tiistai 20. syyskuuta 2016

Ja tapahtui niinä päivinä...


...että Brysselistä kävi käsky, että kaikki Eurooppa oli verolle pantava


Suomen kieriskellessä ääriliikkeiden pelon ja kansan kahtiajakautumisen tuskassa Euvostoliitto elää härskin historiansa pahimmassa kriisissä. Samaan aikaan liittovaltio tekee kaikkensa, jotta pieni alamainen kokisi ylikansallisen byrokraattisen valtakoneiston oikeutuksen yhä kyseenalaisemmaksi. Tänään ovat lehdet julkistaneet jo kuukausia tiedossa olleen askeleen supervaltion rakentamisessa eli vasalleille yhteisen EU-veron.



Vielä jokin kuukausi sitten jotkut pitivät Brysseliin siirrettyä verotusoikeutta foliohattujen hourailuna. Kenties mielikuva on viimein muuttumassa hyväuskoisimmankin päässä, koska pääkonttorin renkipoika Jyrki Katainen on astunut esille puolustamaan uutta verotusjärjestelyä, vaikka kuulemma ”on ollut aiemmin haluton” moiseen. Uskokoon ken tahtoo, yhteiskuntarakenteellemme viime vuosina tehty tuhotyö asettuu loogiseen asemaan unioniverotuksen valossa.

Euvostopolitrukit kauppaavat veroajatusta vaivattomuudella. Heidän ei tarvitsisi käydä jäsenmaiden kansa erillisiä neuvotteluja luovutettavista rahasummista. Päätäntävallan lopullinen lahjoittaminen Brysselin bankstereille on tuossa lausuttu auki. Samalla vähätellään vasallien vuosittain maksamien jäsenmaksujen merkitystä puhumattakaan poliittisen valuutan tekohengityksen päättymättömiä kustannuksia, joita toki tuskin eu-verolla kuitattaisiin. Omasta itsenäisyydestään selkeimmin kiinnipitänyt Britannia onkin ollut jarruna kehityksessä.

Suomea rakentaneet valtiomiehet heittelehtisivät haudoissaan, jos kykenisivät seuraamaan nykyistä keskustelua. Katainen kuulemma julistaa, että Suomen pitäisi pienenä EU-maana toimia ja pysyä ”rakentavan maan maineessa”. Valitettavasti mainitun, kansainvälisen rahavallan juoksupojan käsitys rakentavasta merkitsee lähinnä vuosikymmeniä toimineen valtiorakenteen purkamista mantereenlaajuisen hegemonian alle. Aluksi kyseessä olisi toki vain pieni osa kansallisesti kerätyistä veroista, mutta ensi askel olisi ratkaiseva juridinen muutos. Sen jälkeen yhä suurempi osa veropotista olisi mahdollista siirtää pääkonttorille pelkällä edustuslaitoksen ilmoituksella. Kuka kuvittelee, että siihen väliin annettaisiin syntyä yhtäkään kansanäänestystä?

Päinvastoin jo syntynyttä turvattomuutta käytetään perusteena yhteisen armeijan rakentamiselle ja unionin verotusosuuden kasvattamiselle, jotta ylikansalliset ”populismin-, nationalismin- ja rasisminvastaiset” toimenpiteet kyetään toteuttamaan. 


Limavihreä euvostopiika Heidi Hautala on sanomalehti Ilkan mukaan säestänyt Junckeria:

"Myös vihreiden meppi Heidi Hautala kiittelee Junckerin tapaa nostaa esiin useita hankkeita, joita on jo pantu liikkeelle.

–  Viesti on se, että ei nyt anneta periksi. Mutta toki tilanne on varmasti vetänyt hänet mietteliääksi. Eihän se (puhe) ollut mikään suuri innostuksen purkaus. En tiedä, kuka semmoista odotti."

Varuillaan siis pitää olla.

Samaan aikaan nuorisoa koetetaan aivopestä maailmankansalaisuuteen siinä elämänvaiheessa, johon kuuluu alitajuinen usko ikuiseen nuoruuteen ja terveyteen eli kykyyn juosta työn perässä vaikka Timbuktuun. Tuon eurooppauskon osin ylimielistä mutta pääasiassa lampaanuskoista vuodatusta oli havaittavissa äskettäin muun muassa televisiossa Ylen A-studion toimittelijan haastatellessa Eurooppanuorten johtajaa. Me vanhemmat polvet muistamme toki rautaesiripun, joka on asia erikseen. Ohjelmassa ilmeisesti tahdottiin pönkittää ikänsä Euvostoliitossa eläneiden käsityksiä, että koko Eurooppa olisi ennen Unionia ollut jonkinlainen kansojen vankila tai etteivät ihmiset olisi myös vuosikymmeniä sitten kyenneet kulkemaan maasta toiseen. Euvostoasetusten suomaa ”ylimaallista” liikkuvuuden helppoutta pyrittiin liki kanonisoimaan vaikenemalla kontrolloimattoman matkustamisen viime kuukausina eri puolilla räjähtäneistä ja ammuskelleista seurauksista.

Isäntä on kuitenkin se, joka rahat kerää. Hän päättää sairaaloiden, koulujen, hoitokotien ja liikuntahallien rakentamisesta. Hän myös määrittelee asioiden tärkeysjärjestyksen. Viime vuosikymmenten sotkut maatalouspolitiikassa ovat olleet vain kevyttä alkusoittoa siitä, mitä verotuksen kierrättäminen Brysselin kautta tulee yhteiskunnalle tarkoittamaan. Tuskin Katainenkaan on niin idiootti, ettei tietäisi asianlaitaa. Täysin eri asia on, millaisen korvauksen hän uskoo saavansa ja on jo ottanut vastaan palveluksistaan.

Ensi vuotta on markkinoitu itsenäisyyden 100-vuotisjuhlana. Oma verotusoikeus on ollut tärkeimpiä itsenäisen valtion tunnusmerkkejä, koska se on suonut omaa päätäntävaltaa käytettyjen varojen käyttämiseksi, antanut sitä euvostopolitrukkien vihaamaa neuvottelupakkoa pääkallonpaikalle luovutettavan varallisuuden määrästä. Kansalaisten on syytä kysyä seuraavanakin itsenäisyyspäivänä, haluavatko he olla suomalaisia vai alistettuja euvostoalamaisia.




2 kommenttia:

  1. Onnea briteille, me jäljellejääneet piruparat vajoamme koko ajan yhä syvemmälle saostusaltaaseen. Plup!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa britit nyt vain eivät taipuisi painostuksen alla vesittämään saavutustaan. Euvostouskovainen media ja Brysselin kaaderit jaksavat yhä propagoida maailmanloppuaan. Britannialla on tilaisuutensa toimia suunnannäyttäjänä. Toki se muuten on jo aika huonossa jamassa etenkin maahanmuuttonsa ja islamisaation etenemisen kanssa.

      Poista