perjantai 29. heinäkuuta 2016

Neuvostoliiton nykypäivä kukkii lännessä


Euvostotaivas on ollut hiukan reissussa, joten hän ei ole ehtinyt kommentoida viime viikon hyytäviä tapahtumia. Silmät ja korvat ovat silti olleet avoinna. Katastrofimme näyttää kulkevat tukevasti raiteillaan kohti huipennustaan. Blogisti Tuonen Joutsen on juuri ottanut esille suomalaisiin pesiytyneen, nykyhetkeen päivittyneen (n)euvostohengen version.

Euvostolippu salossa 28.7.2016. Suomen
siniristippua oli turha hakea. Euvosto-
mielisyyden julistusta selkeimmillään.
Blogistin mainitsema suomalaisten pykäläuskoisuus onkin tasoittanut tietä hyväksymään lähes kaikki Brysselistä valuvat direktiivit huolimatta siitä, kuinka haitallisia ne omalla paikallisella tasollamme ovatkaan. Siinä sivussa merkittävää, vaikutusvaltaista vastustusta ei ole ilmennyt tiettyjen poliitikkojen toimille, joilla isänmaata on käytetty pelimerkkinä oman henkilökohtaisen uran rakentamisessa.

Vaikka euvostouskoiset politrukkimme hännystelijöineen muuta väittävät, Brysselin kolhoosi muovautuu yhä enemmän uudeksi Neuvostoliitoksi eliitin pyrkiessä keinoja kaihtamatta tekohengittämään Eurooppa projektiaan. Toki uusi versio kantaa ulkoisesti hiukan eri vaatteita kuin bolsevikkien toteuttama. Kun pääpolitrukki Juncker tahollaan uhoaa rajojen olevan avoinna huolimatta mistä tahansa murhenäytelmistä, se paljastaa kansanainesten ja kansojen sekoittamisen merkityksen syvyyden Brysselin ajattelussa (vrt Stalinin toimeenpanemat kansojen siirrot). Nykypäivän tragedia on se, että pankiirit apureineen ovat saaneet Euroopan kansat toteuttamaan vapaaehtoisesti monet kohtalokkaat päätökset, joiden vaatiminen ennen olisi synnyttänyt sotia. Kaiken lisäksi euvostopolitrukkiemme tärkeimpiä iskulauseita on ollut ”rauhantilan” säilyttäminen!

Mihin ihmeeseen sotia enää tarvitaan, jos kansallisvarallisuus, lainsäädäntö, verotus ja rajat luovutetaan kabineteissa laukaustakaan ampumatta? Hallitsematon tekijä yhtälössä on ollut kulttuurien sekoittamiseen liittynyt väistämätön toisilleen perimmältään vihamielisten uskontojärjestelmien sotkeminen samaan läjään. Koska toinen on säilyttänyt dynaamisuutensa toisen alistuminen antaa tilaa toiselle, näennäinen rauhanomaisuus on säilynyt näihin päiviin asti, mutta kyseessä on ollut ainoastaan näköharha. Käenpoikakin nakkaa viimein pesästä kilpailevat poikaset. Tosiasioiden järjestelmään kiinni leivottu kieltäminen ja kiertoilmaisut ovat selkeitä neuvostomenetelmiä, jotka Brysselin palvelijat ovat perineet.

Aatteellisen oikeaoppisuuden symbolina voimme pitää muun muassa juuri pidettyä Joensuun kaupungin lanseeraamaa euvostoliputuksen päivää. Matkallaan Euvostotaivas sai havainnoida liputusta eräässä suomalaisessa pikkukaupungissa, jossa katse turhaan haki tähtilippujen rivistöstä omaa siniristiämme. Näin pitkälle on siis tultu, että pääkonttorin lippu saa täysin korvata väistyvien polvien tekemien uhrausten tärkeimmän symbolin ”Euroopan yhtenäisyyden ja yhteistyön merkityksen” vuoksi. Huolimatta euvostoagendan mantereellemme kollektiivisesti tuottamasta kaaoksen syvenemisestä, yksittäiset tahot siis yhä kiirehtivät vakuuttelemaan sekä hallinnolle että itselleen palavaa uskollisuuttaan. Siinä on jotain 2010-luvun stahanovilaisuutta. Tehtaiden sulkeuduttua fyysinen iskurityöläisen palvelualttius täytyy korvata henkisellä oikeaoppisuudella.

Vekkulina yksityiskohtana Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on julistanut, ettei hänen kiertämissään kesätapahtumissa ole joutunut kuuntelemaan ainuttakaan huolestunutta puheenvuoroa monikulttuurisuudesta. Sen sijaan:

Ihmisiä huolettaa työttömyyden korkea taso, pienituloisten eläkeläisten toimeentulo ja pärjääminen, haja-asutusalueiden tulevaisuuden näkymät, asenteiden koventuminen, kaupunkien korkeat asumiskustannukset, nuorten työllistymismahdollisuudet ja hallituksen epäoikeudenmukainen leikkauspolitiikka

Mietitäänpäs nyt hetki käsi sydämellä, mitä kansainvaellukset, maahanmuuttajien keinotekoinen pumppaaminen työmarkkinoille ynnä monet Euvostoliiton oloihimme soveltumattomat direktiivit vaikuttavat esimerkiksi asumiskustannuksiin ja asuntopulaan tai entisestäänkin huteraan työllisyystilanteeseemme. Mitä leikkaustarvetta budjettiin syntyykään matu-bisneksen avoimen piikin vuoksi. Euvostoliitossa dogmatisoidun ideologian vuoksi saatetaan toki seurauksista puhua, mutta syiden erittely onkin huomattavasti vaikeampaa. Sensuurista ja tiedonvälityksen ongelmista Tuonen Joutsen kirjoittaa selkeästi blogissaan, joten en siihen puutu tässä.

Emme siis itsessämme ole Neuvostoliitto, vaan provinssimme halajaa vaiennetuista soraäänistä huolimatta yhä kiinteämpää Neuvostojen maata, joka kokoontuu Brysselin ”kremlissä”.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti