tiistai 2. elokuuta 2016

Little Maurice - Junckerin kammottava lempilapsi


Ketkä poliitikoista pelkäävät joutuneensa merkityiksi?


Euvostoliiton valtakoneiston synkeistä syövereistä on ongittavissa lukemattomia tarinoita. Yksi niistä on Little Maurice. Kuka - tai tarkemmin mikä tämä Brysselin Pikku Mauri oikeastaan on? Guardianin ja The Timesin mukaan kyseessä on pääpolitrukki Junckerin päiväkirja, johon tämä on uskollisesti kolmenkymmenen vuoden ajan merkinnyt ylös poliittiset vastustajansa näiden pahoitettua Jean-Clauden mielen. Koska näytellään kovaa  peliä liittovaltion ytimessä, joutuminen tai pelko joutumisesta tuolle listalle on taatusti vaikuttanut euvostovaltion toimintaan virkaelimissä.

Vaikka Guardian päättää juttunsa vertaukseen inhokeitaan päiväkirjaansa merkitsevistä pikkutytöistä, valtapolitiikassa Pikku Maurin kaltainen lista hyytää veret. Menetelmä tuo mieleen Natsi-Saksan SS:n vastavakoiluyksikön päällikön Reinhard Heydrichin, jolla kerrotaan olleen tarkat arkistot sekä natsien vastustajista että ylipäänsä puolueväen salaisuuksista. Täysverisen diktatuurin tavoin Euvostoliitto on jo ehtinyt osoittaa hallitsevansa kaaoksella ja pelolla, tarvittaessa viis veisaten alamaistensa turvallisuudesta niin kuin avoimet rajat ja Brexit-pelottelu ovat osoittaneet. Luxemburgin pääministerinä Junckerin kerrotaan kovistelleen vastustajiaan ”olemaan varuillaan, sillä Pikku Mauri odotti heitä.”

Olenkin jo vuosia pohtinut, millainen kauhukabinetti onkaan Brysselin kautta johdossamme. Kunnon hirviöiden tavoin tuo joukkio on aluksi onnistunut hurmaamaan uhrinsa. Osa alamaisista roikkuu mukana puhtaasti armopalojen toivossa, osa metsästäen kansainvälistä palkkiovirkaa. Liian moni pitää yhä päätään pensaassa. Yhä useammat kulkevat Euroopan katuja ahdistuneina ja peläten toisinajattelijan kammottavan varjon lankeamista maineensa ylle.

Johtajien keskinäisten suhteiden suuntaan tieto Pikku Maurista on heijastanut äkillisen pilkahduksen, joka ei tietenkään sinänsä paljasta yllättäviä johtolankoja. Toisinaan olen ihmetellyt, kuinka Merkel ja Juncker eivät ole Euvostoliiton vastatuulessa uhranneet toisiaan. On syystä oletettu kirjan sisältävän tietoja juurikin muun muassa Angela Merkelistä, Luxemburgin salaisen palvelun entisestä johtajasta Marco Mille´stä ja Nigel Faragesta. Tätä taustaa vasten Junckerin Brexit-vaalitaiston aikana julistama ”kurjuus briteille” ei-toivotun vaalituloksen koittaessa saa ihan uusia ulottuvuuksia, samoin Nigel Faragen luopuminen johtajuudesta.

Pikku Maurin sisältö on pidetty luonnollisesti tiukasti salassa, mutta Guardian ihmettelee päiväkirjan vuotamista julkisuuteen. Olisikohan niin, että asia oli väistämättä jotain kautta lipsahtamassa esille Junckerin oman aseman kohdatessa yhä uusia paineita? Kenties Juncker on yksinkertaisesti harkinnut ansaitsevansa lisärahaa päiväkirjansa siistityllä laitoksella. Samalla narsistille koittaa ohittamaton tilaisuus hiillostaa häntä loukanneita poliittisia vastustajia ynnä koko euvostoeliitin kermaa pohtimaan, mitä teksteistä oikein löytyisi.

Junckerin ote ei näyttäisi aivan vielä lipeävän. Ehkä juuri siksi hänen syrjäyttämisestään ei ole vakavasti viime viikkoina satunnaista muminaa lukuunottamatta puhuttu. Tämän kirjoitettuani saan varmaan jonkin ajan kuluttua lukea hirmun väistymisestä. Onhan hän tietenkin jo ehtinyt taatusti tarpeeksi varallisuutta ansaita. Vaan antaako euvostojohtajien ego myötä luovuttaa, edes raunioilla?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti