maanantai 3. lokakuuta 2016

Pustalta puhaltaa


Ketkä tahdotaan ruokapöytääsi syömään?


Unkarin kansanäänestys osoitti kaksi seikkaa: itsenäisyyden puolustajilla on yhä vankka kannatus ja euvostopolitrukkien pelottelu- ja syyllistämiskampanjalla on kuitenkin ollut tietty merkitys kansalaisten käyttäytymiseen. Ovathan federalistit jo kaapanneet “sympatian” ja “myötätunnonkin” ainoastaan omaan käyttöönsä tuoden yksioikoisen on/off -asetelman muukalaissuhteisiin. Kaikesta vähättelystä huolimatta Unkarin tapahtumilla on vaikutusta sairaan mantereen tulevaisuuteen. Surullista sinänsä, että he joiden vielä sallitaan äänensä antaa eivät kaikki sitä viitsi antaa.

Euroopassa on vielä valtioita, joissa kansanäänestykset ovat sallittuja. Mikäli liittovaltio saa pyrkimyksensä lävitse, kansojen on tulevaisuudessa lupa äänestää enää parhaiksi katsomiaan laulajia, kokkeja tai mitä lie leipureita tosi-tv -maailmassa. Kenties ei olekaan niin sattumaa, että itsensäedustuslaitokseemme on viime vuosina tupsahtanut yhä enemmän väkeä, jonka varsinaiset ansiot ovat jossain muualla kuin politiikassa. Näytelmäpuoli onkin nousussa laitoksen todellisen vallan hiipuessa.

Unkarissa kuitenkin pyrittiin käyttämään poliitista valtaa. Jakolinja äänestyksessä meni niin kuin oli uumoiltu eli äänensä antaneet kannattivat Orbanin politiikkaa ja euvostouskon manipuloimat lampaat jäivät kotiin. Koska oppositio suorasanaisesti kehotti boikotoimaan vaaleja, mistään salaisuudesta ei voinut olla enää kyse: jo saapumalla paikalle äänestäjä itse asiassa julisti vastustavansa Euvostoliiton linjaa sijoittaa maahanmuuttajat kohdemaihin vastaanottajien mielipidettä kuulematta. Brysselin saneluun tyytyvät käytännössä luovuttivat peloissaan itsenäisyytensä rippeet pankkiiriunionille.

Ennen vaaleja euvostomielinen lehdistö julisti, ettei Unkarissa ole juuri lainkaan ulkomaalaisia. Se antoi samalla rivien välistä ymmärtää, että homogeeninen kansankokonaisuus olisi jotain kielteistä, missä piilee koko orbanilaisen politiikan ja Brysselin ristiriitojen ydin. Tahot meidän euvostomuurahaisten yläpuolella ovat päättäneet, ketkä ruokapöytäämme asettuvat ja keille ruokamme luovutamme. Politrukit ovat anastaneet itselleen myötätunnon ja auttamisen samalla tavoin kuin Eurooppa-käsitteen. Samalla he ovat ottaneet vallan päättää, mitä uskontoa mantereellamme tulevaisuudessa noudatetaan. Puhdas väestöpoliittien faktahan on, että Lähi-Idän paimentolaiskulttuurin edustajat ja afrikkalaiset lisääntyvät nopeammin kuin alkuperäiset eurooppalaiset. Tullessaan tänne he tuovat mukanaan omat tapansa ja etenkin uskonnolliset sääntönsä, jotka tulevat muovaamaan mantereestamme Euraabian. Esimakua on jo saatu muun muassa ranskalaisilla uimarannoilla, joilla naisten pukeutuminen on aiheuttanut ristiriitoja. Monilla työpaikoilla tulee jopa turvallisuusriskejä naamioiden vuoksi.

Sosiaalisessa mediassa ollaan selvillä, että EU:n
parlamenttirakennus Strasbourgissa on suunniteltu
käyttäen esikuvana Pieter Brueghelin maalausta
Baabelin torni vuodelta 1563. Analogia kuuluisimpaan
kansojen ja kielten sekoitukseen on ilmeinen ja
väistämätön - myös lopputulokseltaan.
Orban kannattajineen on toistanut yhä uudestaan, että he haluavat säilyttää kristityn ja unkarilaisia tapoja noudattavan maansa. Vuosi sitten ennen raja-aidan pystyttämistä unkarilaiset saivat todistaa kymmenien tuhansien niin sanottujen pakolaisten marssia maansa halki. Laumojen aikaansaamaa epäjärjestystä siistin esikaupunkilaisasuntonsa sohvalla äyskähtelevä suvakki tuskin kykenee kuvittelemaan. Avonaiset rajat päästivät terroristit Eurooppaan kuin hollitupaan ikään. Unkarin hallituksen pyrkimyksenä on ollut palvella etupäässä unkarilaisia, koska maahan on heidän tai sen pitäisi ainakin heille kuulua. Kansainvälinen avustustoiminta tulisi keskittää Euvostoliiton rajojen ulkopuolelle. Johdonmukaisin askel olisi aloittaa oma exit-kampanja. Todennäköisesti ristiriidat Brysselin pääkonttorin kanssa johtavatkin vähintään sanktioihin, joten lienee aika hypätä katastrofijunasta.

Ennen vaaleja julkistettu Orbanin kirje kansalleen oli sellaista valtiomiehen kieltä, jota Brysselin nöyristelijöiden laumassa ei ole totuttu kuulemaan. Varoituksena julkistetut tiedot eri puolille Eurooppaa syntyneistä No Go -vyöhykkeistä ovat saaneet pääpukkeina lammaskatrastaan vallitsevat federalistit raivon valtaan. Unkarin rajalleen pystyttämä aita on ollut sysäyksenä eräille muillekin Balkanin vastaaville. Niistä voimme olla kiitollisia täällä pohjoisessakin, kunnes Italiaan ahtautuneet tulokkaat alkavat euvostohallitusten avustuksella marssia eteenpäin.

Helsingin Pravda kommentoi Unkarin tapahtumia muun muassa [Unkarin kansanäänestysinto jäi vaisuksi – Orbán kääntää takaiskun luultavasti siltivoitoksi] / [Kansanäänestys ei saanut unkarilaisia liikkeelle – 98prosenttia äänestäjistä vastustaa EU:n turvapaikkakiintiöitä] ja [Jos Euroopan unioni on demokraattinen, se kunnioittaa unkarilaistentahtoa” – voitonvarma Viktor Orbán kommentoi kiisteltyääänestystä HS:lle]. Ilakointi ”torsoksi” jääneestä äänestysprosentista jäänee todennäköisesti ennenaikaiseksi. Orbanin neuvottelut bankstereiden juoksupoikien kanssa Brysselissä tulevat joka tapauksessa tuskin olemaan helpot. Esimerkiksi kriisin aikana esillä ollut vaatimus 250 000 euron sakosta kutakin torjuttua pakolaista kohtaan on sellainen loukkaus kansallista itsemääräämisoikeutta vastaan, ettei sitä voi sivuuttaa höpöttämällä "vastuunkannosta". Nyt onkin jo kerrottu, ettei Brysselissä enää uskottaisi voitavan ketään pakottaa "solidaarisuuteen". Pankkikriisi on toistaiseksi jäänyt piiloon maahanmuuttokriisin alle. Uskoakseni ahneilla pankkiireilla on ollut jatkuvasti hyppysissään se sama vanha sotku, jonka etäispesäkkeenä Kreikka jo vuosikaudet on kärsinyt. Maksajilta ovat pian voimat lopussa samaan aikaan kun elätettäviä rynnii ovista ja ikkunoista sisälle. Italian pankit ovat romahtamassa eikä Saksassakaan mene järin hyvin. Kun poliittisen valuutan kriisi alkaa väistämättä tulla liian laajaksi peitettäväksi edes miljoonien muukalaisten taakse, tulee meille kaikille euvostoalamaisille tosi kyseeseen. Silloin Unkarin kaltaiset vähän tai ei lainkaan muukalaisia vastaanottaneet provinssit saavat etulyöntiaseman eloonjäämis- ja resurssitaistelussa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti