torstai 29. joulukuuta 2016

HS ja populistinen maailmanjärjestys


Valtamediamme nikottelee yhä kuluneen vuoden päätapahtumia eli Brexitiä ja Trumpin vaalivoittoa. Pääkirjoituksessaan Helsingin Sanomat märehtii mielipahaansa siitä, että Yhdysvaltojen johtoon on nousemassa henkilö, joka lupaa maalleen muutosta, kääntymistä ultraglobalistiselta linjalta.

Yhdysvaltain uusi presidentti ei ole vielä edes astunut virkaansa, mutta Euvosto-Suomen hoviaviisi
jo julistaa hänen epäonnistuvan ja vetävän myös oman euvostotasavaltamme mukanaan kurjuuteen.

Hesari meuhkaa Trumpin politiikasta käyttäen korttipelitermiä bluffista aivan kuin kaikki maailman poliitikot eivät ainakin vaalitilaisuuksissa kosiskelisi kannattajiaan lupauksilla, jotka voisivat täydellisesti toteutua vain vastustajienkin salliessa niiden toteutua. Mahdollisen vaalivoiton suuruus puolestaan mahdollistaa muutoksen laajuuden. Kun muistamme Clintonin kannattajien aloittaneen lähes välittömästi mellakoinnin, vastalausekampanjat ynnä muut demokratianvastaiset toimensa omien virheidensä ruotimisen sijasta heistä on jäänyt vahva kuva väkenä, joka heittäisi jopa bensiiniä liekkeihin, jottei vastapuoli saisi tulipaloa sammutetuksi.

Olennainen osa Helsingin Sanomienkin kärjekkään ”analyysin” vaikuttimia on ollut Trumpin puheissaan julkituoma pyrkimys jonkin asteiseen protektionismiin ja vapaakaupan suitsimiseen. Jotain ennenkuulumatonta onkin ollut tulevan presidentin pyrkimys saada suuryritykset pitämään työpaikat Yhdysvalloissa. Kaavailtujen veronalennusten ja elvytyspakettien maksukykyä sopii toki epäillä, mutta samaan hengenvetoon tulisi muistaa, kuinka samanlaisia porkkanoita on vuosikymmenet heilutettu meikäläistenkin äänestäjien edessä. Omat hallituksemme ovat iskeneet miljardien aukkoja budjetteihimme erilaisin veronalennuksin ja työnantajamaksujen karsimisin.

Verratessaan Trumpin manöövereitä korttipeliin Hesari sivuuttaa tyystin kaiken poliittisen toiminnan olevan peliä. Yhdysvaltain tulevan presidentin se tuomitsee häviämään samalla lailla kuin aiemmin ”profetoi” Clintonin voittamaan vaalit. On henkistä laiskuutta yksinkertaistaa asioita siten, että kansainvälinen politiikka nojaisi pelkästään edes Yhdysvaltain kaltaisen suurvallan johtajan toimiin. Tässä kotimaisessa tilanteessamme moinen nyt vain näyttää sopivan entisen suuruutensa raunioilla nuokkuvan päälehtemme toimittelijoille.

Kun lukijat on saatu tai toimittelija uskoo jälleen saaneensa lukijansa kauhistelemaan Trumpin nousun hirvittävyyttä, sopii vetää näkökulma pikkuiseen Suomeen. Jenkkien uuden presidentin varjon nähdään nousevan maamme hentoisen talouskasvun ylle. Kirjoittaja koettaa luoda näkemystä jonkinlaisesta kehityksestä parempaan päin, mikä vaikuttaa liki uskomattomalta näinä päivinä, jolloin maailmanmeno lyö vasten kasvoja nousevina elinkustannuksina provissimme ollessa yhä tiukemmin hirttäytyneenä euvostoikeeseen kauppapakotteineen yms. Pääkirjoituksen mukaan työttömien määrä vähenee ja uusia työpaikkoja tulee lisää, mikä se jos mikä vaikuttaa merkillisen ontuvalta. Vuosikymmeniin niin kutsuttu talouskasvu ei ole näyttäytynyt epätasaisemmin jakaantuneena kuin nyt. Juopa menestyjien ja kyydistä pudotettujen välillä syvenee kuiluna, mutta sitähän pääkirjoittelija ei mainitse.

Sopivan vertailukohdan yllä käsitellylle pääkirjoitukselle antaa Hesarin arvio tulevasta vuodesta, joka aloitetaan aprikoimalla uuden populistisen maailmanjärjestyksen syntymisen mahdollisuutta. Mikäli paljon parjattu populismi tulkittaisiin kansanjoukkojen vulgäärin mielihalun toteuttamisen pyrkimyksenä, kriitikoiden paljon käsittelemän nk. uuden maailmanjärjestyksen (NWO) juoksupoikana toimivan valtamedian pelko uuden järjestyksen suunnan harhautumisesta pois kabinettipäätöksistä on vähintään mielenkiintoinen. Toki Donald Trumpin kuvaileminen populistiksi vaikuttaa äärimmäiseltä yksinkertaistukselta, sillä Yhdysvaltain kaltaisen valtion hallitsemisessa vallitsevien lainalaisuuksien yläpuolelle hänkään tuskin tyystin pääsee.

Pääkirjoitukseen verrattuna Sanomien artikkelin arvio tulevasta vuodesta on huomattavasti synkempi. Turvapaikkabisneksen uuteen kiihtymiseen varaudutaan. Kuntavaalit aiheuttanevat turbulenssia, mutta tyytymättömien lienee entistä hankalampaa löytää osoitetta äänilleen. Ei ole odottamatonta uumoilla kannatuksensa romahduttaneilta perussuomalaisilta jonkinlaista epätoivoista ulostuloa, väistämättä liian myöhään.

Työpaikkojen syntymisen suhteen tulevaisuudenarvio on pääkirjoitusta huomattavasti pessimistisempi. Ei tarvitse olla korkeakoulutettu tutkija arvioidakseen, että uudet työpaikat eivät riitä korvaamaan elinkeinoelämästä poistuneita toimialoja. Robotiikan ja automaation epäkohtia ei vieläkään kehdata nostaa täydellä voimalla rivien välistä esille. Yhteiskunnan toiminnan rakenteellisesta epäsuhdasta uskalletaan puhua edes jollain tasolla ainoastaan julkisten palvelujen osalta, vaikka työvoimatarve silkkana päälukuna laskee jatkuvasti syöksykierteen lailla kautta yhteiskunnan. Katastrofin palikat ovat toki esillä: maahanmuutto, automaatio, työpaikkojen väheneminen, väestönkasvun hillitsemisen tarpeesta vaikeneminen. Yhteenveto ja johtopäätösten tekeminen jää vaihtoehtomedian tehtäväksi. Koska pyörän keksimiseen tarvitaan vain yksi insinööri, kymmenet tuhannet muut ovat kokonaisuuden kannalta turhia. Siksi miljoonan mutterinvääntäjän korvaaminen miljoonalla insinöörillä vaikuttaa mielettömältä. Miljoonan muukalaisen asuttaminen parin miljoonan työttömän keskelle kuvastelee entistä tolkuttomampaa järjettömyyttä.

Globalistien maailmanvaltio on toki hyödyttänyt tavattomasti niitä, jotka oman erityisalansa huippuina ja kielitaitoisina ovat pystyneet shoppailemaan itselleen sopivimman elinympäristön ja paksuimman tilipussin. Joillekin nuorille se on varmasti houkutteleva tulevaisuudennäkymä ennen kuin realiteetit iskevät silmille. Kukapa ei tahtoisi samaistua menestyjiin? Viimeistään siirtolaiskriisi on kuitenkin osoittanut, etteivät kokonaiset kansat voi lähteä shoppailemaan asuinpaikkaansa alkukantaisiin uskonkäsityksiinsä juuttuneina ja ilman erityisosaamista. Vyöryn alle jäävien kansakuntien on syytä ryhtyä vastarintaan tai ne tuhoutuvat. Siitä voidaan sitten käyttää vaikka nimitystä populistinen maailmanjärjestys, mutta paljaimmillaan kyse on itsepuolustuksesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti