torstai 8. joulukuuta 2016

Voiko ratkaisu lähestyä Syyriassa?


Koska Syyrian pakolaisongelma koskettelee niin tuskallisesti koko Euroopan vakautta, ei täälläkään ole yhdentekevää, kuinka kauan rumputuli Assadin valtakunnassa jatkuu. Kapinallisten joutuessa vetäytymään Aleppossa jonkinlainen liikahdus kohti ratkaisua näyttäisi olevan tapahtumassa. Kauhut ja tuska siellä ovat kiistattomia, ja sisällissodan selvittelyjen erityisen julmaa anatomiaa ei ole syytä epäillä. Puuttumatta perusteisiin lännen olisi pitänyt jälkikäteisen jeesustelun sijasta ottaa ne julmuudet huomioon, joita kansojen sisäisten nousujen rohkaiseminen ja tukeminen väistämättä saavat aikaan.




Brittilehti Guardian käsitteli eilen tilannetta Aleppossa, jossa kapinalliset ovat joutuneet vetäytymään vanhasta kaupungista. Sota on aina inhimillinen kärsimys. Lännessä on vetäydytty helppohintaiseen ratkaisuun tyytymällä syyttämään sodan seurauksista ainoastaan Syyrian laillista hallitusta ja sen avukseen kutsumaa Venäjää. Kaksinaismoraali kukkii verrattaessa asetelmaa esimerkiksi Libyaan tai Irakiin. Jopa meiltä löytyi vuonna 2011 puhdasotsaista väkeä vaatimaan suomalaishävittäjiä Libyaan.

Jouduttuaan ahdinkoon kapinalliset ovat vaatineet tulitaukoa käyttäen hyväkseen siviilien kärsimyksiä, vaikka jokainen ajatteleva oivaltaa tarkoituksena olevan ainoastaan epätoivoinen yritys järjestäytyä uudelleen. Seurauksena olisi sodan pitkittyminen. Euroopan etu olisi tunnustaa tosiasia, että Syyrian laillisen hallinnon olisi saatava koko maa mahdollisimman pian hallintaansa keskenään epäilemättä heti tilaisuuden tullen kahinoivien kapinallisryhmittymien sijasta. Assadin tapauksessa lännellä olisi ainakin jokin selkeä taho neuvotella ja koettaa painostaa jollain muulla tavalla kuin repivällä sisällissodalla. Sen verran olisi luullut Lähi-Idän muiden sotien opettaneen. Laillisen hallinnon kaatamista ideologisista syistä ajavilla tahoilla on ollut sokea piste kuvitella Lähi-Idän kansoja perimmältään länsimaista arvomaailmaa tavoitteleviksi, mikä on heijastunut myös massiivisen maahanmuuttoaallon käsittelemisessä.

Katastrofin selittäminen vaatii kuitenkin maailmantalouden ulottuvaisuuden ottamista huomioon eikä siinä valitettavasti paina kenenkään syyrialaisen tai yhdenkään kriisialueen asukkaan kohtalo. Arkistostani löysin mielenkiintoisen linkin sangen laajaan Kiinan taloudellista stratediaa käsittelevään artikkeliin vuodelta 2013, CHINA´SSTRATEGIC SHIFT TOWARD THE REGION OF THE FOUR SEAS: THE MIDDLEKINGDOM ARRIVES IN THE MIDDLE EAST. Eurooppalaiselle on terveellistä pohtia välillä valtapolitiikkaa oman mantereen ulkopuolelta käsin. Samalla on syytä ymmärtää, ettei kvartaalipolitiikka tai ihmisoikeusnäkökulma sovellu politiikan suurten linjojen hahmottamiseen. Päättäessään kaataa Gaddafin ja tukea niin kutsuttua Arabikevättä länsi tuli laukaisseeksi monitahoisen tapahtumaketjun.

Koska yllä mainitsemani kirjoitus on laaja, pyrin käsittelemään siitä niitä kohtia, jotka koskettelevat mielestäni eniten nykytilannetta ja selittävät niin Kiinan kuin Venäjän reaktiota Syyriaan.

Energian tuotanto- ja kulutusvyöhykkeet vuonna 2010.
kuva CHINA´S STRATEGIC SHIFT TOWARD THE REGION OF
THE FOUR SEAS: THE MIDDLE KINGDOM ARRIVES IN THE
MIDDLE EAST
/
Source: Clingendael International Energy Programme,
May 3-4, 2010
Eri yhteyksissä on käynyt selväksi, että Gaddafin valtakaudella Libyassa työskenteli kymmeniätuhansia (yli 36 000) kiinalaisia, joiden evakuoimistarve ilmeisesti jollain tavoin yllätti Kiinan. Samalla Arabikevän myötä muuttunut tilanne vaikutti suoranaisesti asetelmiin, joilla sen oli puolustettava intressejään Lähi-Idässä Yhdysvaltain alkaessa samalla kiinnittää entistä enemmän huomiota Tyynenmeren suunnalle. Kiina on jättiläinen, jolla on suunnaton energiantarve. Tärkeä aspekti onkin tuon tarpeen tyydyttäminen. Jopa kiinalaisen puoluejärjestelmän ylläpitämisen on sanottu liittyvän talouskasvuun ja sen turvaamiseen. Olennainen osa Kiinan energiahuollosta on kulkenut Malakansalmen kautta. Jännitys Etelä-Kiinanmerellä, Koreassa tai Taiwanissa on osa tuon energiahuollon turvaamisen anatomiaa. Lännen vaikutusvallan lisääntymisen Lähi-Idän öljykentillä on Kiinassa pelätty vaikeuttavan sen pääsyä noille energiamarkkinoille. Ei siis ole yhdentekevää, millaiset hallitukset alueella istuvat.

Lähi-Itä on ollut vuosituhansia elintärkeä kauppareitti. Kiina tarvitsee sitä turvatakseen tuotteittensa pääsyn Euroopan ja Afrikan markkinoille. Gaddafin kaatuminen merkitsi Kiinalle yli 20 miljardin dollarin investointien menetystä. Ei siis ihme, että yleensä sangen huomaamattomasti toimimaan pyrkineen talousjätin sisällä on ilmennyt pyrkimyksiä puuttua aiempaa aktiivisemmin Lähi-Idän politiikkaan.

Päämerisatamat ja rahtireitit, [Source: NESTEAR, reproduced from ”Policy Actions for Developing Efficient Inland Transport Links between Asia and Europe,” paper presented by Alain Rathery, Deputy General Secretary, International Transport Forum, 1st Black Sea & 4th Silk Road Conference, Istanbul, Turkey, May 14-16, 2007.]

Rautatievisio vuodelle 2025
kuva CHINA´S STRATEGIC SHIFT TOWARD THE REGION OF
THE FOUR SEAS: THE MIDDLE KINGDOM ARRIVES IN THE
MIDDLE EAST /

Source:”The Railways the Middle East , Visions
2025,” UIC strategy, February 2008, International
Union of Railways.

[SUURENNA]
Turvatakseen energiahuoltonsa Kiina on ottanut käyttöön kaksitahoisen strategian. Se on kehittänyt termillä ”Uusi Silkkitie” kutsuttuja rakennushankkeita. Historiallisia kauppareittejä on hyödynnetty modernein [kaasu/öljy]putkin, maa- ja rautatein. Ne on ympäröity laivastoasemin, jotta mahdolliset saarrot voitaisiin estää. Toiseksi laivastovoimaa merillä on lisätty niin kutsuttua Rannikkopuolustusta on lisätty ”Kaukomerien puolustuksella”. Strategia käyttää hyväkseen taloutta, politiikkaa ynnä sotilaallisia keinoja.

Near Seas and Far Seas, [Source: Andrew Erickson and Gabe Collins, China Sign Post, No. 55, March, 2012]

Koska artikkeli on vuodelta 2013, on sen tietoihin suhtauduttava tietyllä varauksella. Siitä huolimatta se tarjoaa mielenkiintoista tietoa kiinalaisten toiminnasta alueella sen jäätyä länsivaltojen ja Venäjän offensiivien varjoon. Esimerkkinä mainitaan vuoden 2012 sopimus, jonka mukaan kiinalaisten yritysten on ollut määrä rakentaa tavarajunayhteys israelilaisesta Ashodin satamasta Punaisellemerelle, jotta Muslimiveljeskunnan hallinnan uhan alla ollut Suezin kanava olisi mahdollista kiertää. Myös Egyptin johdossa heinäkuun 2013 sotilasvallankaappaukseen asti olleen Mohammed Mursin kansa Kiina neuvotteli sopimuksista rautateiden, tekekommunikaation ynnä muiden infrastruktuurihankkeiden toteuttamisesta. Tuollakin rintamalla siis lännen tukeman hyökyaallon vaahdot ovat pyyhkineet idän jättiläisen pyrkimyksiä.

Kiinan sota-alukset liikkuivat vuonna 2012 aktiivisesti niin Välimerellä kuin Mustallamerellä.
kuvankaappaus CHINA´S STRATEGIC SHIFT TOWARD THE REGION OF THE FOUR SEAS:
THE MIDDLE KINGDOM ARRIVES IN THE MIDDLE EAST

Vuonna 2013 oli nähtävissä Kiinan pyrkimys tasapainottaa talous- ja turvallisuuspoliittista vaakakuppia niin sanottujen BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka) ja liittoutumattomien maiden kautta. BRICS-maiden Teheranin kokous lopetti vuonna 2012 Iranin eristyksen. Jo vuonna 2013 oli nähtävissä Kiinan etujen ajaneen sen yhteyteen sellaisten maiden kanssa, joilla oli ongelmalliset suhteet Yhdysvaltain kanssa, kuten Iranin ja Syyrian. Siksi viime vuosien tapahtumat muun muassa Mustallamerellä, Välimerellä ja Persianlahdella eivät ole voineet olla aiheuttamatta reaktioita Pekingissäkin. Tätä taustaa vasten meidän olisi syytä olla tuijottamatta pelkästään lännen ja Venäjän toimia Syyriassa ja ymmärtää Venäjän yhteistoimintaa Kiinan kanssa tietyissä YK:n turvallisuusneuvoston kokouksissa.

NATO ja Shangain Yhteistöimintajärjestö
kuva CHINA´S STRATEGIC SHIFT TOWARD THE REGION OF
THE FOUR SEAS: THE MIDDLE KINGDOM ARRIVES IN THE
MIDDLE EAST /
Wikipedia
[SUURENNA]
Syyrian Bashar al-Assad on ollut hahmottelemassa maataan osaksi tärkeätä kauppareittiä. Vuonna 2013 siteeraamani artikkelin kirjoittaja esitteli Ankara-Damaskos-Teheran -kolmiota ytimeksi Irakin ja Kaukasuksen liittämiseksi niitä ympäröiville merialueille.

Iranin Ali Khamenei vuonna 2009: ”Once the economic space between Syria, Turkey, Iraq and Iran [becomes] integrated, we would link the Mediterranean, Caspian, Black Sea, and the [Persian] Gulf…. We aren’t just important in the Middle East…. Once we link these four seas, we become the compulsory intersection of the whole world in investment, transport and more .

Mainittu ”Neljän meren” strategia näytti vuonna 2013 olevan reaktiota Euroopan Komission pyrkimyksiin itse Unionin kautta integroida Itämeri, Välimeri, Mustameri ja Kaspianmeri omaan taloudelliseen vaikutuspiiriinsä. Näin jälkikäteen vuoden 2016 lopulla voimme tarkastella tapahtumia niin Ukrainassa ja Syyriassa ja pohtia eri talousmahtien reaktioita. Näkökulma ei vain saa rajoittua muutamaan viime vuoteen. Vuonna 2012 kiinalaiset sota-alukset olivat sangen aktiivisia niin Välimerllä kuin jopa Mustallamerellä. Vaikka huomio Syyrian sisällisodassa on kiinnittynyt lähinnä Venäjän tukeen Assadille pitää meidän pitää mielessä ne huomattavat taloudelliset edut, joita kiinalaisilla on ollut Syyriassa. Koska he eivät luonnollisesti halua samanlaisia menetyksiä kuin Libyan tapauksessa, lännellä on ollut selkeä vaara ajautua konfliktiin Kiinan kanssa.

Meillä Suomessa Yle havahtui viime elokuussa otsikoimaan; ”Kiina aktivoituu Lähi-Idässä ja Syyriassa – rakentaako se sotaa vai rauhaa?” Se pohti jopa, aikooko Kiina lähettää sotilaita Syyriaan. Myös pelot Isis-terroristijärjestön yhteyksistä kiinan uiguurivähemmistöön Ylen artikkelissa mainittiin. Edellä siteeraamani artikkeli vuodelta 2013 osoittaa, ettei Kiina lainsinkaan ole vasta nyt aktivoitumassa, vaan kyse on valta- ja talouspoliittisesta shakkipelistä, jonka ensimmäiset siirrot on tehty jo vuosikausia sitten. Syyria on alueella, jossa itä ja länsi kohtaavat, Jonkinlainen yhteys vallitsee niin Libyan, Ukrainan kuin Syyriankin tapahtumilla. Höpsöidealistit liputtavat yksioikoisesti Assadin kaatamiseksi, mutta hänen hallintonsa on enemmän kuin vain tympeäksi koettu lännen valtapyrkimyksiä vastustava tai omia kansalaisiaan kurittava establismentti. Hänen jatkonsa tai seuraajansa asemoituminen idän ja lännen välille on selkeä edellytys hahmottaa kehitys Syyrian sodan ratkeamiseksi. Ei ole yhdentekevää, kuka johtaa tärkeätä risteysasemaa, kaaos vai järjestäytynyt hallinto, vaikka sitten väkivaltainenkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti