keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Euroopan rahavalta teeskentelee sokeata ja kuuroa

Toisin kuin eliitti väittää olemme eläneet jo vuosikausia jatkuneessa keskeytymättömässä eurokriisissä


Talouselämä kommentoi Italian viime viikonlopun äänestystulosta. Vaikka täkäläinen rahaväki suu vaahdossa pyrkii lieventämään syntynyttä tunnelmaa, rivien välistä on aistittavissa paniikkia. Poliittisessa valuutassa riiputaan uskonnollisen fanaatikon lailla.

Euvostopolitrukkien painajaisunissa alkaa jo möyriä
melkoinen mörkögalleria. Siihen kuuluu Italiassa
EU-kriittisen Viiden tähden liikkeen johtaja Beppe Grillo,
Yhä useamman euvostoalamaisen on mahdotonta nähdä muuta kuin Brysselin klikin epäonnistuminen. Euro on Unionin pseudouskonto, jonka alttarille talouspolitiikka on naulattu kärjistäen pankkiirien elinpiirin eron alamaisten reaalitodellisuudesta. Ekonomistit saattavat palvoa rahaansa, mutta ihmiset unionivallan ikeessä yrittävät pitää kiinni isiensä tavoista ja omasta kulttuuriperimästään. Unioni mieltää itsensä jo liittovaltioksi ja tekee politiikkaa, joka käy yksittäisten vasallivaltioiden taloudellisia ja poliittisia intressejä vastaan. Maahanmuutokriisin etulinjassa ja epäonnistuneen pankkijärjestelmän sylissä Italiasta ei ole tullut keinotekoisesti pohjoiseuroopalaista maata.

Talouselämä siteeraa Roger Wessmania: ”Jos hän [Beppe Grillo] alkaisi viedä maata ulos eurosta, saataisiin täysi eurokriisi .” Tuossa lausumassa tiivistyy Euroopan murhenäytelmän, eliitin ja alamaisten jyrkkä ristiriita. Ensin mainitut ovat tähän asti saaneet turvattua rahavirtansa, mutta euvostokansalaiset kokeneet tukimaksatusten seuraukset velkaantumisena ja sillä selitettyinä peruspalvelujen leikkaamisina. Eliitti osallistuu talkoisiin vasta pakkounionin ja/tai poliittisen valuutan hajotessa. Brysselin pankkiireille koittaa kriisi vasta euron alkaessa murtua, taviksille euron ylläpitäminen takaa kriisin jatkumisen. Joka tapauksessa ne ajat ovat jo kaukana takana päin, jolloin olisi katastrofista voitu pelastautua jokseenkin kuivin jaloin ja vähin tuskin. Siitä ei totisesti voi syyttää Euroopan euvistovastaisia piirejä, sillä varoituksia on matkan varrella koetettu tuoda julki.

Aivan niin kuin naapurissamme ruotsidemokraattien tapauksessa, euvostopolitrukit pohtivat keinoja Italian oppositiovoimien pitämiseksi poissa vallasta sen sijaan, että tehdyt virheet aidosti tunnustettaisiin ja otettaisiin tarvittavat taka-askeleet. Samalla etsitään merkkejä euvosto- ja euromyötäilystä.

Jos ajattelee Italian taloutta ja pankkien asemaa, niin voisi kuvitella, että heilläkin olisi intressit ankkuroitua mahdollisimman vahvasti sisämarkkinoihin ja EU:hun poliittisesti”, Tiilikainen sanoo.”

Pankkiiriväki ei viitsi edes uskotella euvostojärjestelmän palvelevan eurooppalaisia. Kansalaisten kasvavassa hädässä niin Teija Tiilikainen kuin Roger Wessman paljastavat ymmärtämättömyytensä tai ainakin väittävät olevansa ymmällään siitä, mitä tai ketä vastaan Italian protesti kohdistui. Tuollainen asenne mantereen murroksessa merkitsee ainoastaan paineen kasvamista kohti lopullista räjähdyspistettä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti