maanantai 10. lokakuuta 2016

Ajatuskriminologinen katsaus II


Hiukan haarukkapaloja kuluneiden päivien tapahtumista. Jokin sananen Trumpia, MV:a, Unkaria ja sitten huolta nykyisistä ja tulevista vanhuksista, jotka ilmeisesti yhä ovat liikaa  nk. hyvien ihmisten toiminnan  katvealueella.


SIRKUSHUVEJA KANSALLE. Kommentaattorina Ilta-
Sanomat.
Jokainen aistiva on saanut tietää, että Yhdysvalloissa valitaan päämiestä. Show vaatii niin pahiksensa kuin pulmusensa. Trumpin persoona on sangen helppo nostaa tikun nokkaan vaadittaessa hylkiötä. Hän on ollut lähes inhottavan epäkorrekti aikana, jolloin näytelmään kuuluu lipevä maailmansyleily huolimatta tosielämän karuista toimenpiteistä.

Trump siis puhuu suoraan. On ilmeisesti puhunut vuosikaudet. Kun Trump on yli kymmenen vuotta sitten todennut muun muassa , että ”Kun olet tähti, naiset antavat sinun tehdä niin ”, mieleen nousee klassinen lauman alfaurosilmiö. Varmana moni mies on nuoruus- ja teinivuosinaan pohtinut armotonta ryhmädynamiikkaa, jossa tietyt tyypit vetävät puoleensa lähes kaiken hameväen. Lähes klassinen asian ilmentymä on se ihailijapostin vyöry, jota pahimmat miespuoliset pahantekijät ovat vanhastaan säilytyspaikkaansa saaneet. Esille nousee naisten pyrkimys toimia massoina tunnetasolla järjen sijaan, minkä toteaminen tietenkin feminismin läpitunkemana aikana on valtava ajatusrikos. Jokin korrelaatio joka tapauksessa vallitsee naisten ja naisten lailla ajattelevien poliittisen nousun sekä valtiotason järjen korvautumisella maailmoja halailevalla tunnevietillä.

Presidenttiehdokkaan nauhoitettu puhe ei tietenkään ole mitään fiksua puhetta. Ilmeisesti pienessä piirissä hän on kuitenkin innostunut retostelemaan ajatuksiaan, jotka on surutta irrotettu asiayhteydestään. Olen varma, että vastaavia, vähintään yhtä vähän mairittelevia määrittelmiä mustat esittävät omissa piireissään valkoisista, juutalaiset kristityistä – ja muslimit vääräuskoisista. On pidettävä mielessä, että suurvallan tai hiukan pienemmänkin valtion päämieheksi pääsee edes pyrkimään ainoastaan henkilö, jolla on tietynlaisia ehkä kyseenalaisia luonteenpiirteitä ja kontaktiverkosto, jonka täysi tietäminen saattaisi viedä keskivertokansalaiselta yöunet.Vaalikampanjaa sävyttäneen pyhäkouluilun pitäisi pelottaa enemmän kuin tuhmat sanat. Kumpaan sitä luottaisi: avoimesti härskiin häiskään vai leveästi hymyilevään, vuosikaudet valtakoneistossa lilluneeseen täti-ihmiseen ehdokasasettelun taustaehdot tietäen?


* * *

Meillä on viime päivät kohistu MV-lehden ja sen perustajan saamasta kohtelusta. Vakavan itsekritiikin sijasta valtamedia on saanut nauttia koneiston noustua soraääntä vastaan. Olen aiemminkin kirjoittanut, että protesti tukahdutettuna purkautuu entistä härskimpänä. Koska tiukka vastustus karsii hentomielisimmät yrittäjät, jäljelle jäävät enää kaikkein rajuimmat. Ilja Janitskinin tapaus on klassinen esimerkki. Kansalle on tulossa tarjolle sirkushuvia oikeusoppineiden mitellessä voimiaan. Toki täkäläiset viranomaiset tahtovat runnoa asian läpi mahdollisimman salassa, joten tarkinta tietoa täytynee etsiä ulkomailta.

Vielä ohessa muuallakin jo esillä ollut video Siilinjärveltä. Nainen puhuu suoraa asiaa:



* * * 

Unkari on ollut nyt euvostouskovaisten ja politrukkien tulilinjalla, koska siellä on hallitus tehnyt asiat päinvastoin kuin meillä. Unkarista ei ole tahdottu rakentaa muukalaisten ilmaista hotellia eikä majoitusliikettä. Sikäläinen medialaki on ymmärrettävästi meikäläisen löperön globalistiväen hampaissa, koska sen on kerrottu muun muassa velvoittavan valtiollisissa tiedotusvälineissä työskentelevät toimittaja tekemään tarkoin harkittuja juttuja ja vahvistamaan kansallista identiteettiä. Vaatimuksia valvomaan on perustettu erityinen valtiollinen medianeuvosto. Koska unkarilaiset tahtovat etenkin säilyttää nykyisen etnisen eheytensä, toimenpiteitä voidaan pitää itsepuolustuksena Euvostoliiton ajamalle kansallisuuksien hajottamiselle.

Meillä täällä puolestaan esimerkiksi Yle on viime aikoina etenkin Asema-aukion tapahtumiin liittyen syyllistynyt tunnepohjaiseen kiihkoiluun ja totaaliseen harkinnan menettämiseen. Kansallisen identiteetin vahvistamisen sijaan on valta-asemaa meillä pitänyt jonkinlainen hämärä multikulttuurisoppa. Jahdatessaan mainittua ajatusrikollisuutta jo ulkomaillakin on täkäläinen media keskittynyt vähättelemään äskettäistä kansanäänestystä ja tuomaan esille Unkaria mahdollisimman kielteisessä valossa.

UNKARI TAISTELEE. Vuonna 1941 Unkarin taistelu "Euroopan" puolesta kelpasi vallan hyvin Berliinille.
Nyttemmin omista rajoistaan, kansastaan tai eurooppalaisesta elämäntavasta huolehtiminen vaikuttaa
olevan Berliinin johtamalle Euvostoliitolle politrukkeineen ja hännystelijöineen myrkkyä. Suomen
Kuvalehden uutisointi poikkesi syksyllä 1941 melkoisesti nykyisestä.

Viikonloppuna levisi tieto, että Unkarissa on suljettu oppositiolehti. Otsikointi ja artikkelin lukeminen herättävät tarkkailijan huomiota. Jutussa nimittäin kerrotaan, että ”Unkarin tärkein oppositiomielinen sanomalehti Nepszabadsag pannaan myyntiin”. Niin ikään lehden omistava itävaltalainen Mediaworks ilmoitti sulkeneensa lehden puhtaasti taloudellisista syistä. Muun muassa Kainuun Sanomat mainitsee noin 2000 ihmisen osoittaneen mieltään sulkemista vastaan. Wikipedian mukaan Unkarin väliluku oli vuonna 2014 runsaat 9,9 miljoonaa. Pääkaupunki Budapestissa puolestaan asuu yli 1,7 miljoonaa asukasta, joista yhä useampi kuulemma suuntaa metropolialueelle. Keitä ovatkaan nuo paikalle masinoidut mielenosoittajat, joiden osuus väestöstä ei ole kovin massiivinen?

* * *

Viikonloppuna sattui erään lehden kolumniosastolta silmiini, kuinka tämän meidän jeesustelun supervallan päättäjiltä kaivataan yhä enemmän inhimillisyyttä. Tällä kertaa kirjoittaja on turhautunut vanhustenhoidon krooniseen kriisiin, hoitohenkilöstön mitoituksen alentamiseen. Kyseessä on epäkohta, joka ei aja massoja tai artisteja kaduille. Tietty lainalaisuus lienee nykyisessä nuoruutta ja energisyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa, ettei tulevaisuutta tahdota nähdä kvartaalia pidemmälle.

Kolumnisti kiinnitti aiheellisesti huomiota vanhustenhoidon jakomielitautiseen tilaan. Samaan aikaan kun vanhaa perhekäsitystä on jopa tarkoituksella ajettu alas on tietyillä tahoilla pyritty painottamaan omaisten vastuuta iäkkäiden kansalaisten hoidossa. Päättäjät syyllistävät väkeä, mikäli se ei muuta töiden perässä vaikka toiselle puolelle maailmaa ja samalla pitäisi olla vanhusten tukena siinä ihan lähellä. Toisaalta nykypäivän pienet kotitaloudet ovat yhä useammin yhden hengen yksiköitä, joiden siteet sukuun ovat katkenneet.

Inhimilliseltä kannalta ajatellen ihmisten hoitajien tulisi olla moninkertaisesti arvostetumpia kuin insinöörit, jotka tälläkin hetkellä pohtivat jotain täysin tarpeetonta lisäohjelmaa puhelimiin tai autoihin. Hoitajien tarve on ilmiselvä ja luonnonlaki, mutta uusien vempaimien pakko on usein keinotekoisesti luotava, lakiteknisin ja työvoimapoliittisin keinoin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti