keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Terrori, josta tahdotaan vaieta


Kirkonmiehiltämme kaivattaisiin nyt etenkin omiensa ja uskonveljiensä puolustamista


Nyt Lähi-Itä, tulevaisuudessa Eurooppa? Kristinuskoon on rakennettu valuvika, joka yhdessä yltiöhumanismin kanssa on rampauttanut kirkon puolustamasta omiaan. Jopa islamistien kaltaisen väkivaltakultin edessä piispat ovat lähteneet tavoittelemaan pyhyyttään kilvoitellen toisen poskensa kääntämisellä. Tekopyhästi mantereemme portit on avattu paitsi muukalaisille myös heidän uskonnolleen, joka avoimesti vihaa omaamme ja saarnaa tuhoa ja kuolemaa vääräuskoisille ja etenkin uskostaan kääntyneille.

Islamistien viha vääräuskoisia ja uskostaan luopuivia kohtaan on syvä.

Myytti rauhanuskonnosta elää enää lähinnä lapsenuskoisten ja valtakunnan mediaan sokeasti luottavien keskuudessa. Lännen kansat ovat käsittämättömästi olleet humanisminsa ajamina valmiita uskomaan ihmeeseen, jonka mukaan islaminuskoisten valtioiden autoritaaristen hallintojen kaataminen nostaisi esille nykyaikaiset, inhimilliset oikeuskäsitykset ja hallintomallit. Länsimainen humanismi pohjaa kuitenkin kristittyyn perinteeseen, jota imaamit pohjimmiltaan halveksivat. Onhan heidän uskontoonsa rakennettuna vääräuskoisten tappamisen oikeutus. Itse liikuin Lähi-Idässä kohta kolmekymmentä vuotta sitten. Tuolloin islaminuskoinen ja koptikristitty saattoivat esiintyä ystävinä, ja minulle esiteltiin niin kirkkoja kuin moskeijakin. Elettiin Mubarakin tiukan käden alla eikä turisteja vielä puukoteltu. Jo ennen Mubarakin kaatumista levottomuudet leimahtivat, mutta niin kutsutun Arabikevään jälkeenhän Niilin ympäristö on ollut yhtenä kaaoksena.

Kairon pommihyökkäyksen silminnäkijäkertomus:




Olen aiemminkin kirjoittanut siitä käsittämättömästä hiljaisuudesta, jolla kirkkomme johto sivuuttaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen Lähi-Idän kristittyjen hädän. Ihmettelen yhä, kuinka Yleisradio lipesi linjastaan ja esitti viime pääsiäisen aikaan dokumentin muslimien vainoamista Syyrian kristityistä. Sittemmin vaikeneminen on kulkenut käsi kädessä mantereellemme marssineen muslimivirran kanssa. Kristittyjen valtioiden hyväuskoisuus lähentelee jo itsetuhoisuutta sallittaessa moskeijojen kohota pitkin Eurooppaa ilman muukalaisten korostettua julistautumista länsimaisten arvojen puolustajiksi tai selkeätä terrorin tuomitsemista. Vahvan kielimuurin takana muslimisaarnaajien sanoma pääsee itämään – etenkin esimerkiksi Suomen kaltaisten maiden salliessa jopa tunnettujen vihasaarnaajien rantautua levittämään sanomaansa. Kriittiset äänenpainot saavat oitis niskaansa raskaat rasismisyytteet.

Jälleen hyökkäys kristittyjä kohtaan.

Egypti ja Syyria ovat kuitenkin ammoin olleet vahvasti kristittyjä alueita. Nykyään siellä jopa huhut kirkon [Kun kristittyjen kodit palavat] rakentamisesta riittävät syyksi väkivaltaisiin mellakoihin. Egyptissäkin vaikuttavat ääriliikkeissä samaiset salafistit, jotka on liitetty jopa Helsingin Sanomien alkuvuodesta julkaisemaan Helsinkiin suunnitellun suurmoskeijan rahoitusta koskeneeseen artikkeliin. Koska tietyt piirit Suomessa ja koko Euvostoliitossa pyrkivät valkopesemään muslimien tekoja, on ollut selkeästi havaittavissa sensuuria. Muslimien edesottamuksista on kerrottu hyvin nihkeästi.

Koptien järkyttävä tilanne ja sen jyrkkä huononeminen Egyptissä Mubarakin kaaduttua on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä raskaasta hinnasta, jota uskonnolliset vähemmistöt joutuvat nykyään muslimimaissa kohtaamaan. Naiivin idealisminsa ajamina länsimaalaiset ovat olleet ”vapauttamassa” noiden maiden kansoja äärisuskonnolliseen kaaokseen, jota Gaddafin ja Assadin kaltaiset tyrannit ovat pitäneet kurissa. Samalla koptien kohtalo todennäköisesti käy ennusmerkistä eurooppalaisten kristittyjen tulevaisuudelle. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi suomalainen valtamedia on pyrkinyt sivuuttamaan mahdollisimman vähällä Kairon katedraalin tapahtumat .

Hyökkäys kirkkoon Jerusalemissa:



Isis on julistautunut vastuulliseksi pommi-iskuun, joka viime sunnuntaina tappoi 25 ihmistä kairolaisessa kirkossa. Uhrit olivat pääasiassa naisia. Islamistit väittivät ensi tietojen mukaan tappaneensa jopa 80 ihmistä sodassaan ”vääräuskoisia ja uskostaan luopuneita” vastaan. Levottomuuksien jatkuminen Jerusalemissa ei liene yllätys. Sieltäkin on tietoja kirkkojen hävityksistä pitkin vuotta. Valmistautuessaan tärkeään Vapahtajansa syntymän juhlaan kristikunnan tulisi ymmärtää olevansa jatkuvan hyökkäyksen kohteena, vaikka piispamme eivät sitä näytä käsittävänkään. Tarvittaisiin niitä hengenmiehiä, jotka puolustaisivat nimenomaan omiaan.

Tietoa tuhotöistä saksan kieltä taitaville; kuvatkin kertovat paljon:



Meidän on turha tuudittautua siihen, että viha kristittyjä kohtaan rajoittuisi vain mantereemme ulkopuolelle. Ranskassa tänä vuonna tapahtunut papin teloitus on yleisesti tiedossa. Nyt on kantautunut tietoja Saksasta, jossa uskonnolliset symbolit ovat joutuneet päivittäisten tuhotöiden kohteiksi. Ketkä sitten lopulta katkovatkaan krusifiksien tai patsaiden päitä, tapahtumat jo sinällään kertovat Euroopan uskonnollisen sielun vakavasta haavoittumisesta. Vihollisille viestitetään, etteivät eurooppalaiset olisi valmiita puolustamaan uskonnolliskulttuurisia perinteitään. Suhtautumalla välinpitämättömästi vainoon ateistit puolestaan vaarantavat oman tulevaisuutensa, koska tuleva valtauskonto ei tule sallimaan heille elintilaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti