maanantai 22. elokuuta 2016

Kansojen viholliset


Juncker vihaa valtioiden rajoja


Eurooppaa on kohdannut lähes Mustaa surmaa vastaava koettelemus siinä mielessä, että kansojen johtoon on pesiytynyt politrukkeja, jotka avoimesti ajavat maanosaa sekasortoon ja hävitykseen. Mustimmista mustin kansojen vihollinen Jean-Claude Juncker on hännystelijöineen ainoastaan varjoissa lymyilevien pääpirujen keulakuva. Julistaessaan maiden rajat pahimmaksi keksinnöksi ikinä hän samalla häpäisee julkisesti vuosisatojen aikana maidensa, elämäntapansa ja uskontonsa puolesta uhrautuneiden muiston.

Juncker jatkaa uhkailujaan ja syytöksiään. Antamalla tämän
miehen jatkaa johdossa euvostouskovaisemme paljastavat
kansojensa itsemääräämisoikeutta kohtaan tuntemansa
vihan.
Eivät rajat kuitenkaan vieneet Eurooppaa kahteen maailmansotaankaan, vaan eliitin keskinäiset juonittelut ja se sama pelaaminen kansojen tulevaisuudella kuin nykyään. Tuolloin tekniikka ei ollut vielä kehittynyt niin pitkälle, että kokonaisia mantereita olisi pystytty hallitsemaan reaaliajassa. Nyt tietotekniikka mahdollistaa vallatun omaisuuden valvomisen tavalla, jossa yksittäiset valtiot eivät enää sovi eliitin etuihin. Kansat niitä suojelevine rajoineen ovatkin äkkiä uhka niille, jotka hakevat maailman valtiutta. Siksi Junckerkin julistaa niiden vahingollisuutta. Huolimatta rajoista Saksan ja Ranskan suhteet olivat kuulemma vielä puolisen vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa sangen hyvät. Propaganda ja sotaliitot ajoivat väen aseisiin.

EU-eliitin vihaamat rajat juontavat jo ihmisyyden alkuhämäristä. Simpanssilaumoillakin on reviirinsä. Niiden tehtävänä on ollut paitsi suojella omistusta myös turvata sisällään asuvien resursseja. Ihmisten kohdalla mukaan ovat tulleet käsitteet elämäntapa ja uskonto. Tärkein tekijä ovat kuitenkin turvallisuus ja resurssit. Maapallon paisuva väestö käykin lakkaamatonta taistelua resursseista. Omansa voi aina lahjoittaa pois, mutta katastrofihan siitä seuraa. Ei siis ole sattumaa, että maahanmarssijoiden vyöryn edessä yhteiskunnallisia rakenteitaan ja omia elinolojaan puolustamaan havahtuneet euvostovasallit ovat joutuneet Brysselin hillittömän vihan kohteeksi. Euvostokansalaisten tulevaisuudesta kertoo paljon se raivo, jolla pääinkvisiittori Juncker hyökkää kansallisia tukipilareita vastaan. Euvostoliiton sanoin kuvaamaton röyhkeys ja ylimielisyys ilmenee siinä, että se ei ole itse aiheuttamissaan vaikeuksissa valmis ottamaan puoltakaan taka-askelta, vaan kiihtyy entistä kiihkeämpiin uhkailuihin. Potilaan on saatava entistä enemmän arsenikkia.

Meillä Suomessa lähestyy jonkin kuukauden kuluttua jälleen itsenäisyyspäivä. On lähes oksettavaa ajatella Junckerin EU:n marionettien taas keekoilevan kunniamerkkeineen tilaisuudessa, jonka ovat mahdollistaneet rajojaan henkensä hinnalla puolustaneet vanhemmat ja isovanhemmat. Jos Stalinilla oli valmiina junavuorot suomalaisten kuljettamiseksi Siperiaan balttien tavoin, tuolta kohtalolta säästivät vain valtakunnan rajat, joita kansa oli valmis puolustamaan. Junckerin mielestä siis tuokin raja on ollut ihmiskunnan huonoin keksintö!

Aikamme Euroopassa on yhä kansoja, jotka tahtovat seisahduttaa kutsumattoman ihmisvyöryn rajojensa ulkopuolelle. He eivät tahdo minareettien nousevan ristitapuleidensa rinnalle. He tahtovat välttää itselleen vieraan uskonnon kiihkoilijoiden vihapuheet synnyinuskoansa vastaan. Samoin he eivät tahdo ”kohtelaisuudesta” muuttaa elintapojaan ruokakulttuurin, julkisten tilojen käytön, pyhäpäivien tai pukeutumiskoodien suhteen, jotteivät muukalaiset vain ”loukkaantuisi”. Lähi-Idän kristittyjen kohtalon pitäisi osoittaa meille, mitä nykyisten kansainvaellusten seurauksena valtaan pääsevä uskonto tullee ajatuksen- ja uskonvapaudelle tekemään. Ennen kaikkea kapinalliset vasallit tahtovat valvoa, keitä naapuriinsa muuttaa ja mitä kieltä he puhuvat, jottei yhteisöjen elämä menisi tyystin sekaisin. Samaan vyyhtiin liittyy myös kansallinen luonnonvarojen hallinta.

Brexit on ilmeisesti ollut euvostoeliitille karmea herätys todellisuuteen. Mitään vastaavaa panikointia eivät ole saaneet aikaan Euroopan lukuisat terrorihyökkäykset. Itse asiassa sanomana on ollut, että Euvostoliitto jatkaa valitsemallaan tiellä kaikista uhreista ja tuhosta huolimatta. Se on lausumatonta "totaalista sotaa" eurooppalaisuutta vastaan. Nyt jo yksinkertaisimmankin euvostokansalaisen tulisi ymmärtää, ettei tuo kanaljalauma Brysselissä ole heidän asiallaan. Oma hetken etu kansainvälisin viroin on verirahoja mantereen muovaamiseksi joksikin aivan muuksi ja entistä ahdistavammaksi.

Herra Juncker voisi olla yksityisissä puheissaan vaikka kuinka puupäinen, mutta hän esittää julkilausumansa Euroopan komission presidenttinä eli siis Euvostoliiton keulakuvana. Tuolle samalle Unionille on viimeksi vannonut uskollisuutta muun muassa kokoomus Petteri Orpon suulla. Koska Juncker yhä vaikuttaa Euvostoliiton keskiössä, on siis kysyttävä euvostouskovaisiltamme, ovatko rajat heidänkin mielestään maailman huonoin keksintö. Kun ensi itsenäisyyspäivänä sytytämme kynttilöitä, olisi syytä omassa mielessä pohtia, kuinka pitkälle olemme valmiit jatkamaan euvostopolitrukkien palvelemista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti