perjantai 4. marraskuuta 2016

Olisi kenties kannattanut huolehtia rajoista


Tunne on jokseenkin samankaltainen kuin paskat housuissa valittelisi, ettei olisi kannattanut syödä sopimatonta ruokaa vaikka se olikin niin kultturellia pupeltaa muiden mukana. Niin kutsuttu hyvän ihmisen sädekehä ei poista huonoja pöksyistä. Pakkanenkin alkaa jo perskarvoja purra. Nyt on siis kuulemma vallan Oulun poliisipäällikkö havahtunut huomaamaan, että ”nehän sitten jäävät tänne” eli ei-toivotut muukalaiset viis välittävät isäntien kainoista poistumiskehotuksista [mainittu blogi].


Jälleen painiskellaan sellaisen ongelman kanssa, jonka jokainen ajatteleva kansalainen on voinut oivaltaa ilman korkeakoulututkintoa tai auktorisoitua puoluekirjaa. Tosiasian julkituominen on vain tuonut esittäjälleen synkeän rasismileiman, eivätkä seuraamukset ole jääneet moralistien sormenheristelyyn. On täytynyt polkaista pystyyn ajatusrikollisuuden eli vihapuheen käsite. Korkeata poliittista tasoa myöten on esitetty, että puheissaan poliittisen korrektiuden dogmista lipeävät olisivat oitis tarttumassa vähintään talikkoon tai lapioon ja mäiskimässä vastustajiaan. Siitähän tuossa puheen ja teon yhdistämisessä on ollut kyse.

Julkisuudessa vedotaan usein viime syksyn poikeuksellisen suuriin maahanmarssijoiden määrään seliteltäessä muukalaisvirran aikaansaamia ongelmia. Kuitenkin jo vuonna 2013 olivat tiedossa turvapaikanhakijoiden palautusten hankaluudet ja henkilöllisyyden selvittämisen ongelmat. Viime vuonna YLE puuttui niiden käännytettyjen tilanteeseen, jotka eivät palaa kotiinsa. On enää turha puhua jälkiviisastelusta, mikäli joutuu toteamaan varoitusten kantautuneen kuuroille korville jo parisen vuotta ennen varsinaista maahantulijoiden ryntäystä. Monet varmaan vielä muistavat uutiskuvat, joissa varusmiehet kanniskelivat muukalaisten matkatavaroita. Valtiojohtajat Merkelin johdolla toivottivat saapujat tervetuilleiksi, Sipilä jopa höpötteli asuntonsa luovuttamisesta, mikä tietenkään ei sitten lopulta tapahtunutkaan. Kuka jaksaa toivoa poliitikkojen päätyvän edesvastuuseen löysistä puheistaan?

Poliittiset päättäjät ja viranomaiset kykenevät tahtoessaan toimimaan hyvinkin nopeasti – varsinkin pyrkiessään vaientamaan kiusallisia soraääniä. Plogissaan poliisiviranomainen ottaa esille kirkon ja SPR:n toiminnan. Hyväuskoisuuttaan kirkko on mennyt heittämään hiekkaa koneiston rattaisiin asettumalla voimakkaasti tukemaan paperittomia muukalaisia, mikä vaikuttaisi selkeästi hankaloittavan esivallan toimintaa. SPR puolestaan näyttäisi harjoittaneen erittäin tuottoisaa bisnestä vähät välittäen sen vaikutuksesta imagioonsa suomalaisten auttajina. Tulevaisuudessa ei käyne kateeksi lipaskerääjiä heidän kerjätessään almuja. Äskettäin nousseen lisäverosotkun luulisi viimein avanneen monen uinuneen tarkkailijan silmät. Kuinka pyyteetön auttamistoiminta voisi olla sellaista liiketoimintaa, jonka rahavirrat päätyvät ristiriitaan verottajan kanssa?

Suomesta on annettu maailmalle selkeä kuva, jossa jokainen tänne asti jaksava on oikeutettu vaatimaan lähes samoja etuja kuin ikänsä tätä maata rakentanut. Itse asiassa yhteiskuntamme murroksessa toimintakyvyttömäksi jauhautunut kansalainen on ainakin jatkuvassa uhassa joutua massiivisen syyllistämis- ja kurjistamislampanjan uhriksi samaan aikaan kun velkarahaa maailmalle kylvävä kehitysapu yms on pyhä lehmä, jonka vaatiminen uudelleen arvioitavaksi nostattaa suvakkipiireissä suunnattoman älämölön. Yhtälö on kerta kaikkiaan kestämätön. Yhteiskuntaamme vaaditaan kävelemään tyhjän päällä aivan kuin animaatioiden Kelju Kojootti. Romahdus on kuitenkin väistämätön. Ei ole enää varma, auttaisiko kurssinmuutoskaan. Oppositioääniä saatetaan jonkin aikaa vaientaa kaikenlaisin vihapuheenvastaisin kampanjoin, mutta ne vain ajavat yhä useampia yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa ei ole enää mitään menetettävää. Mielipiteen ollessa kriminalisoitu ja fyysisen olemisen tallottu seurauksia ei tarvinne paljon ihmetellä.

Toiminnallaan tai itse asiassa toimimattomuudellaan maahanmuuttajakriisissä Euvostoliitto on saattanut tyhjäksi liki ainoan mahdollisen olemassaolonsa oikeutuksen. Britannian Brexitin yhteydessäkin se on jatkanut höpötystään niin sanotun vapaan liikkuvuuden tarpeesta sotkien ilmeisen tarkoituksella lausumattomien ajatusten tasolla olemattomien rajojen ylitse marssivat kieli- ja ammattitaidottomat muukalaiset eurooppalaisiin erikoisammattilaisiin, jotka on päästetty mediaan vuodattamaan pelkojaan mahdollisesta ”karkotuksestaan”. Ranskan ja Saksan kuohuessa muukalaisvirtojen kourissa Bryssel on raivonnut esimerkiksi Unkarille sen suljettua oman rajansa. Kansallinen itsepuolustus vaikuttaisi olevan Euvostoliitossa revisionistissävytteinen rikos. Samalla ideologisista syistä ajetaan suorilla kiskoilla perikatoon.

Kiihkeät euvostopolitrukit antavat ymmärtää, ettei vaihtoehtoja olisi. He tahtovat kuuluttaa ihmisvirtojen olevan kuin luonnonvoima, johon pitäisi vain ”sopeutua”. Niin kutsuttu rajavalvontakin toimii Välimerellä lähinnä niin, että tulijat noudetaan jo suoraan Libyan rannikolta. Esimerkkinä vaihtoehtoisesta lähestymistavasta on syytä mainita ainakin muutamien julkisuudessakin esittämä ehdotus Euroopan ulkopuolelle perustettavista pakolaisleireistä. Paavo Väyrynen kirjoitti asiasta jo 28.10.2015 päivätyssä blogissaan, jossa hän kertoo ”Esitin viime toukokuussa, että muuttoliike Välimeren yli olisi pysäytettävä perustamalla Pohjois-Afrikkaan YK:n pakolaisjärjestön, UNHCR:n ylläpitämiä pakolaisleirejä. Niillä järjestön asiantuntijat olisivat selvittäneet Eurooppaan pyrkivien oikeudet turvapaikkaan. EU:n jäsenmaat olisivat ottaneet pakolaisaseman saaneita vastaan oman kiintiönsä puitteissa. Lähetin esitykseni myös asiaa hoitaville komission jäsenille”.


Ei tarvitse olla meedio olettaessaan käytännön toteutuksen kompastuvan vaahtosuiseen vinkumiseen ihmisoikeuksista tai kustannuksista. Silti kansainvaellusten ongelma on Euroopan yhteinen. Lähempänä lähtömaita yhteisesti hoidettu todellisten turvapaikanhakijoiden seulonta olisi kuitenkin kustannustehokkaampaa. Mikäli Euvostoliitto vähääkään perustaisi mantereensa tulevaisuudesta se olisi perustanut moiset keskukset, joihin tavoitetut tulijat olisi kyselemättä kuljetettu. Voisi olettaa, että aiheettomat seikkailijat sitten liukenisivat vähin erin lähtömaihinsa rasittamatta euvostovasallien kansalaisten taloutta.

Jälleen Väyrysellä on ollut tiukkaa asiaa. Mikäli tarkka pakolaisseula toteutettaisiin jo Euroopan rajoilla,
tuntemattomien muukalaisten kuljeskelu tietymättömissä ei olisi sellainen riski kuin nykyään. Vastustelevien
maiden olisi samalla tätä tilannetta helpompaa hyväksyä uudet tulijat perusteettomien hakijoiden jäädessä jo
leireille Euroopan ulkopuolelle. Kaikkinensa korjausliikkeitä on vaikeata enää tehdä, koska tulijoiden lauma
on  jo sisällä Euvostoliitossa. Joka tapauksessa vastaanoton tulisi olla vapaaehtoista.


Kuten Väyrynen toteaa, hän sai komission vastauksen syksyllä 2015 mainitusta asiasta esittämäänsä kirjalliseen kysymykseen. Siinä kuulemma höpötettiin ympäripyöreästi, että ”Eurooppaan pyrkiville pitäisi antaa mahdollisuus hakea turvapaikkaa erityisistä turvapaikanhakukeskuksista”. Samaan aikaan kuulemma Eurooppa-neuvosto oli juuri päättänyt ryhtyä toteuttamaan Väyrysen viime keväänä esittämää mallia perustamalla pakolaisleirit 100 000:lle Eurooppaan pyrkivälle Balkanin niemimaalla ja Kreikassa. Väyrynen jatkaa kirjoitustaan toteamalla ykskantaan Välimerellä toteutetun laivasto-operaation ainoastaan houkuttelevan lisää tulijoita Eurooppaan, koska Euvostoliiton laivat noutavat jo suoraan Tunisian ja Libyan aluevesiltä.

Runsasta kuukautta ennen Väyrystä  Halla-Aho oli vaatinut kaikkien pakolaisten palauttamista Lähi-Idän. Hän oli myös tarttunut "EU:n meritaksipalveluun", joka on saanut ihmiset liikkeelle yhä huonkuntoisemmilla veneillä lisäten hukkumisia.

"– Toivon mukaan kaikki, sillä ei ratkaisu voi mihinkään Lähi-idän sotaan olla se, että siirretään väestö Eurooppaan", Halla-aho totesi.

Jo lyhyt, sangen pinnallinen kertaus viime vuosien tapahtumista osoittaa, ettei ihmishyöky Eurooppaan ole ollut mikään jumalallinen luonnonvoima. Sitä on ohjailtu ja vahvistettu tietyin, tarkoin harkituin elein ja päätöksin. Paljon kertoo myös, ettei tarvittavia palautussopimuksia ole saatu tehtyä. Mikäli jokin nytkähdys pyrkimyksissä tapahtuisi, tiukasti eliitin ohjaksissa oleva sylikoiramedia kirkon avustuksella ryntää suoltamaan nyyhkytarinoita palautetuista. Vähintään kirjoitusten pohjasävy on antanut ymmärtää, ettei hankaluuksia palautusten suhteen olisi ollut ja eri viranomaiset ovat julkisuudessa pallotelleet palautussopimusten kiireellisyyttä. Samaan aikaan kunnissa tikittää aikapommi porkkanarahojen hiipuessa. Ylevät puheet kotouttamisesta alkavat konkretisoitua romahtavana kuntataloutena. Yksittäisen poliisiviranomaisen tarkoin asetelluin sanoin esitetty hätähuuto kertoo jälleen kerran selkeätä kieltään reaalitodellisuudesta, jossa joulupukkia ei ole eikä ilmaisia lounaita.


2 kommenttia:

  1. Niin, Suomen valtio on tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassaan alentanut kaikkein pienimpiä kansaneläkkeitä. Samalla kunnat joutuvat nostamaan veroprosenttejaan, hyvä keskiluokan varallisuuden ryöstökeino on kiinteistövero.

    Kantasuomalaiset saavat enemmän maksamalla vähemmän, hieman tukkuliike Keskon mainoslausetta muokatakseni. Siten näyttää olevan valtiolla tarkoituskin toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerta toisensa jälkeen tulee todistetuksi, että niin rahapula kuin ihmisarvokin on niin kovin suhteellista. Riippuen viiteryhmästä aivan mikä tahansa niellään ja sallitaan.

      Poista