina pintatason viihdemaailman siksi paljon omakseen, että vastareaktio varmasti on nousemassa. Jo ennen nykyistä henkistä alennustilaa ja helppoheikkimäistä tietyn poliittisen agendan juoksupoika-aikaa koko pystinjaon ruljanssi on tuntunut liiaksi ohjailevan yleisön huomiota ainoastaan muutamaan tiettyyn elokuvaan vuosittain. Uskoisin mainitulla teatterilla olleen arvostelijansa vuosikymmenet. Nyt vain kallispalkkaiset kulttinäyttelijät ovat lähteneet polkemaan entistä ylimielisemmin ruohonjuuritason kansan käsityksiä ja oikeutta äänestää jopa ”väärin”. Raja poliittisten kokousten ja viihdetilaisuuksien välillä on hämärtynyt ilmeisesti jo siinä määrin, että viimeksi mainitut alkavat epäonnistua alkuperäisessä tehtävässään.

Kyseessä ei sinänsä ole edes ainutlaatuinen tapahtuma, joskin aiemmin kaupallisesti ylivoimaisesti arvostetuin. Maailmalla jaellaan palkintoja elokuville lukemattomissa muissakin tilaisuuksissa. Me suomalaiset olemme saaneet nähdä muun muassa Kaurismäen toikkaroimassa Berliinissä jne. Kenties tämän vuoden Oscar-gaala ansaitsisi itse parhaan sekoilun pystin aikansa hysterian kuvauksena?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti