sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Väyrynen: poliitikko ja vaikeat sanat


Äskettäin täytti vuosia Paavo Väyrynen, joka on yksi viimeisistä suomalaisista poliitikoista, jota voisi luonnehtia joksikin muuksi kuin Brysselin juoksupojaksi. Hänen persoonastaan kukin voi olla omaa mieltään, mutta hänen liki ainutlaatuista perspektiiviään viime vuosikymmenten poliittiseen historiaamme ei kukaan voine kiistää. Ei ole lainkaan ihmeellistä, että politrukkiemme vesakosta nousee kuin ikihonkana juuri Väyrynen ja toteaa 70-vuotishaastattelussaan: ”Olen pettänyt äänestäjäni”.

Nuo kolme sanaa ovat poliitikoillemme yhtä tuntemattomia kuin poliittisen vastuun kantaminen aikana, jolloin isänmaan kataismainen alasajo palkitaan kansainvälisin viroin. Täytyy myöntää, että repesin hiljaiseen nauruun lukiessani fanaattisimpiin euvostouskovaisiin lukeutuvan Liisa Jaakonsaaren kaipailevan Väyryseltä virheistään oppimisen taitoa. Siis Jaakonsaari, tuo erehtymättömän ja monumentaalisen Euvostoliiton vaahtosuinen opetuslapsi saarnaa virheistä oppimisen tarvetta! Peilikin on keksitty. Jopa entinen presidenttimme Koivisto on joissain yhteyksissä katunut virkakautenaan tekemiään ratkaisua – toki vasta vaiheessa jossa korjausliikkeet ovat jo mahdottomia. Paavo Väyrynen on sentään ollut aktiivisesti ajamassa virheiden korjaamista. Kirjoitin asiasta Britannian Brexit-taiston tuoksinassa [Väyrynen on ajan hermolla].

Yhä useammat ovat alkaneet huomata Euvostoliiton olevan kohtalokas virhe Euroopan kansakunnille. Poliitikkojen ego estää tarvittavien taka-askelien ottamisen. Kauppa- ja turvallisuuspolitiikka idän kanssa on kokenut haaksirikon. Brysselin mallioppilaina suomalaispoliitikot eivät uskalla taivutella sääntöjä niin kuin jopa muut euvostomaat. Politiikan pintavaahtoon tuntuu nykyään kuuluvan 1930-luvun tyylinen suhtautuminen Venäjään ajassa jossa Neuvostojen maa on muuttanut Brysseliin. Itänaapuria kuvaillaan arvaamattomaksi aivan kuin sillä ei olisi ollut omat tavoitteensa ja materiaalinen ylivoima sitten Iivana Julman. Kuvaavaa nykyiselle asenneilmastolle ja maailman pölhöidealistiselle hahmottamiselle on ollut Sipilän ”orkesterin” ulkoministerinimitys, jossa sivuutettiin mies, jolla on ainutlaatuinen kokemus ja joka on tutustunut venäläiseen mielenmaisemaan jo Brežnevin ja Andrei Gromykon aikoina. Tilalle otettiin mies, joka ratsasti vaalivoittoon arvostelemalla Euvostoliittoa koneistoineen päätyäkseen sen uskolliseksi alamaiseksi [Soinista Junckerin ponteva enkelikuorolainen; Euvostokansan petetyt toiveet] ravaten merten takana rukousaamiaisilla, joiden todellista merkitystä voimme vain arvella. Jokin viite seurauksista on ollut havaittavissa ulkopuolisen suurvallan toiminnan aktivoituminen Suomen lähialueilla ja jopa rajojen sisällä. Tuota kaikkea Venäjä/Neuvostoliitto on vuosikymmenet tahtonut vastustaa ja Suomi aikanaan kaikin tavoin välttää.

Väyrynen puhuu ainoana poliitikkona johdonmukaisesti ja selkeästi kiky-puuhastelusta itsepetoksena. Hänellä on rohkeutta ja selkärankaa todeta poliittisen valuutan turmiollisuus. Hän kertoo pelastaneensa Keskustan monta kertaa. Totta tai tarua, joukossa on tainnut olla ainakin yksi kerta liikaa. Keskustan pääministerien kädenjälki Esko Ahosta Juha Sipilään on ollut kerrassaan hirvittävää unohtamatta toki kauhukabinettien demari- ja kokoomushirviöitä. Jossain rinnakkaistodellisuudessa Väyrynen olisi valinnut vielä yhden pykälän lisää irtiottoa ja asettunut sirkustirehtööri Timo Soinin paikalle kanavoimaan puuttuvan reaaliopposition virtaa? Eihän Suomi tarvitse kuin vain sen yhden, aidosti Suomen kansan asialla olevan euvostokriittisen, itsenäistymistä ajavan puolueen, joka ymmärtäisi turvallisuuspolitiikan muuttumattomat raja-arvot.

Väyrynen on puhunut jälleen. Hän on aikanaan kompuroinut omat monttunsa, kuten esim. jalasmökkikohu. Ne kuitenkin ovat hyvin keveitä syntejä verrattuna Ahon, Vanhasen, Sipilän, Kataisen, Stubbin, Lipposen, Halosen ynnä muiden kieroiluihin. Pohjanrannan isännän ääni saattaa olla kaiku menneisyydestä. Niin alkaa olla jo vanhaa tarua tarina itseään kunnioittavasta, itsenäisestä ja omaa kansaansa puolustavasta Suomesta. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti