Kerro kerro kuvastin,
mikä on mantereista kaunehin, tuntuvat Brysselin politrukit
kyselevän. Vielä viitisentoista vuotta sitten ruusunpunaiset
fantasiatarinat Euroopan yhteisestä taipaleesta saattoivat mennä
lävitse muillekin kuin lapsenuskoisimmille idealisteille. Nykyään
integraation perään huutavia voi epäillä oitis omien
henkilökohtaisten palkkiovirkojen metsästyksestä. Mantereemme on kiihtyvästi kehitysmaalaistumassa.
![]() |
Viime vuoden syyskuussa Die Zeit kyseli, mitä saapuneiden pakolaisten kanssa sitten oikein tehtäisiin ja miten paljon heitä lopultakin on tulossa. Kuluneen runsaan vuoden aikana tilanne ei ole ainakaan yhtään selkiytynyt. Tulijoiden virtaa on paikoin onnistuttu tulppaamaan, mutta ehtymisen merkkejä ei suinkaan ole näkyvissä. Tällä menolla tulevaisuuden Euroopalla on kahdet, jyrkästi erilaiset kasvot: toisaalla tarkasti rajatut menestyjien asuinalueet ja toisaalla yhä laajeneva kehitysmaa. |
Tänään
muun muassa Kainuun Sanomat valittaa irakilaisen Omar Widad
Abdulwahidin ja hänen kaltaistensa asemaa heidän pelätessään
joutuvansa kadulle. Järjestelmä on osoittanut täydellisen
epäonnistumisensa sallimalla sellaisen ihmisjoukon syntymisen, joka
saattaa pahimmillaan ainakin kaksi vuotta odottaa lopullista päätöstä
tilanteestaan. Lisäksi kuntien perustuslakiin kirjattu vastuu jatkuu
hamaan maailman tappiin kaikista paikkakunnalle eksyneistä.
Ajatus
on sinsänsä kaunis, muttei tästä maailmasta. Valtion ensi
sijainen tarkoitus on turvata ja luoda edellytykset omien
kansalaistensa selviytymiselle. Sitä ei ole edes luotu koko maailman
ylläpitämiseksi omien kansalaisten toimeentulon kustannuksella. Se
ei tarkoita, ettei jokaista akuutin hädän alaista tulisi auttaa.
Muukalaisten päästäminen Eurooppaan ENNEN heidän tilanteensa
selvittämistä tulee osoittautumaan Euvostoliiton kohtalokkaimmaksi
virheeksi. Idealismilla ei hallita valtioita, vaan synnytetään
kaaosta ja väkivaltaa. Heikoimpien suomalaisten aseman kurjistamista
on hankala perustella haalimalla ihmisiä mantereen ulkopuolelta.
Kuka ottaa poliittisen vastuun yhteiskuntarauhan lopulta murtuessa?
Kyse rauhan romahtamisessa ei nimittäin ole jos vaan kun.
Kyse rauhan romahtamisessa ei nimittäin ole jos vaan kun.
Olen
monta kertaa kirjoittanut modernin yhteiskunnan tarvitsevan
pikemminkin vähemmän
ihmisiä kuin keinotekoista, pääosin oppimattoman väestönlisäystä. Parempaa tulevaisuutta hakevien näkökannalta
etsiytyminen uusille alueille on täysin luonnollista toimintaa,
mutta hallitsemattomana ja jopa rohkaistuna se ajaa vastaanottavat
yhteiskunnat kaaokseen ja tuhoon. Samalla se nyhtää pois
viimeisenkin toivon lähtömaiden tilanteen parantamisesta. Jäljelle
jäävät vain heikot, avuttomat sekä ne, jotka yhä tahtovat tappaa
ja sotia joutumatta edesvastuuseen.
Brysselin
ja Strasbourgin kullattujen vesihanojen ja pompöösien palatsien
äärestä suuren tilipussin turvin kelpaa julistaa integraation ja
liittovaltion sanomaa kuoleville kansakunnille, jotka ovat
menettämässä isiensä ja äitiensä uskon ja kansallisperinteen.
Suvaitsevaisto pyrkii yleensä asiasta puhuttaessa runttaamaan
keskustelun matalaksi tiukkaamalla esimerkkejä uhatusta
kulttuuriperinteestä. Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisestä teosta
tai kautta Euroopan samankaltaisesta prosessista. Paremminkin kehitys
ilmenee tulijoiden yliymmärtämisenä, vieraskoreutena ja omien
perinteiden hylkäämisenä, ”jotteivät
tulijat loukkaantuisi”.
Asetutaan itse muutosvelvoitteen alle, vaikka nimenomaan tulijoiden
vastuulla olisi sopeutua olosuhteisiin, joihin he ovat saapuneet.
Lähinnä julkisuuteen ovat nousseet miltei klassikoiksi jo kohonneet
kiistat suvivirrestä tai joulu-sanan käytöstä eri yhteyksissä.
Sinänsä vielä osin pieninä nyansseina ne ovat oireita isommasta
kuviosta eli miten ja kuinka syömme, pukeudumme tai mitä ravintoa
tuotamme ja mitä asioita pidämme tärkeimpinä.
![]() |
Syyskuussa 2015 brittilehti Guardian uutisoi suuri- eleisesti maahanmuuttajien ja pakolaisten puolesta. Jälkeen päin on hyvin nähtävissä, kuinka kampanjointi ajoi Brexitin asiaa. |
Brexitin
ymmärtämiseksi täytyisi edes tunnustaa se etnisuskonnollinen
kaaos, johon Britannia on päätynyt. Vielä vuosi sitten lähinnä
vain sosiaalisessa mediassa ja vaihtoehtokirjoituksissa välitettiin
tietoa sharia-lain rantautumisesta Britanniaan. Muutamissa
kuukausissa asia on murtautunut lävitse jopa Helsingin Pravdan sivuille. Huomio kiinnittyy etenkin siihen tietyille piireille
kiusalliseen toteamukseen, kuinka huonosti mainittu oikeusjärjestelmä
soveltuu Eurooppalaiseen perinteeseen ja eurooppalaisiin käsityksiin
ihmisyydestä. Britanniassa on kuulemma ainakin 30 ellei jopa 85
sharia-tuomiosistuinta. Mikäli valtion tunnusmerkkeihin luetaan
lainkäyttövalta, sinne on rakentunut oma valtio toisen sisään. Ei
liene hankala otaksua, etteivät sharian perään vannovat järin
vakaasti kunnioita länsimaisia oikeusperinteitä tai -käytäntöjä.
Erityisen noloa modernien ihmisten kannalta lienee se avoin
vihamielisyys naisia kohtaan, jota tuo ajattelutapa edustaa.
Calais
on juuri tällä hetkellä huomion keskipisteessä, koska Ranskan on
täytynyt ryhtyä toimenpiteisiin niitä tuhansia ja tuhansia
laittomia siirtolaisia kohtaan, joiden Euvostoliitto on sallinut
kokoontua juuri Britanniaan pääsyä varten. Väkivalta ja väärät
identiteetit ovat olleet paikan käytäntö. Mitä olisi seurannut,
jos tuo joukko kokonaisuudessaan olisi esteettä päässyt kanaalin
ylitse?
![]() |
Islamisaatio muuttaa
Euroopan vanhojen kulttuuri-
kaupunkien kasvot perusteellisesti. Viranomaiset
ovat
vaikeuksissa yrittäessään valvoa moskeijoita
ynnä muuta tulokkaiden toimintaa. |
Pommien,
palavien autojen, pahoinpideltyjen ja raiskattujen naisten Eurooppa
on se todellinen perintö, jota pankkiirien renkipojat ja piiat eli
euvostopoliitikot ovat tarjonneet lapsilleen. Milliäkään ei ole
lähestytty mannertamme reunustavien alueiden hävitykseen syypäiden
asettamiseksi edesvastuuseen tai sotien syiden oikaisemiseksi.
Päinvastoin, Brysselin agendaa vastustelevia kohtaan on nostatettu
raivoisia mediakampanjoita.
Moi
VastaaPoistaKirjoituksesi on täyttä asiaa, jota soisi suomalaisten vihdoin ajattelevan. Valtaosa suomalsista näyttää elävän unelmahötössä tai valhemedioiden pettäminä.
Ei sentään kaikki. Tässä Tuukka Kurun ajatuksia Sarastus-verkkolehdestä löydettynä:
"Vastoin melko yleistä poliittisesti korrektia olettamusta, kulttuuri ei ole taivaasta laskeutunut maailmankatsomus, joka on maagisesti imenyt suuret ihmisjoukot sisäänsä. Kulttuuri on vaikutuspiirissään elävien ihmisten asenteiden, arvojen ja tekojen summa, ja toisistaan poikkeavat kulttuurit selittyvät toisistaan poikkeavilla ihmisryhmillä.
Ihmisyhteisön synnyttämä kulttuuri on väistämättä niiden oppien, arvojen ja asenteiden yhteenliittymä, joita vanhemmat sukupolvet ovat vuosisatojen ajan opettaneet jälkeläisilleen. Kulttuuria voidaankin pitää sukupolvien katkeamattomana jatkumona, jossa vanhemmat sukupolvet ovat antaneet seuraaville sukupolville tarvittavan tietotaidon suvun ja yhteisön olemassaolon jatkumiselle. Erilaiset ympäristön vaatimukset synnyttävät toisistaan poikkeavia selviytymismalleja, jotka taas synnyttävät toisistaan poikkeavia ihmisryhmiä ja kulttuureja. Kulttuuri on käytännössä sitä, mitä sen vaikutuspiirissä elävät ihmiset tekevät joka ikinen päivä."
Bryssel pakottaa meidät ottamaan tänne soveltumattomia kulttuureja, jotka pilaavat suomalaisen kulttuurin ja aiheuttavat meille kansallisen tuhon.
Havahtuyminen saattaa tulla. Silti jokainen päivä tästä eteenpäin tekee korjausliikkeet entistä tuskallisemmiksi. Kauan sitten on jo ohitettu piste, jolloin vääryydet olisi voitu "siististi" oikaista. Syvään iskostettu idealismi hälvenee valitettavasti vasta pään irrotessa harteilta.
PoistaSilti tahtoisi uskoa, että vieläkin jokin toivonkipinä elää, että itsesäilytysvaisto värisisi jossain kansansielussa.