Taannoin jotkut
tolkuttomat julistivat historian päättyneeksi. Sittemmin tietyt
tapahtumat ovat osoittaneet, ettei maailmanjärjestys suinkaan ole
vielä valmis. Erityisen rankkaa ihmisen epätäydellisyyden
tunnustaminen näyttäisi olevan euvostouskovaisten eliitille. Sangen
hyvin aikaamme kuvaavasti Ilta-Sanomat otsikoi eilen
pääkirjoituksensa ”Ranskan ero olisi ikuisen euron loppu”.
Valuutta jos mikä on
ihmisten väliseen luottamukseen ja alistussuhteisiin liittyvä
väline. Viime viikkoina televisiossa on esitetty
historianharrastajille aarteenetsintäohjelmaa nimeltä Menneisyyden etsijät. Siinä joukko innokkaita miehiä haravoi maita ja mantuja
metallinpaljastimilla ja tonkii tantereesta vanhojen esineiden osia
ja aikojen saatossa paikalle kulkeutuneita rahoja. Perisuomalaisesta
maaperästä on paljastunut vanhaa valuuttaa niin kaukaa itämailta,
Ruotsista kuin Euroopastakin. Muinoin kukin noista
metallinpalasista on edustanut varallisuuden vaihtoa ja
koristautumista siinä kuin nykyisetkin valuutat. Vaikka niiden arvo
nykyään on lähinnä muinaismuistoina, ne ovat silti yhä tietyllä
tavalla ”ikuisia”.
Eliittimme on julistanut
euron ”peruuttamattomaksi valuutaksi”. Jos päättäjämme
kykenisivät katsomaan itseään kaukaa, he voisivat oivaltaa
julistustensa pompöösin rehentelyn. Kuukausi kuukaudelta
euvostovaluutan luonne muuttuu yhä enemmän pakotetuksi
velkasuhteeksi. Hyvistä aikeista huolimatta sen edut eivät
käytännössä enää hyödytä tavallista kansaa vaan eliittiä,
jota varten se onkin luotu. Niin kuin nyttemmin maan povesta kaivetut
vanhat äyrityiset niin myös euro tulee sortumaan omaan
ylimielisyyteensä, koska mikään ihmisen luoma ei ole ikuista.
Valuutta on vain vallanpitäjien hallinnan väline ja toimii niin
kauan kuin tarkoituksenmukaista; toisin kuin ikivanhat hopearahat
eurolla ei pian ole edes esineellistä pysyvyyttä, mikäli hanke
käteisestä luopumisesta etenee toteutumiseensa. Tällöin
”ikuisesta” valuutasta tulee vain ilmaa tuuleen.
Alussa mainitsemani
Ilta-Sanomien pääkirjoitus on esimerkki siitä, kuinka yhteisen
euvostovaluutan legitimiteetti ja käyttökelpoisuus on jo hyvää
vauhtia laskemassa vähintään samaa tahtia kuin eurooppalaiset
kansat alkavat kyseenalaistaa Junckerin ja kumppaneiden ainoiksi
oikeiksi julistamat opit. Mikään imperiumi ei ole ikuinen. Hyvä
esimerkki ihmisten rakennelmien väliaikaisuudesta on esimerkiksi
khmerien kulttuurin historia ja viidakosta löytyneet suurten kaupunkien rauniot. Meitä Pohjolassa tulisi varoittaa Kalmarin Unionin kohtalo. Kenties päädymme vielä vaihtelemaan keskenämme
autonrenkaita ja kananmunia niin kuin tarinan mukaan itänaapurissa
touhuttiin edellisen ”kansojen valtion” romahdettua ja sen
valuutan menetettyä arvonsa.
Euvostopolitrukkien
keskinäisen selälle taputtelun aika on jo mennyt. Ikuisuus on yhä
jäänyt saavuttamatta.
Jo vuosia on uumoiltu Kreikan päätyvän velkojensa vuoksi ainakin poliittisen valuutan ulkopuolelle. Mitä väkinäisemmin politrukit istuttavat konkurssivaltiota eurossa sitä varmemmin se päätyy kokonaan ulos Euvostoliitosta.
VastaaPoistaKukaan järjellään ajattelevahan tuskin olettaa Kreikan koskaan selviävän veloistaan. Nyttemmin maan ero EU:sta on noussut jälleen keskustelun alle, mikäli se koskaan on vaimentunutkaan maailmanpoliitisten tapahtumien vain ohjailtua yleistä huomiota välillä toisaalle.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4210210/Greece-s-huge-debt-crisis-lead-Grexit.html