lauantai 27. elokuuta 2016

Sensuurin uusi aika


Tulipa jokin aika sitten netissä törmättyä uutiseen, joka sai hieraisemaan silmiään: digitaalinen tuote oli päässyt loppumaan. Toimitukset olivat takkuilleet. Siis mitä?

Kyseessä paljastui olevan kansallisen sivistyspelleilyn eli uudistuvan ja aikaansa seuraavan koululaitoksen vähemmän tyylikäs hyppy digiaikaan. Omasta kouluajasta on jo niin kauan, että mielenkiinnolla luin digitaalisen oppimateriaalien jakelun toteuttamisesta. Uutisesta ilmeni, että oppimateriaalien lunastamiseen tarvittava tunnus oli päässyt loppumaan. Koodia ei voinut lähettää puhelimeen tai sähköpostilla, vaan se piti kuulemma hakea jostain liikkeestä printattuna. No juu, eikä tuossa kaikki, vaan digitaalisen oppikirjan toimitusajaksi kerrottiin kokonaista kolme viikkoa!

Tässä vaiheessa voisi jo digi-intoilijoille esittää kysymyksen, onko niin kuin mennyt homma putkeen!

Varsinainen huolenaiheeni kuitenkin syntyy itse tuotteen käyttämisestä. Samaisen uutisen mukaan mainittua materiaalia ei ole voinut ladata omalle koneelle käytettäväksi, vaikka oletettavasti tuo kaivattu koodikaan ei ole ollut ilmainen. Käyttäjä on ollut riippuvainen kustantajan palvelimesta ynnä koulun tai opetusviraston verkosta. Kirjautuminen on joka kerta täytynyt tehdä omilla tunnuksilla.

No niin, en ihmettele, että sähköinen versio on valittu lähes aina vasta pakotettuna. Edellä mainittujen piirteiden lisäksi paperikirjahan on edelleen käyttöliittymänä ylivertainen. Siihen voi turvautua täysin sähköttömissäkin olosuhteissa ja materiaaliin voi palata äärettömän monta kertaa ja se pysyy samana. Lähdekritiikkiä noudattaen on siis mahdollista verrata eri aikakausina julkaistua materiaalia, joka toki kuvastaa aikansa moraalisia ja ideologisia normeja tai niiden puutetta. Uusi tekniikka antaa sensuurille ja aivopesulle rajattomat mahdollisuudet, koska joka kerta pilvestä esille kaivettava tieto on vain lainassa ruudulla. Se saattaa seuraavalla haulla olla ihan jotain muuta, ideologisesti säädeltyä. Toki hallussapidetty paperitieto on vallanpitäjille vaarallista, koska se voi todistaa, ettei vastakkainen ajattelu tai toimintatapa olekaan tuonut heinäsirkkoja tai vedenpaisumusta.

Tehtäköön selväksi, että sähköinen maailma on oiva väline bulkkiaineiston käsittelyyn ja muokkaamiseen, puhumattakaan herkän ja hauraan materiaalin säästämisestä. Ihmistaimen perustiedot tulisi kuitenkin tarjota paperimuodossa vailla jakeluportaan ahnetta välistävetoa. Tietyin perusedellytyksin tieto paperimuodossa myös säilyy paremmin ja on todennäköisesti ilman lisäkustannuksia käytettävissä vielä satojenkin vuosien kuluttua.

Koska tieto vanhan fraasin mukaan on valtaa, tiedonjakelu on vallan hallintaa, joten digitaalisen maailman palvomisessa tulisi välttää fanatismia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti