torstai 19. tammikuuta 2017

Berner ja vuoden 2018 vallankumous


Sopivasti Suomi100 -juhlien aikaan Sipilän hallituksen sveitsiläis-suomalainen yritysjohtaja, Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner esittää toteutettavaksi hirmuisella kiireellä liikenneväylien kunnossapidon ja käytön täysmuutoksen tavalla, jota voi mielestäni hyvällä syyllä kuvailla vallankumoukseksi.

Vallankumous vuonna 2018?
Suuret mullistukset alkavat usein huomaamattomin ja
näennäisen vaarattomin askelin. Vietiinhän meiltäkin
aikanaan oma raha ja rajavalvonta typistettiin
äänestettyämme Euvostoliiton halvan ruoan ja
vaivattoman matkustelun puolesta.
Luonnollisesti kansalaisia pyritään rauhoittelemaan väitteillä, joiden mukaan heidän kustannuksensa eivät kasva, koska ”maksajien joukko laajenee muun muassa ulkomaalaisella liikenteellä”. Berner vertaa tulevaisuuden tienkäyttöä mobiilikäyttäjiin, jotka ostavat operaattoreilta erilaisia puhe- ja teleliikenteen käyttöpaketteja. Noissa paketeissahan on usein kaikenlaista turhaakin maksettavaa. Pelot nousevista kustannuksista tyrmätään mantralla kilpailusta, vaikka esimerkit monelta alalta ovat osoittaneet moiset uskomukset vähintään kyseenalaisiksi. Kuinka monta tietä autoilija voi ajaa työpaikaltaan kotiin? Kuinka monta opetaattoria mahtuu hallinnoimaan samaa tienpätkää?

Huolimattoman lainvalmistelun aikakautena Berner äityy kehumaan selvitystyötä ja sitä kautta rivien välistä muun muassa Esko Aholta ja kumppaneilta tilattua selvitystä liikenne- ja yhteiskuntaoloista vuonna 2050. Entisellä pääministerillämme apureineen taitaa olla käytössään aikakone, sillä niin varmanoloisesti eliitti on nyt paaluttamassa suuntaviivoja yhteiskuntamme rakenteiden muokkaamiseen. Yhä teknisempi järjestelmä saattaa toki toimia vakaissa oloissa, mutta poikkeustilanteissa on odotettavissa katastrofaalisia seurauksia.

Kansa on aiheesta ollut huolissaan kansallisomaisuutemme siirtämisestä yhtiöihin. Valmistelijat koettavat tyynnytellä myrskyä selittämällä perustettavan yhtiön yhteiskunnallisen valvonnan tiukkuutta. Maakunnalliseen hallintaan jäisi 35 prosenttia lopun tullessa valtiolle. Julmettua hoppua liikenneuudistuksessa perustellaan tulevalla maakunnallisella uudistuksella, jota on ajettu tuskaisesti esille jo vuosikausia. Sivulliselle tulisi mieleen katsoa ensin SOTE-sopan selkenemistä ennen infran pistämistä mullin mallin. Eliitin logiikka on toinen, ja tiedotustilaisuudessaan ministeri tuli lausuneeksi tärkeän yksityiskohdan: suunnitelmanlaatijat ovat tarkkailleet muiden maiden käytäntöjä. Erittäin tärkeänä hän vaikuttaa pitäneen Saksan omia vastaavia liikennepoliittisia ratkaisuja. Bernerille kumppaneineen tuntuu olleen hyvin olennaista etsiä yhtäläisyyksiä puuttumatta maamme omiin historiallisiin ja maantieteellisiin erikoispiirteisiin.

Pika-aikataululla kaavailtu muutos inframme hallinnasta ja käytöstä pyritään esittämään kansalaisten osalta vaikutuksiltaan miltei vähättelevään sävyyn, vaikka nimenomaan juuri tässä yhteydessä kyse on vallankumouksesta samaan tapaan kuin aikanaan kansamme kannalta onnettoman Euroopan Unionia koskeneen äänestyksen tapauksessa. Tuolloin runnottiin jäsenyys ”vapaakauppaliittoon” teemoina muun muassa halpa ruoka ja avoimet rajat. Myöhemmin omasta valuutasta ja olennaisesta osasta itsenäistä päätöksentekoa on luovuttu lähinnä ilmoitusluonteisesti eduskunnassa. Bernerin liikennepaketti on kuin vesuri taimikossa; tie tasataan sitä hetkeä varten, jolloin liittovaltio päättää jonkin direktiivin mukaisesti lakkauttaa kansalliset liikenneväyläyhtiöt. Kun rakenteet on valmiiksi mullistettu, loppu onkin enää allekirjoitushommia.

Rahastuksen käytännön toteutus vaikuttaisi olevan kaksinainen eli vaihtoehdoiksi ehdotetaan aikamääräistä könttäsummaa tai paikannukseen perustuvaa kilometritaksaa. Tiedotustilaisuudessa aiheellisesti kyseltiin enimmäkseen yksityisteitä käyttävien haja-asutusalueiden asukkaiden asemasta. Heidän osakseen näyttäisi koituvan könttäsumma, jota Bernerin puheista päätellen porrastettaisiin. Hiukan epäselväksi jäi mainittujen yksityisteiden hoidon tulevaisuus. Rahoitusmalleja raastettaessxa lopputulokset saattavat olla kovinkin yllättäviä, aivan kuin ministerin toteamus, että liikenteestä kerätään enemmän veroja kuin valtiolle syntyy kuluja. Tässä jälleen konkretisoituu päättäjien vahva ideologinen, maalaisjärkeä sumentava paatos, jolla yleä lukuunottamatta on luovuttu korvamerkitystä verotuksesta.

Bernerin toistelema väite liikenneväylähallinnon yhtiöittämisen tarpeesta väylän kunnosapidon takaamiseksi on ainoastaan poliittista ideologiaa. Senhän kansalaiset toki tietävät kyseleenalaistaessaan tavan takaa toistuvan veropohjan rikkomisen ja suuruudenhullun verovarojen jakelemisen ympäri maailmaa.

Julkisuudessa toisteltu huoli yksityisyydensuojasta on toki aiheellinen, mutta jo tietoliikennepuolen kautta euvostoalamaiset ovat tiukan tarkkailun alla. Olennaisempaa ovat ne moninaiset maksut, joita sekä tulevaisuuden autojen varusteet että tieoperaattoreiden ”räätälöimät palvelupaketit” tulevat meille tarkoittamaan. Berner voi väittää kulujen jopa laskevan, mutta jos kunnatkin osallistuvat toimintaan, voivat kulut ryöstäytyä monin tavoin. Yritysjohtajien suunnitelmissa ei suinkaan ole kyse hyväntekeväisyydestä.

Vanhasta autokannasta tahdotaan päästä eroon, jotta rahvas olisi selkeästi riippuvainen uusimmasta tekniikasta ja operaattoreille maksetuista käyttömaksuista. Selkeimmin se toteutuu julistamalla yksinkertaisimmat kulkupelit laittomiksi. Viherhörhöjä kosiskellaan puheilla päästörajoituksista. Autottomia tai autoilun vähentämistä ajavia Bernerin puheet saattavat jopa viehättää. Enemmän autoilevien suhteellisesti suurempi maksattaminen on sinänsä ymmärrettävää, muttei sovi yhteen globalistisen perusideologian kanssa. Tarvikkeiden tuotanto, palvelut ja työpaikat täytyisi tuoda ihmisten luokse sen sijaan, että ihmiset pakotetaan matkustamaan päivittäin yhä kauemmaksi. Lokalismi, paikallinen pientuotanto tuontitullein olisi jonkinlainen ratkaisu, mutta sitä euvostoeliitti ei näytä hyväksyvän ajaessaan tavaroiden [ja tiettyjen ihmisten] korostetun vapaata liikkuvuutta. Ympäristönsuojelijoilta ynnä muilta ”tiedostavilta” jää kenties ottamatta huomioon ne arvaamattomat seuraukset, jotka tällä mullistuksella tullee olemaan ajan kanssa kaikkinaiseen maanhallintaan. Pelkäisin kovin maamme kansalliseen rikkauteen kuuluvan jokamiehenoikeudenkin suhteen. Jos vielä epäilee Bernerin mallin vaarallisuutta on syytä palauttaa mieleen hänen toteamuksensa ”yhteistyöstä EU-instrumenttien kanssa”. En liene ainoa, jonka mielestä tuo on kauniisti sanottuna itsenäisen, suomalaisen liikenneväyläkoneiston purkamista federaatiomalliin?

Nyt virallisesti esitelty liikenneuudistusmalli on todellinen Pandoran lipas, vallankumous sanan täydessä merkityksessä. Historian ironiaa on, että eliitti ajaa sitä juuri vuonna 2018, sata vuotta suuresta kansallisesta murhenäytelmästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti