torstai 16. helmikuuta 2017

Kohti islamilaista liittovaltiota


Maahanmuuttokriisi syö Saksan budjetin ylijäämän, ja niin kutsutuille pakolaisille vaaditaan ”rajoitettua äänioikeutta” jo ennen kansallisuuden myöntämistä. Euvostoliiton utopia on sortumassa idealistien käsissä. Alkaneella viikolla johtoprovinssista Saksasta on kantautunut lopultakin sangen odotettuja uutisia eli budjetin ylijäämä on päätymässä maahanmuuttokriisin käsittelemiseen.

Riita Saksan budjettiylijäämästä on syytämässä varat maahanmuuttokustannuksiin. Ei ole lainkaan merkityk-
setöntä, minne Euvostoliiton johtoprovinssi sijoittaa infrastruktuurinsa kipeästi tarvitsemat varat. Se ei
voi olla heijastumatta koko Euvostoliiton tulevaisuuteen.

Vanhan sanonnan mukaan liika on liikaa vitamiiniakin. Vanhat totuudet eivät yllä tärähtäneistön tajuntaan sen vaatiessa yhä lisää ”vapaata liikkuvuutta” eurooppalaisen hyvinvoinnin raunioille. Mikäli jostain pilkahtaa aiheellisen epäillyksen pilkahdusta, valtiojohtoiset mediat polkaisevat esille yhä uusia dokumentteja, joiden tarkoituksena on syytää vaalikarjan mieleen lisää syyllisyyden ja auttamishalun eetosta. Vanha manner on kuitenkin tikahtumassa tämän ideologisesti ohjaillun jeesustelun alle.

Muun muassa Spiegelin ja Weltin mukaan Saksassa on syntynyt melkoinen riita budjetin ylijäämävarojen käytöstä. On ollut tahtoa maksaa pois velkaa. SPD on vaatinut investoimaan digitaaliseen infrastruktuuriin ja kouluihin. Koska puolueet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen rahojen käytöstä, ne siirretään CSU-johtaja Gerda Hasselfeldtin mukaan reserviksi pakolaisten kustannusten kattamiseksi. Näin ollen valtionvarainministeri Schäuble ei pääse maksamaan velkoja takaisin. Hän tietää tuskallisen selvästi tulevaisuuden haasteet pakolaiskriisin kauhistuttavissa kustannuksissa, eikä verovelvollinen voi odottaa budjetin ylijäämästä mitään helpotusta elämäänsä. Paitsi koulut ja päiväkodit myös poliisi ja muut viranomaiset tarvitsevat kipeästi lisää henkilökuntaa. Edes Saksan kaltainen talous ei siis välttyne lisävelan ottamiselta huolimatta budjetin näennäisestä ylijäämäisyydestä. Miljoonan vuosittaisen turvapaikanhakijan hallinnassa joutuu vahvinkin yhteiskunta koville, eikä kunkin tulijan kohdalla ole kyse vain tuosta yhdestä vuodesta. Koska kyseessä olevat maahanmuuttajat koostuvat erityisen vähän koulutetusta massasta, integraation ennusteet ovat huonot.

Todellisuus alkaa siis murtautua pompöösin euvostounelman ruusutarhaan. Yhteiskunnan perusrakenteidenkin ylläpito on muuttumassa enemmän kuin haastavaksi. Teknokraattis-ateistinen eliitti joutunee havahtumaan utopiansa jäädessä tavoittamattomaksi unelmaksi. Muukalaisten massat eivät suinkaan tavoittele integroitumista uuteen elinympäristöönsä, vaan lukumääränsä kasvaessa ne alkavat yhä selkeämmin muovata uutta kotiaan. Paradoksina onkin sosiaalisessa mediassa yhä usemmin jouduttu äimistelemään sitä, kuinka tulijat vaikuttaisivat tahtovan rakentaa ympärilleen samanlaisia sosiaalisia rakenteita, jotka ovat alun alkaen mahdollistaneet niiden vainoavien käytäntöjen synnyn, joita he ovat väittäneet pakenevansa. Esimerkiksi Britanniassa muslimiyhteisö on vaatinut jäseniään äänestämään tiettyä puoluetta käyttäen hyväkseen henkistä otetta jäseniinsä.

Vaikka valtamedia tahtoo asiasta enimmäkseen vaieta,
sosiaalisessa mediassa nousevat yhä uudelleen esille
etnisten ryhmien ja jengien toiminta eri puolille
Euvostoliittoa. Britannia on vasta aloittamassa eroa,
jonka etujen mitätöimiseksi euvostouskolliset toki
tekevät kaikkensa. Yhtenä vaatimuksena liittovaltio-
uskovaisilla on naiivi vaatimus kontrolloimattomista
rajoista. Ellei kehityksen suuntaa käännetä No Go -
alueiden aika Euroopassa on vasta alussa.
Saksan hallituksen maahanmuuttovaltuutettu Aydan Oezoguz on mennyt jo niin pitkälle, että kansalaisoikeudettomille maahanmuuttajille pitäisi hänen mukaansa antaa rajoitettu äänioikeus. Oma lukunsa sitten olisikin näin tarkkailijan näkökulmasta pohtia, mitkä sitten olisivat ne rajoitukset. Tietyt piirit kun ovat erityisen omistautuneita arvostelemaan kaikkia ihmisryhmien välisiä legaalisia eroja. Oezoguzin vaatimus olisi uusi naula kansalaisuuden arvon ja merkityksen arkkuun. Samalla kunnioitus esivaltaa kohtaan sukeltaisi uusiin syvyyksiin. Yhdistyneenä eri puolille Eurooppaa syntyneisiin No Go -vyöhykkeisiin muukalaisten ja identiteetiltään vähintään kyseenalaisten muukalaisten äänioikeus kiihdyttäisi yhteiskunnallista hajoamista.

Euvostoliitto on siis muovautumassa sisältä päin aivan joksikin muuksi kuin valtaosa euvostokansalaisista nykyään tunnistaa. Murentumisprosessia tukeva viides kolonna ei niinkään ole salainen kuin erilaisin pykälin ylhäältä päin suojeltu järjestelmä, joka pyrkii kriminalisoimaan kaiken arvostelun. Yhä tässäkin tilanteessa euvostokansalaisille tahdotaan esittää nimenomaan idänsuhteet ensisijaisena uhkakuvana. Oma eurooppalaisuutta heikentävä nyanssinsa on ollut Euvostoliiton poliittinen valuutta euro, jonka ylläpitämiseksi kyhätyillä tukipaketeilla vasallivaltioiden talous ja yhteiskunta on ajettu keskusvallan talutusnuoraan heikentäen omaehtoisen politiikan mahdollisuuksia. Kriitikoiden tavan takaa esilletuomat väestörakenteelliset ennusteet ovat puhdasta matematiikkaa. Hätkähdyttävää sinänsä on havaita tuon tuostakin, kuinka avointa ja häpeämätöntä väestö- ja uskontosuhteiden muutoksia seuraava prosessi on jo tässä vaiheessa. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti