perjantai 27. tammikuuta 2017

Jälkityhmät ja aatteellinen ajatustenohjaus


Ajatuksena työviikon lopettaminen poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia ruotivalla keskustelupaneelilla on sinänsä mainio, mutta sen tehtävän antaminen aatteellispoliittisesti johdetun ja selkeätä agendaa ajavan Ylen tehtäväksi on ollut sopimatonta. Jälleen kerran sen sai todeta katsellessaan vaihteeksi tuota ”oikeiden” mielipiteiden tielle kaitsenutta julistusta.

Donald Trump. Olisikohan jo aika ryhtyä
ruotimaan hänen nousunsa syitä ja edeltäjien
tekemien virheiden korjaamista? Painolastina
vaikuttaa olevan clintonistien usko omaan
virheettömyyteensä ja globalismin kaikki-
valtiuteen. 
Presidentti Trumpin virkaanastujaisista on viikko, joten sinänsä hänen käsittelemiseensä on ollut syynsä, mutta tapa vain on ollut alati samaa vikojen ja epäsovun kaivelemista. Keskustelijoiden antipatia globalismin ja vapaakaupan kriittisyyttä kohtaan on toki tullut jo aiemminkin esille. Tänään jatkettiin samalla linjalla ja haikailtiin säröjä uuden presidentin avustajakuntaan. Esille nousivat tiettyjen ulkoministeriön virkamiesten erot. Täysin jätettiin pohtimatta, kuka tuon väen on nimittänyt. Varapresidentti tahdottiin jo nähdä todellisena johtajana. Itse pohtisin, ketkä lopulta ovat olleet todellisina vaikuittajina viime vuosien presidenttien takana. Hillaryn takana ainakin on näyttäytynyt selkeästi muuan Soros. Samalla kiskottiin esille myös Trumpin puheen vertaaminen Hitleriin ja Mein Kampfiin. Siinähän sitten olikin koko kattaus esillä.

Suurin osa keskusteluajasta käytettiin osanottajien kilpaillessa, kuka kaivaisi esille tympeimmän ja pelottavimman näkökohdan uudesta hallinnosta. Sen myötä liuku veikin Halla-Ahoon, joka  Helsingin Sanomien otsikon mukaan rankaisisi pakolaisia merestä pelastavia kansalaisjärjestöjä. Kuten olettaa saattaa, raati pääsi kauhistelemaan mereen hukkuneita ja ylistämään jotain kreikkalaismummelia, joka on auttanut Välimerellä lillunutta. Eräs keskustelija jopa alkoi ilkkua, miksei Halla-Aho vaadi kaikkea avustamista kielletyksi. Sangen törkeätä yksinkertaistamista siis. Otetaanpa nyt pari suoraa lainausta Halla-Aholta itse artikkelista:

On merkkejä, että Libyan rannikkoa lähellä operoivat kansalaisjärjestöt jo pelkällä läsnäolollaan houkuttelevat ihmisiä lähtemään merelle. Järjestöt jopa yllyttävät ihmisiä olemaan tekemättä yhteistyötä italialaisten viranomaisten kanssa, jolloin heitä ei rekisteröidä mihinkään järjestelmään

On hyvin vakava ongelma, että Välimerellä toimii tällainen meritaksipalvelu, joka tuo tuhansittain ihmisiä Eurooppaan, sen sijaan että heidät palautettaisiin takaisin lähtösatamiin.

En näe tässä kehotusta olla sinänsä pelastamatta merihätään joutuneita ihmisiä. On vain syntynyt tilanne, jossa jo maalaisjärjellä ajatellen oleskelun varmistaminen Euroopassa alkaa liikumisella mahdollisimman huonokuntoisella aluksella ja heittymisellä avustusjärjestöjen armoille. Hallituksethan saattavat milloin tahansa päättää jonkinlaisesta palautusjärjestelmästä. Olemme myös saaneet lukea, kuinka esimerkiksi kirkko on ryhtynyt avoimesti kätkemään kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Jo pääministeri Sipilän kotimajoitustapauksen olisi pitänyt osoittaa meille, kuinka tehokkaasti tietyt signaalit maailmalla liikkuvat. Avustusjärjestöjä toki ei voi siitä syyttää, ettei Euvostoliitto ole alun alkaen suhtautunut tarpeeksi jämäkästi laittomasti ja pidäkkeettömästi mantereelle pyrkineisiin. Silti jeesustelevat vapaaehtoiset vaikeuttavat viranomaisten toimintaa ja ovat otollisia hyväksikäytettäviä.

Tätä näkökohtaa Jälkityhmissä toki kartettiin, koska kaikki pahuushan asuu jossain muualla.

En sentään jaksa seurata tuota raatia säännöllisesti, joten en tiedä, kuinka Berneriä ja liikennepolitiikkaa on aiemmin käsitelty. Nyt kuitenkin farssin jälkiseuraukset jätettiin kokonaan käsittelemättä. Kiky-tilannetta ainoastaan hipaistiin, koska Trump-kauhistelu vei suurimman osan ajasta. Kotimaan ”kärkihankkeitten” pohdiskelu olisi kuitenkin osoittanut karulla tavalla, että osataan meilläkin laukoa julki monenmoisia julkilausumia harkitsematta tai välittämättä seurauksista.

* * *

Lopuksi vielä yksi poliittinen esiintulo liittyen Trumpin ensimmäisiin poliittisiin toimiin. Sitä ei käsitelty Jälkityhmissä, mutta se kertoo paljon henkisestä ja aateelisesta myllerryksestä, joka länsimaissa on käynnissä.

Yhdysvaltain uusi presidentti on ilmoittanut ryhtyvänsä toimenpiteisiin liittyen tietyistä maista saapuviin maahanmuuttajiin. Mustalle listalle ovat joutumassa ainakin Syyria ja Irak. Lännen ja muslimimaiden maailmankäsityksen erot on tahdottu häivyttää samaan tapaan kuin ihmisryhmillä ei olisi keskenään mitään eroa. Muslimien erityistarkkailulla luulisi olevan syynsä viime aikojen terroritekojen vuoksi puhumattakaan näiden perimmäisestä suhtautumisesta nk ”vääräuskoisiin”. Maahanpyrkijöiden erikoistarkkailulla pitäisi olla oma oikeutuksensa jo kunkin maan suvereniteetin kannalta.

Tämä ei ole kuitenkaan sopinut Clintonin aikakauden sotahaukalle, Madeleine Albrightille, joka on yllättäin kokenut kenties ikääntyessään jonkinlaisen humanismiherätyksen. Tämä Yhdysvaltain politiikkaan Bill Clintonin ulkoministerinä vaikuttanut poliitikko on julistanut olevansa valmis rekisteröitymään muslimiksi. Kyseessä on sama nainen, joka aikanaan muun muassa pyrki vaikuttamaan, jottei Ruandan tapahtumia julistettaisi kansanmurhaksi.

Albright selittelemässä Irakin pommituksia:




Meilläkin julkisuudessa on vaahdottu Trumpin muurista. Sen käyttökelpoisuudesta tai realistisuudesta voimme olla monta mieltä, mutta sangen tehokkaasti on vaiettu Meksikon omasta osuudesta asiaan sen tukiessa laittomien maahanmuuttajien virtaa Yhdysvaltoihin. On niin kovin helppoa vaahdota muureista ja maahanmuuttorajoituksista ellei itse elä massavaellusten seurausten keskellä tai edes välitä nähdä vuosikausien kehitystä tilanteen edellä.

Irvokkainta maailmapolitiikassa on havaita, kuinka sädekehää koetetaan kehittää poliitikoille, joiden toiminta on suurvaltatoiminnassa aikanaan ollut vähintään yhtä karmeata kuin vastustajillaan. Hillary Clintonin toimista Libyassa on jo kirjoitettu paljon, joten sitä ei ole aihetta tässä yhteydessä enää enempää käsitellä.



3 kommenttia:

  1. Apropoo, USA:n ja Meksikon välille suunniteltu aita ei ole mikään "Trumpin muuri", sitä alettiin rakentaa George W Bushin hallinnon toimesta vuonna 2006 ja aidasta on tällä hetkellä valmiina n. 35% useissa eri pätkissä.

    Eikä asia todellakaan kuulu meille sen enempää kuin Kiinan muurikaan. Molempiin voi suhtautua lähinnä nähtävyytenä, jota voi käydä ihmettelemässä jos sielläpäin sattuu piipahtamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Ongelmat Meksikon rajalla ovat jatkuneet todella kauan ja samoin yhteenotot USA:n ja Meksikon välillä toistuneet. Harva taitaa nykyään tietää tai muistaa, että Yhdysvallat oli sodassa Meksikon kanssa myös juuri ennen I maailmansotaa, ja Japanikin oli vähällä sotkeutua asiaan. Luonnollisesti alkanut maailmansota on häivyttänyt asian tajunnasta.

      Nykymaailmassa tahdotaan unohtaa myös, että suvereenilla valtiolla on oikeus valvoa, keitä se rajojensa sisälle päästää. Muurista meuhkaaminen on vain sopinut valtamediamme agendaan.

      Poista
    2. Vera Cruz 1914
      Mm.

      https://www.mca-marines.org/gazette/roots-deployment-vera-cruz-1914

      https://en.m.wikipedia.org/wiki/United_States_occupation_of_Veracruz

      Maailmansodan esinäytöksiä tämäkin...

      Poista