keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kun kristittyjen kodit palavat...


Syyksi riittää huhu uuden kirkon rakentamisesta


Lähi-Itä on kristinuskon synnyinseutua. Kristillisen luostarielämän syntysijoilla Egyptissä niin kuin myös muualla Lähi-Idän muslimimaissa ”rauhanuskonnon” seuraajat hyökkäävät kristittyjen kimppuun. Egypti on varsin hyvä esimerkki kehityksestä, jolle tielle Euroopan johtajat ovat tälläkin hetkellä täysin rinnoin heittäytymässä. Euroopan kirkollinen johto jatkaa vähättelevällä linjallaan suhteessa täälläkin kasvavaan uhkaan, vaikka islamisoitumisen siemenet on jo kylvetty.

Muslimijoukon hyökkäys koptikotiin egyptiläisessä Beni Suefin kylässä. Syynä huhut kirkon rakentamisesta:



Muhammedin kuoltua vuonna 632 jatkoi hänen työtään Abu Bekr kalifina. Vain pari vuotta valtaan nousunsa jälkeen hän kukisti kapinat ja aloitti valtakuntansa laajentamisen. Ensinnä olivat vuorossa Syyria, Persia, Palestiina ja Mesopotamia. Egypti valloitettiin vuonna 639. Syyria ja Palestiina miehitettiin vuoteen 640, Mesopotamia vuoteen 641 mennessä. Enemmän kuin pelkästä valloitussodasta kyse oli myös uuden uskonnon levittämisestä.

Egyptikin siis kuuluu kristinuskolta valloitettuihin alueisiin. Siellä ja muualla Lähi-Idässä muslimien päävastustajana oli Bysantin valtakunta. Aluksi rauhanehdot olivat perin lievät, ja asukkaille taattiin uskonnon vapaus, mutta heidän tuli maksaa veroa. Ennen uskonkiihkon astumista kuvaan islaminuskoisten on sanottu suhtautuneen toisuskoisiin jopa lempeämmin kuin kristityt. Välttääkseen veronmaksun väki alkoi vapaaehtoisesti kääntyä uuteen uskoon niin suuressa mitassa, että hallinnon toisuskoisilta keräämät verotulot tyrehtyivät. Niinpä egyptiläisille myönnettyjä ehtoja kovennettiin.

Opportunistiset esi-isät ovat tehneet jälkipolvilleen varsinaisen karhunpalveluksen, sillä poikkeamista islamin tieltä ei nykyäänkään sallita. Kyseessä on yksisuuntainen tie, joka sitoo tuleviakin sukupolvia ajastaikaan.  Itse asiassa uskosta luopuvien tappaminen katsotaan kiihkoisimmissa piireissä lähes velvollisuudeksi. Islamhan kieltäytyy kaiken lisäksi päivittymästä millään tavoin nykyaikaan.Vertailukohtana nykypäivän Eurooppa saattaa lyhytaikaisten etujen vuoksi antaa tilaa islamisaatiolle, mutta taka-askelia tulokas ei vapaaehtoisesti suostu ottamaan olkoonpa kyseessä millaiset kohtuuttomuudet tahansa. Vääräuskoisethan ovat heille lähtökohtaisesti alempiarvoisia. Neuvotteluasemat eivät siis ole tasa-arvoiset.

Luostarielämän perustajana pidetään egyptiläistä Pakomia (Pakum). Hän eli 300-luvun alkupuolella erakkoelämää Theban seudun autiomaassa. Häneen liittyi vähitellen toisia yksinolijoita, jolloin syntyi erakkosiirtola. Nykypäivänä siis luostarit lienevät liki hävitetyt syntysijoiltaan, ja kristityt pakenevat henkensä kaupalla väkeä, jota Eurooppa nykyään edesvastuuttomasti haalii rajojensa sisälle. Jos niin kutsuttujen pakolaisten joukossa sattuu olemaan muita kuin muslimeja, heidän olonsa pakolaiskeskuksissa muodostuu vähintään hengenvaaralliseksi. Suitsuttaessaan vainoa ja sotaa pakenevia valtamedia on tyystin vaiennut siitä kauhusta ja hävityksestä, joka on kohdannut kopteja eri puolilla Egyptiä. Syyksi on riittänyt pelkkä huhu uuden kirkon rakentamisesta.

Vaikka uskonkiihkoisen väkijoukon iskulauseena on ollut väite kristityistä Allahin vihollisina muun muassa paavi on väittänyt, ettei islamilla olisi osuutta väkivaltaisuuksiin. Missä ovat olleet ne imaamit, jotka olisivat estäneet koptien kotien ja kirkkojen hävitykset? Mikään uskonjärjestelmä ei saisi olla arvostelun ulkopuolella pyrittäessä estämään ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuneet teot. Niinpä joutuukin vakavasti pohtimaan, mihin kristikunta on kadottanut henkisen selkärankansa, jota tarvittaisiin puolustamaan omiaan. Jo kerran se on menettänyt 2/3 alueistaan muslimeille. Tahtooko se menettää nyt loputkin?

Eurooppalaisten on syytä katsoa tarkoin koptien palavia kirkkoja ja koteja. Tahdotaanko tuollaisista näyistä eurooppalaista tulevaisuutta? On muistettava, että Ranskassa on jo alettu tappaa pappeja. Vaarassa ovat myös ateistit ja seksuaalivähemmistöt, joten vaara ei koske ainoastaan uskovaisia. Jossain pitäisi kulkea sen rajan, jolloin omaa uskoa ja kulttuuriperinnettä tulisi alkaa puolustaa – ennen kuin on liian myöhäistä. 


4 kommenttia:

  1. Muslimikulttuuri todennäköisesti taantuu sille oikealle tasolleen (pronssi- tai kivikausi) sinä päivänä kun maailmassa ei enää ole vääräuskoisia maksamassa muslimiylimysten elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. naulan kantaan sanottu!!!!

      Poista
  2. Raymond Ibrahim, alkujaan egyptiläinen kopti, kirjoittaa kuukausittain kristittyjä vastaan tehdyistä vääryyksistä blogissaan:
    http://www.raymondibrahim.com/category/muslim-persecution-of-christians/

    VastaaPoista
  3. Turkkulaanen: alamäki kiihtynee niiden lopulta huomatessa, että jäljellä on enää sunneja, shiioja ja ties mitä niitä onkaan. Nehän eivät tunnetusti tahdo samassa kopissa ehjinä säilyä.

    Anonyymi: Täytyypä seurata tuota sivustoa. Kertonee aika paljon "rauhanuskonnon" olemuksesta ja meidän vääräuskoisten kohtalosta.

    VastaaPoista